Rahat tai henki

Graffitit värittävät huonokuntoisten kaupunginosien julkisivua. Useat väkivaltaiset jengit vastaavat oman käden oikeudella lähiönsä tapahtumiin, eivätkä pollarit uskalla enää näyttää naamaansa rötöstelijöiden valtaamilla alueilla. Yhtä kaupunginosaa kurittaa jääkiekkomaskein varustautuneet hyypiöt, toista kuuskytlukulaiset rasvatukat. Kaikkeen on kuitenkin yksi ja sama lääke: pelaajan ohjaama palkkametsästäjä palauttaa kadut ihmisille ja kasvot poliisivoimille.

Sivustapäin kuvattu Huntdown palaa tulevaisuuden näkymässään 90-luvun pikselimättämisen pariin. Aseet laulavat, välillä piilotellaan tynnyreiden takana, ja sitten taas annetaan ysimillisen tehdä tehtäväänsä. Rikollisten henki ei ole kallis, sillä pidättämisen sijaan jengeille tarjotaan lyijymyrkytystä. Tasot koostuvat lyhyistä rykäisyistä, joiden välissä kohdataan välipomot ennen lopullista alueen johtajaa. Vaihtelua on kiitettävästi, eikä yksityiskohdista ole pulaa. Huntdown kunnioittaa juuriaan modernilla otteella – ja sehän maistuu kesän kynnyksellä.

Ulos jalat edellä

Valittavana on kolme eri hahmoa, joita voi vaihdella läpi kampanjan. Suuria eroja palkattavissa ei ole, mutta eipä tuo haittaa, kun muuten meno on nautittavaa. Asevalikoima koostuu erilaisista automaattiaseista, haulikoista ja astetta jykevämmistä käden jatkeista. Pistoolissa on loputtomat panokset, mutta kakkosaseen lipas tyhjenee käytön mukaan. Vaaraa ei kuitenkaan ole, että kenttiin joutuisi tyhjin käsin, sillä tasot pursuavat varusteita. Tämän lisäksi taskuun mahtuu pari polttopulloa tai kranaattia.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten rikolliset pistävät kampoihin samalla mitalla. Laukauksia satelee sieltä sun täältä. Tynnyreiden taakse tai pieneen välikköön kannattaa asettua piiloon, jos meno äityy liian kovaksi. Turhan kauaa ei kuitenkaan voi kyykkiä paikallaan, sillä ympäristön muodostavat esteet tuhoutuvat, ja vihulaisetkin uivat iholle. Huntdown tarjoaa nopeatempoista räimettä aina klassisiin loppupomovääntöihin asti. Jokaisella on omat taktiikkansa ja rutiininsa, jotka pitää sisäistää onnistuakseen.

Kevyttä kesäpelaamista

Huntdownin voi läpäistä myös kaverin kanssa samalta ruudulta, jolloin kadut täyttyvät räjähdyksistä ja tuhosta. Vanhan koulukunnan pelattavuus viihdyttää päättömästä juonesta huolimatta kontrollien ollessa mukavan napakat. Nimikkeestä ei ole kovinkaan paljoa pahaa sanottavaa, joskin vaikeustaso heittelee ajoittain, eikä kampanja tarjoa kovinkaan paljoa variaatiota.

Kaiken kaikkiaan yllätyksetön, mutta viihdyttävä Huntdown on syvä kumarrus kohti 80- ja 90-luvun toimintaelokuvia, ja genren ystävät viihtyvät varmasti sen parissa.