Lainattuja elementtejä
Replaced ei omaperäisyydellä juhli. Kaikki sen visuaalisesta ilmeestä lähtien on lainattu jostain, joskus hienovaraisesti, mutta usein erittäin avoimesti. Blade Runner ja sen jatko-osa 2049 ovat selkeimpiä inspiraatioita, niin myös muutaman vuoden takainen pienen budjetin scifi-jännäri Upgrade. Pelimekaniikat ja visuaaliset jipot on lainattu Another World-, Flashback- ja Tails Noir -peleistä. Toiminta puolestaan hakee yhtäläisyyksiä Batman: Arkham -sarjan teoksista. Jos mikään synkempi toimintakertomus on tuttu viimeisten vuosikymmenten ajalta, sen vaikutteet voi poimia hetkessä Replacedin maailmasta.
Onneksi keittiön kokit ovat niin lahjakkaita, että inspiraatiosta on syntynyt näin maittava kokonaisuus. Replaced nimittäin toimii hienosti vaikutteistaan huolimatta, ei niiden ansiosta. Se seisoo omilla jaloillaan, vaikka kledjut ovat lainattuja. Kontrollit ovat tuttuja, samoin konseptit, mutta niiden pohjalta on luotu pelikokemus, joka toimii omilla ehdoillaan. Replacedin isoin synti ei ole se, keltä se lainaa, vaan liika epävarmuus omasta lajityypistään. Välillä tuntuu siltä, että Replaced olisi parempi kokemus animaationa tai kokoillan elokuvana kuin pelinä.
On se synkkä se maailma
Replaced sijoittuu vaihtoehtoiseen menneisyyteen, jossa Yhdysvallat on ydintuhon runtelema joutomaa. Suuryritykset ovat tietenkin selvinneet massatuhosta, joten häviävän pieni määrä ihmisiä elää yltäkylläisyydessä, kun muut kuolevat nälänhätään ja kulkutauteihin. Teknokraatit kontrolloivat massoja tekoälyn voimin ja R.E.A.C.H. (Research Engine for Altering and Composing Humans) pitää tulevaisuuden langat käsissään rautaisella otteella. Köyhiltä riistetään kaikki elimiä myöten ja loput nakataan kaupunkien rajamaille mätänemään.
Kaikki lähtee kuitenkin lapasesta, kun R.E.A.C.H:in luoja joutuu onnettomuuteen ja kylmän laskelmoiva tekoäly imeytyy osaksi ihmiskehoa, joka ei todellakaan ollut valmis vastaanottamaan uutta vierasta. Pian perässä ovat valtaapitävät, heidän selkärangattomat poliisivoimat sekä maaseutuja hallitsevat rikollislaumat, jotka haluavat osansa sankarimme päästä luvatusta palkkiosta. Alkaa armoton kujanjuoksu, jonka lopussa ei välttämättä näy päivänvaloa.
Tarina ei missään vaiheessa yllätä, mutta se on niin varmalla kädellä kerrottu, ettei sillä ole väliä. Replaced käyttää lajityypin tuttua turvallisuutta oivasti hyväkseen, minkä ansiosta arkkityyppejä ei tarvitse esitellä turhan pitkään. Kaikki tunnistavat ennusmerkit, sillä ne seuraavat jaetun mytologian aapista orjallisesti. Tuttuudessa on myös turvaa, sillä se antaa mahdollisuuden Sad Cat Studiosille leikkiä työkaluillaan. Loppua kohden löytyy jopa muutama ilahduttava yllätys, jotka näyttävät, miten perinteisemmästäkin tarinasta saadaan puristettua jotain irti.
Yhteen suuntaan, mars!
Kuten esikuvansa, Replaced on sivuttain liikkuva yksisuuntainen seikkailupeli, joka ei vapaudella ylpeile. Muutamat avoimet hubit ovat korkeintaan illuusioita laajemmasta alueesta, mutta lopulta nekin rajoittuvat pariin polkuun, joilta poimia tiiviitä ja yksinkertaisia sivutehtäviä. Näitäkään ei ole pakko tehdä, eikä Replaced rankaise heitä, jotka haluavat vain kokea päätarinan ilman sen kummempia lätinöitä.
Harmillisesti Replaced kuitenkin vie pelaajalta ohjat turhankin usein, varsinkin alkutaipaleella. Ensimmäiset pari tuntia käyvät suorastaan hermoille, kun ainoa asia mitä pelaajalta odotetaan, on ottaa askel suuntaan tai toiseen, jotta peli voi kertoa lisää sen hitaasti lämpeävästä narratiivista. Vaikka esimerkiksi tarinan räjähtävä alku sysää eepoksen käyntiin vauhdilla, Replaced kompuroi heti rytmitykseltään, kun sen pitäisi antaa mahdollisuuden vain pelata.
Mitä pidemmälle tarina kuitenkin etenee, sen enemmän Replaced kuitenkin höllää otettaan. Vasta ihan loppumetreillä se taas epäröi ja ottaa ohjaksista tiukasti kiinni. Päätarinan taputtelee loppuun noin kahdeksassa tunnissa, mikä on kestoltaan hitusen pidempi kuin kokonaisuus tarvitsisi. Varsinaista pelattavaa on ehkä tunnin tai pari vähemmän. Tarina toimisi ongelmitta puolitoistatuntisena toimintapläjäyksenä, mikä puolestaan saa alku- ja loppupuolen veltot tarinakohtaukset tuntumaan sitäkin pidemmiltä.
Onneksi siis Replacedin koko puoliväli on täyttä rautaa. Mitä enemmän se antaa pelaajalle vapauden tutkia upeasti loihdittua joutomaata, sen parempi. Taistelut ovat brutaaleja ja hienosti tahditettuja, ja perinteistä ammentava tasohyppely toimii valtaosin täydellisesti. Ainoastaan muutamissa hetkissä taustoista on vaikea erottaa, mitä pelaajalta halutaan seuraavaksi. Muilta osin on vaikea keksiä naputettavaa. Vioistaan huolimatta Replaced on erinomainen esimerkki siitä rikkaudesta, mihin 2,5-ulotteiset toimintapelit kykenevät.
Kaunis kuin mutanttisika pienenä
Replaced on yksi vuoden kauneimpia pelejä, piste. Se on animaatioiltaan ja visuaaliselta tyyliltään parasta, mitä indie-puolella on nähty vuosikausiin. Jokainen alue kelpaisi tauluksi seinälle, eikä peliä haluaisi välillä edes edistää, kun lokaatiosta löytyy vielä jotain ihailtavaa. Hahmojen liikkeet ovat kuin sekoitus belgialaista animaatiota sekä LucasArtsin ja Sierra On-Linen kulta-aikaa. Toimintakohtaukset saavat pulssin nousemaan kerta toisensa jälkeen, varsinkin tarinan nostaessa kytkintä vähän puolivälin jälkeen.
Kokonaisuus ei onneksi myöskään mässäile kauhulla tai epätoivolla. Rappioromantiikasta löytyy paljon ihasteltavaa jopa niinä hetkinä, kun Replaced käy synkimmissä vesissä. Phoenix Cityn raja-alueita tähdittää hieno kavalkadi erikoisia hahmoja, joiden pienistä kohtaloista välittää oitis. Erinomainen taidesuunnittelu kertoo maailmasta enemmän kuin yksikään pitkitetty välianimaatio, kuten esimerkiksi upeassa kohtauksessa, jossa ensimmäistä kertaa pääsee näkemään, miten ihmiskunta on löytänyt pieniä iloja jopa surkeuden keskellä.
Replaced ei keksi pyörää uudelleen, eikä se välttämättä ole omaperäisimpiä pelejä, joita on nähty. Mutta se on erinomaisesti koostettu sarja vaikutteita, jotka toimivat yhdessä hienosti. Sen tunnelma, musiikki ja upeat animaatiot varmistavat, että jokainen hetki on ainakin ensiluokkaista katsottavaa. Jopa silloin, kun sen juonenkuljetus lässähtää omaan kunnianhimoonsa.
Se toimii hienosti käyntikorttina uuden studion osaamisesta ja varsinkin Game Pass -julkaisuna sitä on helppo suositella kaikille lajityypistä kiinnostuneille. Parempina aikoina tämän kaltaisia pelejä oltaisiin nähty tusinan verran vuodessa, jopa fyysisinä painoksina. Nyt ne tuntuvat pieniltä timanteilta, joita ei saada markkinoille tarpeeksi.
