Matkani maanviljelijästä suureksi seikkailijaksi

Farmielämäsimulaatio Harvest Moon: Echoes of Teradea on suurimmalta osin tuttu ja turvallinen Harvest Moon -pelisarjan edustaja. Tällä kertaa maanviljely jää kuitenkin taustalle ja pääpaino siirtyy avoimen maailman tutkimiseen.

Tarina alkaa Bloomfield Villagesta, jossa pelihahmo viettää rauhallista maalaiselämää. Rauhallinen idylli kuitenkin rikkoutuu, kun omituinen sumu leviää läheisessä metsässä. Sankarin avuksi ilmestyy minikokoiseksi kutistunut Sadonkorjuujumalatar ja hänen maagisten voimien avustuksellaan maajussin tehtävänä on saada maailma jälleen kukoistamaan ja tutkia sumun alkuperää.

Kuva

Mukana on kaikki farmielämäsimulaatioista tutut puuhat, kuten kasvien viljely, eläinten kasvattaminen, ruokien valmistus sekä kalastus. Näitä harrastetaan edelleen, mutta suurin osa ajasta vietetään ratsastellen ympäriinsä maailmaa tutkien ja auttaen kylien asukkaita ratkomaan erilaisia ongelmia.

Söpöjä elukoita

Omalla kotifarmilla sijaitsee pieni hökkeli sekä navetta, johon haalitaan jos jonkinsorttisia elukoita. Tarjolla on perinteisiä eläimiä, kuten lampaita ja lehmiä, mutta omalle tilalleen saa kesytettyä myös villissä luonnossa kirmailevia otuksia, kuten kettuja, pupuja sekä pikkulintuja.

Mitään sen kummempaa hyötyä näistä villieläimistä ei ole, mutta onhan niitä mukava paijailla aina pitkän työpäivän päätteeksi. Villieläimiä voi myös viedä kävelylle, jolloin ne helpottavat pelihahmon elämää taitojensa avulla esimerkiksi keräämällä siemeniä luonnosta.  

Suuri maailma on avoin ja täynnä erilaisia elukoita. Vastaan rymistelee susia, karhuja, tiikereitä, laamoja ja monia muita luontoäidin lapsia. Osa eläimistä, kuten sudet ja karhut, ovat tiettyyn pisteeseen saakka vihamielisiä pelihahmoa kohtaan. Kohdatessaan sankarin ne eivät varsinaisesti syö tätä, mutta pelottelevat viatonta maajussia terävillä hampaillaan. Tämä kuluttaa sankarin staminaa ja sen loppuessa hän kupsahtaa kumoon ja menettää kaikki tavaransa.

Teradeasta löytyy monia eri kyliä ja yksi vähän suurempi kaupunki, joiden asukkaisiin pelaaja pääsee tutustumaan. Pelin aikana vieraillaan muun muassa talvisessa kaivoskaupungissa, myrskyn ympäröivässä rannikkokylässä sekä kuumalla ja kuivalla aavikolla. Maisemat ovat kivan vaihtelevia, ja avointa maailmaa on mielenkiintoista tutkia.

Nihkeä alku

Ensimmäisen parin tunnin ajan seikkailu keskittyy Bloomfield Villageen ja sitä ympäröivään alueeseen. Meinasin tylsistyä kuoliaaksi pienessä kyläpahasessa: Kovinkaan kauas ei päässyt törmäämättä sumuun, ja kävellen maailman tutkiminen luonnistui todella hitaasti. Juoksemaan kyllä pystyy, mutta se kuluttaa staminaa. Onneksi kun viimein saa hevosen käyttöön ja pikamatkustus avautuu, helpottuu Teradeassa liikkuminen moninkertaisesti.

Harvest Moon: Echoes of Teradean alkupuoli tuntuikin tosi nihkeältä, mutta kun peli viimein pääsi vauhtiin, muuttui kokemus ihan antoisaksi.

Ainut ongelma seikkailemisessa on se, että kun maajussi lähtee maailmalle, jäävät elukat ihan yksin oman onnensa nojaan navettaan. Niille pystyy kyllä jättämään ruokaa tarjolle, mutta hurjat herkkusuut popsivat heinät parissa päivässä, joten kovin pitkään ei voi olla poissa. Kukaan ei huolehdi eläimistä tai päästä niitä laitumelle, vaan ne nääntyvät pikkuhiljaa nälkään tai hukkuvat omaan ulosteeseensa.

Ehdottomasti suurin ärsytys on luonnosta löytyvät korkeuserot. Avoimessa maailmassa seikkaileminen ei tunnu kovinkaan vapaalta, sillä ihan kaikkialta ei pysty kulkemaan. Jos haluaa vaikkapa kavuta alas vähänkin korkeammalta nyppylältä, joutuu reittiä alas etsimään kissojen sekä koirien kanssa ja kiertämään usein kovinkin pitkän reitin päästäkseen takaisin alas. Tämä pidentää lyhyeltäkin näyttänyt matkaa useilla minuuteilla ja tuntuu todella ärsyttävältä.

Ei huono eikä hyvä

Tarjolla on myös hupia ja lempeä romantiikannälkäisille. Teradeassa asustaa 10 sinkkua, viisi miestä ja viisi naista, joiden kanssa tehdä lähempää tuttavuutta. Romantisoitavat hahmot on piilotettu aika hyvin ja olen tietysti ollut todella kiireinen tutkimusmatkailun kanssa. Vaikka pelitunteja on kertynyt ihan kiitettävästi, en ole vielä onnistunut tutustumaan heihin kunnolla – enkä edes löytämään heitä kaikkia. Mutta heihin tutustuu parhaiten kuten muihinkin materialisteihin eli lahjomalla.

Graafisesti kyseessä on tuttua Harvest Moon -laatua. Echoes of Teradea näyttää ihan samalta kuin pelisarjan muutkin pelit, eli todella yksinkertaiselta. Kovin kummallisia yksityiskohtia ei löydy, mutta onneksi maailma on edes kivan värikäs.

Harvest Moon: Echoes of Teradea ei ole erityisen huono tai hyvä, mutta seikkailun parissa viettää mieluusti aikaansa paremman puutteessa. Laadultaan se ei ole lähelläkään Story Of Seasons -sarjaa tai Stardew Valleyta, mutta se on silti koukuttava kokemus genren ystäville.