Assassin's Creed Black Flag Resynced navigoi pidetyn piraattiseikkailun onnistuneesti tähän päivään

Vuosi 2013 oli iso muutos kovan pöhinän vietävänä olleelle Assassin’s Creed -sarjalle. Neljäs, tai oikeastaan kuudes, osa Black Flag vei toiminnan aiempaa avoimempiin Karibian maisemiin, vieläpä varsin hyvin toteutetun meritaistelun kera. Pääosan Edward taas ei ollut salamurhaaja laisinkaan, vaan omaa tietään kulkeva merirosvonretale. Mellevä kokonaisuus oli vanhan kunnon salamurhaamisen ja piraattisimulaation hybridi, joka toi kirjaimellisesti uusia tuulia menestyvään sarjaan – pelaajatkin olivat monipuolista seikkailua kohtaan mielissään! 

Ubisoft Singapore sai tehtäväkseen työstää jonkinmoisen remasterin ja remaken välimaastossa majailevan uusioversion pidetystä piraattiklassikosta. Sen verran uudistuksia kokonaisuuden kylkeen kärrättiin, että matkalla pudotettiin nimestä järjestysnumero (IV) ja tilalle heitettiin lisänimi Resynced, ihan ymmärrettävistä syistä.

Assassin's Creedien parhaimmistoa

Assassin’s Creed Black Flag Resynced ei ole veikeän, Chris Hemsworthilta näyttävän, Edward Kenwayn tähdittämää 1700-luvun alkuun sijoittuvaa päätarinaa lähtenyt muuttamaan. Tämä on pelkästään oikea valinta, sillä piraattielämää viettävän protagonistin suhde assassiineihin ja temppeliritareihin poikkeaa mukavasti sarjan aiemmista osista. Itseasiassa Kenway päätyy salamurhaajan tamineisiin puolivahingossa kähisteltyään ensin voittoisasti Duncan Walpole -nimisen assassiinin kanssa. Niin vain uudet tamineet päälle, uusi henkilöllisyys sujuvasti haltuun ja yllättäen kaikki perustason assassiinikyvyt ovatkin hallussa sujuvasta parkourista murhamahdollisuuksia korostavaan Eagle Visioniin saakka.

Resynced-lisänimelle on kuitenkin paikkansa, sillä aivan ennalleen sinällään jo mainiosti toimivaa tarinakokonaisuuttakaan ei olla jätetty. Nelososassa jo puuduttaviksi muuttuneet nykyajan hölmöilyt ja haahuilut Abstergon toimistokompleksissa on saksittu paketista kokonaan pois ja heitetty ronskisti mutta sinällään aivan oikeutetusti leikkaushuoneen lattialle. Sen sijaan taustajuoneen, Abstergoon ja jopa Assassin’s Creed Shadowsiin viitataan ahkerasti ympäristöön ripotelluissa ja ehdottomasti tutustumisen arvoisissa Codex-tiedostoissa – Shadows ja Resynced sisältävät jopa jaettuja palkintoja, joita voi lunastaa käytettäväksi peliin kuin peliin.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Uskollisen Jackdaw-piraattipaatin miehistö saa vahvistusta kolmen uuden jäsenen muodossa. Näistä sekä Lucy Baldwin, The Padre että Deadman rekrytään kukainenkin joukkoon omien tarinankaariensa jälkeen – viimeksi mainittu liittyy mukaan ihan päätarinan loppupuolella. Meritaisteluun helpottavia ja monipuolisempia kykyjä tuovan kolmikon edesottamukset ovat juonensa puolesta onnistunut lisä jo varsin mukavasti toimivaan tarinaan. Muutaman tunnin ekstrajuonet on upotettu kokonaisuuteen hyvin, eivätkä ne tunnu missään vaiheessa irrallisilta muusta toiminnasta. Ilahduttavasti myös vanhat tutut hahmot Edward etunenässään ovat saaneet jonkin verran uutta dialogia, joskin Matt Ryanin ääni tuntuu hieman karaistuneen reilun kymmenen vuoden aikana – ei onneksi kuitenkaan häiritsevissä määrin.

Vanha kunnon Adéwalekin pyörii totutusti mukana seikkailussa, mutta valitettavasti tämän tähdittämää itsenäistä Freedom Cry -seikkailua ei ole pakettiin fanien toiveista huolimatta uusioversioitu ainakaan vielä.

Ehtaa piraattitunnelmaa huokuva tarina ja kekseliäästi käsikirjoitetut hahmot ovat kokonaisuutena jo parikymmentä vuotta täyttävän Assassin’s Creed -sarjan parhaimmistoa, näin vielä nykyäänkin. Ubisoftin kehittäjät ovat siis tehneet pelkästään oikean päätöksen jättäessä peruskuviot ennalleen, ripotellen kuitenkin sinne tänne maltillisesti uusia mausteita makusteltavaksi.

Modernin tarinankaaren tilalle on heitetty lisäksi vielä neljä Dark Animus -tehtävää, jotka on tosin piilotettu sen verran syvälle, että allekirjoittanut huomasi ne vasta varsinaisen päätarinan läpäisyn jälkeen valikon suoritusprosentteja selatessa. Nämä osiot tarjoavat hieman lisää syvyyttä koetuille seikkailuille, mutta pelillisesti ne eivät saa kylkeensä mitään uutta, saati mullistavaa – hieman vastaavia osioita oli muuten myös Shadowsissa, eivätkä ne sielläkään jättäneet sen kummoisempia muistijälkiä. Eipä näistä haittaakaan tosin ole eikä niiden tahkoamiseen missään vaiheessa pakoteta.

Remaster vai remake, kuka näistä tietää

Pelimekaanisesti mukaan on heitetty jonkin verran elämää helpottavia ja ajanmukaisia uudistuksia. Aiempaa hektisempi taistelu hoituu trendikkäästi parryilemällä ja äkkitappoja tekemällä sen sijaan, että viholliset tönöttäisivät Edwardin ympärillä ringissä hyökäten tätä kohti tylsästi yksi kerrallaan. Asevalikoimalla ja muilla vimpaimilla voi myös hakea mähinöihin vaihtelua ja maltillisesti toisistaan poikkeavia lähestymistapoja. Esineruljanssi ei ole onneksi samalla tasolla myöhempien roolipeleihin kallellaan olevien osien kanssa: Edward haalii matkan varrella mukavan kohtuullisen määrän miekkoja ja tussareita käytettäväksi. Suorastaan eeppisen kököt ammuskelumekaniikat ovat valitettavasti ennallaan, eikä tuliluikkua tee oikeastaan mieli hyödyntää kuin pakkotilanteissa. 

Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen uudistus on sukeltelu, jota voi nyt harrastaa lähestulkoon missä tahansa, tai ainakin jokaisen saaren ympäristössä. Aiemmin pelkästään sukelluskellojen hollille rajoitettu pulikointi on mukava lisä, ja vaikka löydettävät aarteet eivät maailmaa mullistakaan, on merenalaista maailmaa mukava koluta ainakin silloin tällöin – kaiken keräävät perfektionistithan kaivelevat maailmasta, niin meren pinnan alta kuin yltäkin, joka ainokaisen aarrearkun.

Yhdeksi päähahmoksi kohoavan Jackdaw-paatin ja protagonistin kykypäivitykset ovat jotakuinkin ennallaan, eikä muinoin huhuissa mainittuja roolipelielementtejä ole onneksi sen kummemmin mukana – tällaisenaankin Resynced lohkaisi allekirjoittaneen elämästä reilut 50 tuntia. Parannusten aktivoimista varten täytyy kerätä valuuttaa ja resursseja koluamalla maita ja mantuja, jäljestämällä aarrekarttojen tarjoamia johtolankoja tai lähettämällä omaa laivastoa tehtäviä suorittamaan, kaikki kuten alkuperäispelissäkin. Myöhemmistä osista mukaan on kelpuutettu mukavana lisänä L-liipaisimella käynnistyvä tarkkailumoodi, jonka avulla kiinnostavat asiat erottuvat ympäristöstä valonvälkkein. Maailmankartan koluamista puolestaan helpottaa jonkinmoinen merellinen navigaattori, joka osoittaa sen suorimman reitin kohteeseen.

Nätti kuin mikä

Ubisoft on hyödyntänyt kaikissa AC-pääsarjan peleissä itse kehittämäänsä Anvil-pelimoottoria, jota on tuunattu vuosien varrella tuntuvasti osa osalta. Varsin näyttävässä Shadowsissa vanha sotaratsu sai kylkeensä isoja uudistuksia ja nämä on nyt otettu kautta linjan käyttöön myös Resyncedissä. Alkuperäinenkin Black Flag oli jo varsin tyylikäs kokonaisuus, ja Xbox 360 -versiota vertailun vuoksi testattuani se on myös kestänyt aikaa poikkeuksellisen mukavasti. Siitä huolimatta lähdemateriaali ja Resynced ovat ulkoasullisesti kuin yö ja päivä jälkimmäisen saadessa ylleen kertaluokkaa näyttävämpiä efektejä ja graafisia kikkailuja sisältävän kuorrutteen.

Laivataisteluiden tuoksinassa tapahtuvat räjähdykset, merillä seilatessa dynaamisesti vaihtuvat säätilat, tuulessa vinhasti heiluvat palmut, horisonttiin painuva ja vedessä kimalteleva aurinko, metrien korkuisten aaltojen pärskeet, kaikki näyttää sanalla sanoen upealta. Resynced ei näytä pätkääkään 15 vuotta vanhalta seikkailulta vaan täysin modernilta peliltä, sen verran rankalla kädellä Anviliin on uusia ominaisuuksia tunkattu vuosien varrella. Koko paketti rullaa pelaajan omien mielihalujen mukaan joko ruudunpäivitykseen tai visuaalisiin kikkailuihin kallellaan olevilla grafiikkamoodeilla, oma kompromissini Series X:llä tosin oli mukavasti näiden välimaastoon loksahtava Balanced-tila.

 
Assassin’s Creed Black Flag Resynced on muutoinkin teknisesti vallan toimiva paketti, sillä suoranaisia bugeja tuli vastaan vain muutamia. Kerran tehtävä jumahti, koska NPC-hahmo ei suostunut etenemään taistelun jälkeen, tämä kuitenkin korjaantui uudelleenlatauksen jälkeen. Kertaalleen iso man of war -laiva pienine tukialuksineen puolestaan katosi kuin tuhka tuuleen kesken eeppisen meritaistelun, mikä hieman latisti suuren seikkailun tunnelmaa – ehkäpä se oli vain glitch animuksessa? Pääosin Resynced on kuitenkin rullannut mallikkaasti, eikä mainitsemisen arvoisia teknisiä yskähtelyjä ole tullut vastaan.

Asetuksiin kannattaa tutustua muuten noin laajemminkin, sen verran laajalti kokemusta voi kustomoida erilaisten pelimekaanisten ja visuaalisten valintojen kautta. Itse piilotin pullollaan turhaa informaatiota täynnä olevasta hudista valtaosan ja otin käyttöön monipuolisemman kiipeilyn mahdollistavat kontrollit – klassisten ”surmanhyppy kuolemaan” -tilanteiden uhallakin.

Vanha peli uusissa kuorissa

Assassin’s Creed Black Flag Resynced on varsin mallikkaasti kokoon parsittu uusioversio mainiosta piraattiseikkailusta. Arvosanan antaminen pelille on luonnollisesti haastavaa, sillä vanhan kokeneille sinällään suorastaan mainio setti ei mielestäni ole ostamisen arvoinen. Sen sijaan ne, jotka eivät ole Edwardin edesottamuksia kokeneet ja vuosittaiset assassiinit noin muutoin maittavat, voivat huoletta pistää perään vielä yhden ekstratähden ja lisätä pelin ostoskoriin ilman pelkoa pettymyksestä.