Moss: The Forgotten Relic on erinomainen seikkailu, joskin vielä parempi VR:llä koettuna

Moss: The Forgotten Relic kokoaa kaksi Moss-teosta, Moss ja Moss: Book II, yhteen pakettiin ilman virtuaalitodellisuusominaisuuksia. Seikkailut toimivat yllättävän hyvin perinteisinä tasoloikkamaisina toimintapeleinä, vaikka samaa immersiota ja ihastusta ympäristöt eivät saakaan aikaan kuin alkuperäisillä alustoillaan.

Hylätyn todellisuuden helmiä

Ensimmäinen Moss julkaistiin PlayStation VR:lle vuonna 2018. Annoin sille aikanaan täydet viisi tähteä, eikä mielipiteeni ole vuosien saatossa muuttunut. Kannattaakin kurkata alkuperäinen arvioni, jossa käsittelin tarkemmin teoksen juonta ja pelimekaniikkoja. Idea sarjassa on pelastaa Quill-hiiren eno sekä koko kotikontu suurelta vaaralta yhdessä mystisen Lukijan (pelaaja itse) kanssa. Pelattavuus koostuu kiipeilystä, miekkataisteluista ja kevyistä pulmista.

Jatko-osa Moss: Book II jatkoi ja päätti eeppisen, Taru sormusten herrasta -kirjasta vaikutteita napanneen seikkailun vuonna 2022. Se laajensi avausosan asearsenaalia, esitteli muutamia uusia kykyjä sekä vei jännittävän tarinan tyydyttävään loppuunsa. Polyarc julkaisi PSVR2:n julkaisun yhteydessä peleille myös PSVR2-päivitykset, joista voi lukea lisää täältä. Molemmat nimikkeet ovat saatavilla myös Metan Quest-päähineille.

Nyt julkaistava kokoelma tuo teokset yhden valikon alle, ilman Sonyn hylkäämää VR-ulottuvuutta, ja toivottavasti sydämelliset teokset löytävät lisää pelaajakuntaa.

Hyvä peli on edelleen hyvä

Laadusta pelaajamäärien ei olisi pitänyt jäädä kiinni, sillä Moss-pelit kuuluvat VR-pelien aateliin. Polyarc Games on ymmärtänyt virtuaalitodellisuuden hienouden tavalla, jota kovinkaan moni muu studio ei tunnu vieläkään ymmärtävän. Mossin maailmassa pelaaja toimii kamerana, katsoen ja tutkien sivusta pienen sankarin seikkailua. Ei liikepahoinvointia aiheuttavaa ensimmäisen persoonan sekoilua tai nopeita liikkeitä, vaan staattista maailman tarkkailua. Toki pieni hiirulainen taistelee, kiipeilee ja seikkailee ruudulla ajoittain kovinkin aktiivisesti, mutta ympäristö pysyy pääasiassa paikallaan. VR-versiossa osa viehätystä onkin juuri tuo vapaa tutkiminen: sohvalta voi nousta ja kurkkia puun tai nyppylän taakse löytääkseen oikean reitin tai piilotetun aarteen.

PC:lle ja konsolialustoille julkaistava Moss: The Forgotten Relic pitää lähdeteokset lähes ennallaan, parantaen resoluutiota sekä tekstuurien laatua. Lisäksi “kameran rooli” on napattu pelaajalta pois, joten kuvakulmat reagoivat dynaamisesti pelihahmon liikkeisiin ruudulla. Pääasiassa homma toimii hyvin, vaikka virtuaalitodellisuuteen nojaava kenttäsuunnittelu paistaakin hieman läpi lopputuloksesta. Mossin taika pysyy silti elossa, sillä jyrsijöiden taistelu suurta pahaa vastaan nojaa pitkälti toimiviin, ajoittain jopa haastaviin taisteluihin, nokkeliin pulmiin ja upeaan kenttä- ja taidesuunnitteluun.

Virtuaalisesti parempi

Tarina koostuu ikään kuin kirjan sivuista: pienistä alueista, joita voi tarkastella. Kun sympaattinen Quill-hiiri juoksee ruudusta ulos, kuvakulma vaihtuu uuteen ääniefektin saattelemana. Konsepti toimii erinomaisesti VR-versiossa, jolloin pelaajan edessä on aina paikallaan pysyvä näkymä. Perinteisenä videopelinä maailman jaottelu pieniin alueisiin tuntuu osittain teennäiseltä, vanhanaikaiselta ratkaisulta. Onneksi siihen tottuu nopeasti, ja on oikeastaan virkistävää keskittyä yhteen näkymään kerrallaan. Varsinkin kun jokaisessa alueessa on piilotettuja asioita.

Toinen selkeä ero on tavassa hahmottaa maailmaa. Virtuaalitodellisuudessa pelaaja on kirjaimellisesti maailman sisällä, jolloin siellä olemisen tunne on erittäin vahva. Maailman mittasuhteet tuntuvat merkittävältä osalta peliä, sillä sankarin viittaa kantava jyrsijä on pikkuriikkinen osa ympäristöään. Taustalla säikky kauris hyppää metsikköön, horisontissa siintävä linna on oikeasti valtava ja niin edelleen. Tilanteet tapahtuvat suoraan silmien edessä, varsinkin kun Polyarcin luomat maisemat ovat täynnä elämää ja yksityiskohtia. Samaa vau-efektiä ei vain koe tv-ruudun kautta. Lisäksi kenttiä on huomattavasti vaikeampi hahmottaa syvyyssuunnassa ilman VR-ulottuvuutta. Kuolin useita kertoja tarinan aikana, koska putosin upottavaan veteen tai muuten vain alas korkeuksista.

Pätevä versiointi

Moss kannattaa kokea alkuperäisessä muodossaan, jos siihen on vain mahdollisuus. Vehreän metsikön keskellä seikkailu tuntuu varsinkin ensimmäisellä kerralla taianomaiselta kokemukselta. Maailman mittasuhteet ja maisemat tuntuvat uskomattomilta katsottuna VR-linssien läpi. Tähtitaivas loistaa kirkkaana taivaalla raunioituneen linnoituksen kurkistaessa metsän siimeksestä. Kaiken tuon keskellä pieni mutta rohkea siimahäntä kiipeilee kiveltä toiselle ja antaa välillä ylävitosia pelaajan ohjaamalle Lukijalle.

The Forgotten Relic -painos ei ole missään nimessä huono tapa hypätä Quillin apuriksi, vaikka virtuaalitodellisuus antaakin pelaamiselle kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden. Molemmat pelit ovat viihdyttäviä, jännittäviä ja kauniita seikkailuita, jotka läpäisee mielellään myös perinteiseltä ruudulta. Käännöstyö on tehty mallikkaasti ja ennen kaikkea perinteiset ruudut huomioon ottaen. Uudet kamerakulmat toimivat, ja tarkemmat tekstuurit nostavat yksityiskohtaiset maailman framille. Kaikin puolin hieno kaksiosainen seikkailu!