Tony Hawk's Pro Skater 1+2 sisältää nimensä mukaisesti sarjan kaksi ensimmäistä osaa, mutta toki täysin modernisoituina. Kuten Niklaksen taannoisesta arvostelusta voi lukea, päivityksestä vastaava Vicarious Visions teki urakassa kerrassaan loistavaa työtä.

Myydäkö vaiko antaako?

Nyt puolen vuoden jälkeen rakastettu skeittailuduo saa vielä yhden ehostuksen tuoreinta konsolisukupolvea silmällä pitäen. Sisällössä tai teknisessä puolessa ei ole vieläkään nuristavaa, ja ennen kaikkea pelattavuus on täyttä timanttia. Sen sijaan julkaisijan pelistä toiseen vaihteleva rahastusmalli aiheuttaa närästystä. Juuri kun pääsi kehumasta Crash Bandicoot 4:n yhteydessä, miten hienosti Actvisionin tasoloikan sai päivitettyä veloituksetta uudelle raudalle, nyhdetään operaatiosta jälleen noin kymmenen euron lisämaksu tuoreimman Call of Dutyn tyyliin.

Kehittäjän pelin parissa kuluttamiin lisätunteihin peilattuna kyseessä on toki kohtuullinen korvaus entistä ehommasta kokemuksesta, mutta logiikan puute häiritsee silti takaraivossa. Vielä kummallisemmaksi kuvion tekee se, että Xbox Onen levyversion omistajille ei päivitysmahdollisuutta suoda jostain syystä lainkaan, kun vastaavasti PlayStationin puolella homma toimii yhtä lailla sekä fyysisen median että digiversion kanssa. Eli lukuisissa perheissä lienee luvassa angstista googlausta kovin sekavaksi hämmennetyn sopan tiimoilta.

Paras parani pykälän

Kunhan pelin ulkopuoliset nurinat ja outoudet on saatu käsiteltyä, voi keskittyä positiivisiin puoliin. Varsinainen sisältö on edelleen täyttä rautaa, eikä teknisellä osastolla ole kuin hyvää sanottavaa. Merkittäviä visuaalisia eroja väistyvän sukupolven versioihin on rehellisyyden nimissä kaivettava tikulla tai yli-innokkaalla pikselien laskennalla, mutta viilaukset tekevät kokemuksesta kiistatta entistä nautittavamman.

Kaikki yksinkertaisesti soljuu vielä pykälän sulavammin aina kiitettävän lyhyistä lataustauoista ja valikoiden selailusta lähtien. Alkuruudusta skeittilaudan päälle päästään sekunneissa, mikä tekee äärimmäisen hyvää ottaen huomioon pelin kevyen arcademaisen luonteen. Tony Hawk sopii nyt entistä paremmin myös pikaiseen stressinpoistoon, kun temppuilemassa voi piipahtaa hyvin lyhyellä varoitusajalla. Sitten kun oikein suorittamaan aletaan, on restart-napin avulla palautuminen lähtökuoppaan niin ikään äärimmäisen ripeää.

Nykytyylin mukaisesti valittavaksi annetaan painottaa joko ruudunpäivitystä tai resoluutiota. Vaikka sulavuuteen kumartava moodi yltää aina 120 ruudun sekuntinopeuksiin, jäävät erot tilojen välillä omilla ikääntyvillä aisteilla mitattuna melko marginaalisiksi: Molemmissa tapauksissa meno on äärimmäisen sulavaa – etenkin alkuperäiseen lähdemateriaaliin verrattuna. Joka tapauksessa 120fps-tuki on hatun noston arvoinen lisä. Oletettavasti miljoonakomboihin yltävillä sensei-tason skeittaajilla vasteaikojen minimointi performance-tilassa nousee vielä isompaan arvoon.

Kuten Niklas arviossaan totesi, kuuluu loistavasti nykypäivään tuotu Tony Hawk’s Pro Skater 1+2 jokaisen haukkafanin katalogiin. Tähän voi vielä lisätä, että paketin soisi löytyvän oikeastaan kaikkien erinomaisista peleistä pitävien kirjastosta.

Kenties tällä ei kannata esitellä uutta uljasta konsoliostostaan kavereille, joilla Haukka pyörii vallan mukavasti jo vanhallakin raudalla. Siitä huolimatta kokonaisuutena kyseessä on äärimmäisen koukuttava ja hiottu lopputulos vielä pykälän parempana, joten pakkohan tälle on viisi tähteä edelleen lätkäistä. Ei muuta kuin grindaamaan lisää niitä komboja!