B-liiga on jo alkanut

Tervetuloa urheilupelien B-liigaan! Jääkiekko on jumittunut tänne rautaisen pysyvästi. Nousutoiveita tuskin on kaikkien näiden vuosien jälkeen juuri kellään.

Joukkue on verrattain heikko. Kärki ikääntynyt ja kapea. Syvyyttä ei nimeksikään.

Ensi kauden budjetti on antanut myöten kolmelle vahvistukselle.

Connected joo, mutta ei franchise

GM Connectedin paluu on tosiasia. Nyt nimellä Connected Franchise, jossa “franchise” on ikävä kyllä liioittelua.

Tällaisen moodin olisi tarkoitus olla enimmillään 32 pelaajan verkkopeliliiga, jossa kukin ihmispelaaja hallitsee ja ohjaa yhtä joukkuetta. Varsinaisten otteluiden lisäksi isossa roolissa olisi tarkoitus olla joukkueen rakentaminen: treidit, draftit, jatkosopimukset.

NHL 27:n Connected Franchisessa aika ei kuitenkaan kulu isossa mittakaavassa. Pelaajat eivät koskaan kehity tai lopahda. Sopimukset eivät koskaan vanhene. Vapaiden pelaajien markkinoille ei tule täytettä. Draftia ei ole. Ja mitä draftilla edes tekisi, kun junnut ovat ikuisia junnuja.

Eli lähes kaikki tärkeimmät GM:n hommat puuttuvat kokonaan.

Liigan perustajalla on valta resetoida jo pelatut ottelut tai vaihtaa niiden lopputulosta, mikä voi tulla joissain tapauksissa tarpeeseen.

Lisäksi mahdollisia npc-joukkueita vastaan ei voi pelata eikä niiden kanssa voi treidata eivätkä ne treidaa keskenään. Npc-joukkueet vain ovat. Ottelut niitä vastaan simuloidaan, ja siinä se.

Mutta se, mitä voi tehdä, toimii itse asiassa hyvin. Ainakin parin pelaajan testissä.

Connected Franchisen valikot ovat erittäin sulavat ja nopeat. Kaikki toiminnot saa toteutettua vaivattomasti. Selvä ero pelin muihin valikoihin ja alkuperäiseen GM Connectediin verrattuna.

Treidit ja tarjouskilpailut vapaista pelaajista sujuvat hienosti. Joskin olisi kätevää, jos liigan perustaja voisi asetuksista napsauttaa päälle treidien automaattisen hyväksymisen, jotta ylijohtajaa ei tarvitsisi aina odotella manuaalisesti hyväksymään jokaista treidiä vielä sen jälkeen, kun osapuolet ovat sen jo hyväksyneet.

Ylijohtajan työkalut ovat muutenkin ihailtavan laajat. Liigaa perustettaessa saa säätää muun muassa joukkueiden määrän, ottelumäärän, tasapelien ratkaisun, playoff-systeemin ja jopa sliderit haluamakseen.

NHL-joukkueet voi korvata millä tahansa pelin joukkueilla. Myös itse tehdyillä kuvitteellisilla tiimeillä. Lisäksi moodissa voi käyttää itse muokattuja rostereita ja itse luotuja pelaajia.

Mahtavaa. Mutta työlästä. Omien rostereiden ja pelaajien muokkaamiseen olisi jo korkea aika kehittää joku prosessia nopeuttava työkalu.

Itse luoduilla joukkueilla Connected Franchisen pelaaminen tuo mukanaan pari kauneusvirhettä: keskiympyrästä puuttuu logo, ja yleisö juhlii väärän joukkueen maaleja.

Liigan alkamisen jälkeen pomo voi vielä tarvittaessa resetoida jo pelattuja otteluita, määrittää pelaamattomien otteluiden voittajan ja siirtää pelaajia joukkueesta toiseen tai vapaisiin pelaajiin.

Kauden loputtua asetuksia voi taas venkslata uusiksi ja joukkuemäärää vaihtaa. Kauden aikana tehdyt treidit ja signaukset pysyvät voimassa, mutta menneiden kausien pelaajatilastoja ei voi nähdä enää mistään.

EA poisti alkuperäisen GM Connectedin vuonna 2014, 12 vuotta sitten, kun pelisarja siirtyi Xbox Onelle ja Playstation 4:lle. Pelimuodon fanit ovat siitä saakka vuodesta toiseen jännittäneet, että josko tänä vuonna.

Nyt EA huutaa: “Kauan odotettu moodi on palannut!”

Ja ensi vuonna EA huutaa: “Kauan odotettu moodi on palannut! Tällä kertaa ihan oikeasti!”

Kätevää myydä kahta peliä yhden ja saman pelimuodon paluulla.

Markkinointipuheissa on yritetty rakentaa kuvaa yhteisestä matkasta pelaajien kanssa. Tämä vuosi on vasta alkua ja perusta, jolle EA lupaa rakentaa pelimuotoa pelaajien toiveiden mukaisesti. Ihan erillinen palautelomakekin on kuulemma avattu.

EA myy tarkoituksella pyörän ilman satulaa ja esittää sitten hyvää tyyppiä, kun antaa käteen täytettäväksi lomakkeen, jossa voi kertoa, mitä puuttuu.

Ja ensi vuonna sitten myy sen satulan pyörän hinnalla ja sanoo, että hei katso, mä kuuntelen sua.

EA unohti tehdä narreille fanit. Huvittavana yksityiskohtana HIFK-paitaiset tyypit tuulettavat täten innoissaan myös Jokereiden maaleja. Ihan kaikki ei mennyt yleisöuudistuksessa nappiin.

Aina ku mä rämppään

Toinen uudistus on presentaatio. Eli kaikki ottelun aikana tapahtuva toiminta, joka ei ole varsinaista jääkiekkoa itsessään.

Yleisö on uudistettu, joukkueilla on jonkinlaiset sisääntulot ja suurimmalla osalla aidot maalibiisit, pelikatkoilla soi aiempaa enemmän samaa musiikkia kuin oikeissakin otteluissa ja selostamossa on tuore kaksikko.

Uusi selostaja on ESPN:llä pitkään urheiluohjelmia juontanut ja jääkiekkoa selostava John Buccingross ja kommentaattori vuosia hommaa oikeissa otteluissa tehnyt entinen NHL-maalivahti Darren Pang.

Monet ovat jo varmasti saaneet tarpeekseen pelisarjan edeltäneestä kaksikosta, mutta harmi kyllä vaihtelun tuominen aiempaan jää pitkälti uuden duon ainoaksi ansioksi. Selostus alkaa toistaa itseään jo muutamassa pelissä ja on hyvin väritöntä ja melko luonnotonta.

Reagointi pelitapahtumiin on hidasta ja häiritsevän katkonaista. Useaan kertaan herrat miettivät vielä ääneen sitä, että nyt olisi tärkeää ottaa aloitus ja saada peli pyörimään, kun aloitus on jo hävitty ja peli on kirjaimellisesti toisessa päässä kenttää.

Myös uusintojen kommentointi menee monesti metsään. “Kato, siinä on hyvä laukaus”, sanoo selostaja, kun videolla näytetään maalitilannetta edeltänyttä taklausta.

Suuri osa sisääntuloista on keskenään identtisiä eri värisiä valoja lukuun ottamatta. Joillakin tiimeillä kentällä ja areenalla on kuitenkin uniikkia rekvisiittaa.

Selostuksen ja sisääntulojen ohella presentaatiopäivityksen huomaa helpoiten maalin syntyessä. Enää ei katsella maalin juhlintaa valmiiksi tehdyiltä välivideoilta, vaan kaikki tapahtuu reaaliajassa aina vaihtopenkillä annettaviin läpsyihin saakka. Välillä zoomaillaan paljon monipuolisemmin reagoivaan yleisöön ja jumbotronin uusiin animaatioihin.

Lopputulos on tältä osin yllättävän hyvä. Varsinkin siirtymä yksittäisen pelaajan ensituuletuksesta joukkohalaukseen toimii suurimman osan ajasta luonnollisen näköisesti. Pientä jäykkyyttä on välillä ilmassa varsinkin vaihtopenkille siirryttäessä. Lisäksi maalin päästänyt molari tuntuu menevän kohtalaisen jumiin ja liikkuu kankeana ympäriinsä kameran poimiessa tämän kuviin.

Maali- ja pelikatkobiisit valoshow’neiin luovat mukavasti tunnelmaa. Tosin harmi, että enää hypemusiikki ei lähde soimaan automaattisesti ylivoimalla. Se on jossain määrin erikoinen puute, kun vielä NHL 26:ssa juuri ylivoimat olivat ainoa paikka, joissa musiikkia yritettiin käyttää jollakin tavalla hyväksi.

Isolle osalle pelaajista nämä asiat eivät toki merkitse niin yhtään mitään. HUTia tai CHELiä grindatessa alkaa x-napin rämpyttäminen heti, kun pilli soi. Näin skipataan kaikki mahdolliset uusinnat tai pelikatkovideot ja palataan mahdollisimman nopeasti takaisin toimintaan.

Mutta tällaiselle pääasiassa yksinpelin franchise-moodia työstävälle immersiohakuiselle pelaajalle päivitys on selostusta lukuun ottamatta merkittävä ja onnistunut.

Jumbotronin ja areenaa kiertävien led-nauhojen animaatiot päivitettiin viimeksi 14 vuotta sitten. Yleisö 12 vuotta sitten. Sisääntulot olivat viimeksi mukana Be a Pron ulkopuolella 13 vuotta sitten.

Oli jo korkea aika uhrata yhden änäripainoksen yksi uudistusslotti näille asioille.

Musiikkivalikoiman laajentamisesta huolimatta on edelleen ikävä sitä aikaa, kun peliin sai itse ladata haluamansa biisit.

Pitkä päätyyn joo, mutta ei perään

Kolmas ja viimeinen yhtään merkittävä uutuusominaisuus ovat joukkeiden pelitavat. Kaikilla NHL-tiimeillä on nyt oma oikeaan maailmaan perustuva pelikirjansa, mikä EA:n mukaan tekee eri joukkuetta vastaan pelaamisesta erilaisen kokemuksen muutenkin kuin pelipaidan värin osalta.

Pelikirja määrittää kolme asiaa: karvauspelin, hyökkäsalueelle murtautumiseen käytettävän taktiikan ja siellä toteutettavan strategian.

Valitsin omaksi tiimiksi Islandersin, vastustajaksi Coloradon ja vaikeustasoksi haastavimman. Pelikirjan mukaan Avalanche yrittää kuljettaa kiekon nopeasti hyökkäysalueelle, jossa se laittaa pelin pyörimään syöttelemällä.

Ottelussa Colorado toi tai yritti tuoda kiekon joka kerta kuljettamalla alueelle. Onnistumista seurasi yksi, kaksi tai kolme syöttöä ja laukaus.

Toisessa pelissä halusin testata, voinko pakottaa Avalanchen millään heittämään kiekon alueelle vai onko kuljettaminen ehdottoman pakotettu taktiikka. Ei sentään aivan. Kerran siniviivan ollessa tarpeeksi kiinni näin lopulta dumppauksen.

Seuraavaksi halusin kokea jotain aivan erilaista. Blue Jacketsin lähestymistapa on laittaa paljon pitkää päätyyn, lähteä perään ja nojata hyökkäysalueella laukomiseen.

Joukkue toden totta laittoikin ahkerasti pitkää päätyyn melkein jokaisessa hyökkäyksessä, mutta perään lähteminen ontui pahasti. Kolmen minuutin erillä joukkue dumppasi kiekon yhdeksän kertaa, mutta ehti mukaan edes kamppailemaan kiekosta vain kolmesti. Muilla kerroilla peliväline käytännössä lahjoitettiin vastustajalle.

Enkä laske tässä yhtä vaihtoa varten tehtyä dumppausta.

No tämänhän on oltava virhe. Olin kyllä tarkistanut vaikeustason ennen ottelua, mutta ehkä jonkun bugin takia se oli jäänyt todellisuudessa helpommaksi. Toinen yritys.

Presentaation uudistus kattaa myös tuomareiden animaatiot. Tässä linjuri levittelee käsiään siniviivan onnistuneen ylittämisen merkiksi. Turha yksityiskohta, voisi joku sanoa. Mutta monesta pienestä yksityiskohdasta muodostuu jo huomattava kokonaisuus.

Säädin vaikeustason takaisin helpommalle ja sitten taas vaikeimmalle, jotta mitään ei jäisi epäselväksi. Toisella yrityksellä Columbus jatkoi kohtalaisen päätöntä dumppaamista reippain ottein, mutta menestystä ei taktiikka tuonut tälläkään kertaa. Kymmenestä yrityksestä kolme toimi kuten piti. Vaikeimmalla vaikeustasolla.

Hankin vielä lisää dataa ihan reiluuden nimissä.

Peli 3: 0/2 onnistumista
Peli 4: 5/6 onnistumista
Peli 5: 3/13 onnistumista

En voi kuin arvailla, mistä pelin 3 ja 4 suonenvedot johtuivat. Pelasin itse jatkuvasti samalla pelikirjalla ja yritin pelata samalla tyylillä.

No, joukkueiden lähestymistavat kiistatta erosivat toisistaan, kuten päinvastaisilta pelikirjoilta sopii odottaa. Kehittäjät eivät vain vaikuta mallintaneen jälkimmäistä taktiikkaa peliin aivan onnistuneesti.

Pieni laji, pieni peli, iso hinta

Sitten on vielä muutamia pikkujuttuja. Hockey Ultimate Teamiin on lisätty valmentajakortit, jotka mahdollistavat uusia tapoja rakentaa joukkuetta.

HUT on pelimuoto, joka saa ison osan gacha-peleistä näyttämään reiluilta pelaajaa kohtaan. EA power creepaa kortteja eli julkaisee uusia entisiä yksiselitteisesti parempia kortteja hurjalla tahdilla, jotta se saa aikaiseksi paineen oikean rahan käyttämiselle muiden tahdissa pysymiseksi.

Ja kaikki työ ja mahdollisesti käytetty raha nollataan aina vuoden välein.

Hyvää HUT-pakkaonnea kaikille!!!

Viime vuonna uudistetussa Be a Prossa taas on EA:n mukaan uusi johtajuuteen liittyvä “storyline” eli tarinalinja, joka on käytännössä storyline suunnilleen yhtä paljon kuin kauppakuitti on romaani.

Pelaajan manageri puhuu muutamat uudet lainit tekstiä ja antaa pelaajalle muutaman uuden haasteen, kuten tietyllä tasolla suorittamisen ja suosion nostamisen tarpeeksi korkealle. Palkintoa voi päästä joukkueen kapteenistoon ja päästä vaikuttamaan ketjukoostumuksiin ja valitsemaan muutamia uusia dialogivaihtoehtoja, joilla on hädin tuskin mitään vaikutusta mihinkään.

Koko Be a Pro on pinnallisuudessaan ja köykäisyydessään nolo suoritus.

World of Chelissä voi ansaita lisää palkintoja ilmaisesta season passista. Franchise Modeen ei koskettu lainkaan.

Niin ja sitten EA korjasi muutamia gameplayn ongelmakohtia, joita pelaajat olivat käyttäneet rasittavuuteen saakka hyväkseen online-peleissä helppojen maalien tekemiseksi tai muuten vaan vastustajan häiritsemiseksi.

Tällaiset viat olisi tietysti oikeasti pitänyt korjata patchillä, eikä niitä pitäisi mainostaa täysihintaisen pelin uusina ominaisuuksina. Mutta kehittäjät ovat ymmärrettävästi epätoivoisia saamaan lyhyelle uudistuslistalle edes vähän lisää näennäistä täytettä.

Tänä vuonna kaikkein surkein kortti jää käteen online-puolelle. Connected Franchise on oikeasti mukana vasta aikaisintaan NHL 28:ssa, ja audiovisuaaliset päivitykset ja pelikirjat eivät tarjoa suurimmalle osalle nettipelaajista käytännössä juuri mitään.

Sarjan mittapuulla hyvin tehty presentaation kasvojenkohotus tuo tietylle osalle fiilistelijöistä paljon lisäarvoa, mutta ei sulje silmiä siltä, että tällä kokonaispaketilla ei A-liigasta voi edes puhua samassa lauseessa Änärin kanssa.

Taaskaan kerran.