Takaisin sorvin ääreen
Teoksen päähenkilö, koodinimeltään Cascade, on epäonninen ja ahdistunut salainen agentti. Viimeksi, kun Cascade oli kenttätehtävissä, jokin meni pahasti pieleen. Kohtalokkaan tehtävän seurauksena hänen tiiminsä on kadoksissa ja koko konkkaronkan oletetaan kuolleen. Cascade itse pistettiin töpeksinnän jälkeen useamman vuoden mittaiselle jäähylle. Nyt Cascade jälleen aktivoidaan, ja lähetetään uudelle tehtävälle samaan kaupunkiin missä edellinen missio munattiin.
Tästä lähtee käyntiin Zero Parades: For Dead Spies, psykologinen agenttitrilleri, joka painottuu todella paljon tarinaan ja dialogiin sekä erilaisiin henkisiin vahvuuksiin, heikkouksiin ja taitoihin. Teos sisältää roolipeleille tuttuun tapaan paljon taitotarkastuksia, mitkä hoituvat noppaa heittämällä.
Zero Paradesin tarina ottaa aikansa lähteäkseen liikkeelle, mutta alkaa lisäämään kierroksia parin tunnin jälkeen. Silti, kuivia osuuksia riittää, varsinkin heti teoksen alussa, kun pelaaja tutustuu kaupunkiympäristöön ja sen lukuisiin asukkaisiin. Käsikirjoituksen laatu tuntuu vaihtelevalta, varsinkin dialogin osalta. Osa keskusteluista on vallan mainioita, mutta mukaan mahtuu paljon myös puuduttavaa ja turhan pitkää sananpartta. Silti tarina kokonaisuudessaan jätti lopulta jälkeensä positiivisen vaikutuksen. Se tarjoilee mukavasti jännitystä ja hassujakin kohtauksia, joille saa välillä nauraa ääneen.
Myös ääninäyttelyn laatu vaihteli julkaisun aikaan dramaattisesti: osaa dialogista ei oltu äänitetty ollenkaan, osa puheesta ei taas käynyt yksiin tekstin kanssa. Ääninäyttelyä on kuitenkin korjattu ja lisätty ahkerasti julkaisun jälkeen tulleissa päivityksissä, ja myös viheliäisimmät bugit on jo saatu kuriin. Työ jatkuu vieläkin, varsinkin äänipuolen kanssa, mutta uutterasta päivittämisestä annan silti plussaa.
Pelimekaniikat pääasiassa viehättävät, mutta jättävät silti hieman toivomisen varaa
Päähenkilön väsymyksen, deliriumin ja ahdistuksen taso esitetään teoksessa mittareilla. Hauska idea, joka voisi parhaimmillaan tuoda teokseen paljon persoonallisuutta ja immersiota, mutta mittareita olisi voitu mielestäni käyttää paremminkin. Nyt niiden täyttyminen vaikeuttaa taitotarkistuksissa suoriutumista. Olisin mieluusti nähnyt lisäksi vaikkapa hallitsemattomia paniikkikohtauksia ahdistusmittarin kivutessa vaarallisen rajan tuolle puolen, tai harha-aistimuksia, kun delirium tekee agentistamme sekavamman.
Ehdollistaminen toimii hyvin samalla tavalla kuin Ajatuspankki Disco Elysiumista. Cascade voi valita jonkin lukuisista ajattelutavoista, ja tämä antaa hänelle lisäpisteitä taitoihin ja ominaisuuksiin. Ehdollistuminen keskeytyy, mikäli Cascade toimii ajattelutavan vastaisesti. Uusia ajattelutapoja avautuu teoksen edetessä sekä ihmisille jutellessa että maailmaan tutustumalla.
Dramaattiset kohtaukset taas ovat täysin uusi mekaniikka. Kun Cascade joutuu tilanteeseen, jossa nopea toiminta on pakollista, aika pysähtyy ja pelaajalle esitetään vaihtoehtoisia toimintatapoja, miten suoriutua tilanteesta. Muutamaa eri vaihtoehtoa saa rauhassa tutkia siirtoaan miettien, sitten tehdään valinta ja noppaa heittämällä katsotaan, onnistuiko Cascade toimessaan (esimerkiksi väistämään nyrkiniskun tai muuta vastaavaa.) Nämä kohdat olivat todella jänniä ja pidin tästä mekaniikasta kovasti, mutta valitettavasti kohtauksia tuntui olevan teoksessa turhan harvoin. Olisin mieluusti nähnyt näitä enemmänkin.
Ja noppa pyörii taas!
Kehittäjät ovat mainostaneet, että nopanheittoihin pohjautuvissa taitotarkistuksissa epäonnistuminen olisi hauskaa Zero Paradesissa. Valitettavasti tässä ei kuitenkaan yleisesti ylletä Disco Elysiumin tai Baldur's Gate 3:n tasolle. Suurimman osan ajasta epäonnistumiset ovat vain epäonnistumisia, ja Cascaden täytyy keksiä jokin muu keino edetäkseen asiassaan. Poikkeuksia kuitenkin löytyy! Kerran nopat eivät olleet puolellani "dramaattisen kohtauksen" aikana, ja seurauksena Cascade pumpattiin yllättäen täyteen totuusseerumia. Tämä teki tietysti salaisen agentin loppupäivästä varsin mielenkiintoisen, ennen kuin Cascade pääsi takaisin turvapaikkaan pötköttämään päänsä selväksi. Tilanne ei tuntunut minusta ärsyttävältä, vaan valehtelemaan kykenemättömän agentin toilailut tuntuivat ratkiriemukkailta. Nauroin ääneen, ja tulen varmaan muistamaan tämän kohtauksen pelistä kaikista parhaiten tulevaisuudessa.
Ajan skippaus -toiminto olisi tervetullut, koska joskus Cascaden pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan päivästä, eikä hahmo voi nukkua ihan niin paljon kuin pelaajaa huvittaisi. Aikaa voi kuluttaa tehtävien tekemisen ohella lukemalla ympäristöstä löytyviä kirjoja, mutta tällöin aika kuluu hallitsemattomasti. Varsinkin pelin loppupuolella tämä käy ärsyttäväksi, kun sivutehtävien määrä hupenee.
Persoonallinen agenttitarina hiomattomassa paketissa
Loppujen lopuksi Zero Parades on mukiinmenevä ja persoonallinen agenttitarina, mutta se on hieman hiomaton. Tuntuu siltä, ettei joidenkin mekaniikkojen ja ideoiden kanssa tohdittu mennä ihan päätyyn asti, vaan osa teoksesta tuntuu enemmän varovaiselta kokeilulta. Olen kovasti puntaroinut annanko tälle kolme vai neljä tähteä. Mutta tekijöiden uurastus julkaisun jälkeen, eli rivakkaa tahtia julkaistut päivitykset kääntävät pääni neljän tähden puolelle.
Vaikka Zero Parades ei ihan yllä Disco Elysiumin tasolle, suosittelen lämpimästi kokeilemaan teosta. Viimeistään alennusmyynnistä, kunhan päivitykset on saatu tehtyä loppuun asti.
