The Touryst on nimittäin varsin näppärä, pienimuotoinen nimike, joka ansaitsee huomiota. Tämän Shin'en Multimedia -studion seikkailun pystyy kokemaan alusta loppuun vaikka yhden viikonlopun aikana.

Lomille lompsis ja muita kliseisiä sanontoja

The Tourystissa pelaaja istutetaan tropiikkiin suuntaavan turistin viiksien taakse. Ohjelmassa on niitä perinteisiä lomailuriemuja surffauksesta sukeltamiseen ja auringossa lojumiseen, minkä lisäksi päästään tutkimaan rauniota ja kuin varkain selvittämään ikivanhoja mysteereitä.

Tuotos on yhdistelmä tasoloikkaa ja seikkailua puzzleilla ja muutamilla minipeleillä höystettynä. Seikkailu alkaa sen kummempia selittelemättä, kun palikkasankarimme veneillään yhden lomasaaren rantahietikkojen ääreen. Ei aikaakaan, kun viiksivallumme pääasialliseksi hommaksi kirkastuu tutkia mystisiä raunioita, joiden uumenista pitäisi löytyä energiaa hohkaavia artefakteja.

Turistimiehemme osaa ensi alkuun lähinnä hypätä, heittää esineitä ja tarttua asioihin, mutta kyvyt karttuvat reissun edetessä. Kovin monimutkaiseksi meno ei ylly silti missään kohdin. Kontrollit ovatkin tähän sopivat simppelit, joskin kaiken maailman esineiden tarkka heittely voisi olla hieman tarkempaa.

Pieniä laineita kutsutaan mikroaalloiksi

Suurin osa ajasta kuluu tutkiessa eri saaria, joiden asukkaat sekä muut turistit höpöttelevät niitä näitä sekä kaipaavat pelaajan apua jos jonkin sortin asioihin. Smoothiebaarissa raaka-aineet loppu? Pariskunta ei keksi mille saarelle matkata seuraavaksi? DJ kaipaa lisää jumputettavaa? Armas turistimme tarjoaa apuaan kaikkiin näihin ja muihinkin pulmiin.

Yksi vekkuleimmista ajanvietteistä liittyy museoon, jonka seiniltä puuttuu varsinainen taide. Pelaajan tehtävänä on kuvata pelimaailmassa palloilevia hahmoja kuraattorin toiveiden mukaisesti. Kameralla päästään napsimaan kuvaa myös raunioista postikortteja varten. Onpa tarjolla myös kolikkopelihalli kolmella arcade-luomuksella varustettuna.

Puuhat ovat kaikki mukavan kevyitä ja viihdyttäviä, eikä niihin ehätä lyhykäisen pelin aikana kyllästymään. Kovin suuria juonikuvioita ei kannata odottaa, sillä niitä ei ole luvassa. Pelaajaa ei myöskään pakoteta mihinkään suuntaan, vaan seuraavan kiinnostuksen kohteen saa valita suhteellisen vapaasti. Vekkuli on puuhan ohella myös ulkoasu, joka on yhtä aikaa hieno ja yksinkertainen. Hahmot ovat palikoita ja koko hoito on toteutettu vokselitekniikalla, joka antaa tuotokselle oman massasta erottuvan ulkoasunsa.

The Touryst on mukavaa katseltavaa, minkä lisäksi ruudunpäivitys pysyy koko ajan tasaisena ilman minkään sortin pätkimisiä. Sade ja surffauksen aallot näyttävät myös kaikin puolin hienoilta. Ainoastaan kauempana olevat maisemat rakennuksineen ja hahmoineen ovat epäselviä. On makuasia, häiritseekö tämä kuinka paljon.

Musiikkipuoli ei jätä paljoa kerrottavaa itsestään, vaikka korvakäytäviin kulkeutuukin mukavaa tunnelmanluojaa ja positiivisella tavalla kliseistä lomajammailua. Erityismaininta pitää kuitenkin antaa sukellusmusiikille, joka on kuin suoraan Donkey Kong Country -peleistä.

Vääryys korjattu, lepo vaan

Kovin vaikeaksi The Tourystia ei voi kuvailla. Haastavinta puuhaa on muutamien minipelien suorittaminen kunnialla, pitkähkö luolaseikkailu timanttien perässä sekä muutamat tasoloikkakohdat, joissa ilmassa kelluvat jalansijat sekä rajoitetut kuvakulmat saavat sykkeen nousemaan.

Kesämies voi toki pudota kuiluihin tai päätyä vaikka merihirviön kitusiin, mutta meno jatkuu tämän jälkeen muutamia hetkiä aiemmasta kohdasta. Edellä mainitun luolaseikkailun ollessa kyseessä palataan kyseisen kerroksen alkuun.

Lopputekstien näkemiseen ei kovin montaa nokkaa ehdi tuhistuttaa, sillä homman voi saada pakettiin viiteen tuntiin. Aivan kaiken puuhan suorittamiseen voi kuluttaa vielä hitusen päälle tunnin lisää. Mukavan kompakti ja napakka seikkailu siis. Suositellaan etenkin heille, keillä ei normaalisti ole aikaa pelata pelejä loppuun.

The Touryst on mukava kokemus, jonka kokee muutamassa illassa läpi, poikki ja pinoon. Nimike ei ehkä mullista kenenkään maailmaa, mutta se on mukava välipala.