Minecraft Dungeons II on samaan aikaan askel eteen sekä taakse

Minecraftin suosio ei näytä hiipuvan. Uusia pelaajia rekisteröityy mielettömiä määriä päivittäin, uutta sisältöä julkaistaan tasaiseen tahtiin ja ensimmäiseen uuteen dimensioonkin päästään tutustumaan Minecraft Dungeons II:ssa ennen Sift-nimisen ulottuvuuden tuontia perinteiseen Minecraftiin vuonna 2027.

Spin-offin jatko-osa ei muuten tarjoa yllätyksiä, vaan se luottaa tuttuun kaavaan ja toimii enemmänkin perustana tuleville laajennuksille.

On taas aika jättää leirinuotio

Ensimmäinen Minecraft Dungeons julkaistiin jo kuusi vuotta sitten. Nuoremmalle väelle suunnattu diablomainen räime värikkäissä Mojang-kuoseissa tavoitti kiitettävän ja ennen kaikkea omistautuneen fanikunnan. Peliä laajennettiin myös useilla DLC-paketeilla, jotka monipuolistivat tarinatilaa sekä toivat uusia päivittyviä haastetehtäviä piristämään tarinatilan jälkeistä tyhjyyttä. Dungeonsin ideahan nojaa vahvasti saman sohvan tai internetin yli pelattavaan moninpeliin, jossa enimmillään neljä sankaria lähtee putsaamaan Ylämaailmaa (Overworld) sitä terrorisoivista sotajoukoista. Debyyttiosa luotti keskitettyyn pääpaikkaan, josta teleportattiin tehtävien perässä eri Minecraft-loren maailmankolkkiin, kun taas jatko-osassa Ylämaailma herää uudella tavalla henkiin ”avoimena” maailmana.

Tarina on vain tekosyy herätellä hiljaiset, puhumattomat sankarit takaisin miekanvarteen rauhalliselta nuotioltaan: Ylämaailmaan avautuu salaperäisiä repeytymiä Sift-ulottuvuuteen, joita hyödyntämällä ilkeät illagerit pyrkivät valtaamaan Ylämaailman itselleen. On aika auttaa kyläläisiä ja heidän yhteisöjään taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan. Yksi kylä kerrallaan.

Pää- ja sivutehtävät toimivat käytännössä aina samalla kaavalla. Seuraa kultaista suuntaviivaa, selvitä matkan varrella pari väijytystä, taistele pääpomoa vastaan ja raportoi onnistumisestasi tehtävän antajalle. Toista. Suoraviivaista, hyvin harvoin liian haastavaa mutta pidemmän päälle hieman tylsää.

Downsiftaamaan

Kartta on melkoisen iso, ja noin viisi tuntia kestävän tarinatilan aikana siitä näkee vain murto-osan. Sivutehtävät ja kaiken muun suorittamalla peliajan tuplannee, mutta silti tuleville lisäosille on jätetty laajenemisvaraa jo valmiiksi. Siftin lisäksi pelaajat pääsevät näkemään useita tuttuja biomeja. Dungeons näyttää ja kuulostaa sataprosenttisesti Minecraftilta, ja itse ainakin pidän värikkäistä ympäristöistä ja vaihtuvasta päivä- ja yösyklistä. Varsinkin valoefektit tekevät maailmasta kutsuvan paikan, josta metsästää piilotettuja arkkuja ja salattuja aarteita.

Jatko-osan suurin haaste on aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja ehostaa pakettia rikkomatta edellisen osan taikaa. Tekijät ovatkin pitäneet toiminnan pääosin samana, mitä nyt muutama asia on saanut selkeitä uudistuksia. Sankarit osaavat nyt hypätä, jota hyödynnetään hyppyiskun lisäksi muutamissa hyvin kevyissä tasoloikkaosuuksissa.

Varusteita on myös laajennettu liki Fröbelin palikoiden sanoja mukaillen: loottia saa nyt kerätä ja valita varpaista päähän asti. Dungeonsin (ja koko genren) yksi koukutustahan on alvariinsa paranevat varustukset ja niiden optimointi. Tarjolla on eri harvinaisuusluokkia (common, rare, special…) ja uniikeilla esineillä on erilaisia erikoiskykyjä ja -vaikutuksia. Tämän lisäksi hahmolleen voi määrittää kolme artifaktia, lemmikin (Siftin söpö Blub-pupu on jo muun muassa tarjolla) ja kourallisen talismanneja. Variaatiota on tarjolla. 

Toiminnasta on välillä jopa vaikea saada selvää useamman pelaajan mättäessä täysillä varustuksilla ja kumppaneilla valtavia vihollislaumoja. Kertaakaan ruudunpäivitys ei onneksi aiheuttanut harmaita hiuksia efekteistä huolimatta. Jaetulla ruudulla varusteiden valinta vaikeutuu myös hieman, koska kaikkea informaatiota ei ole saatu mahtumaan inventaariovalikkoon. Esimerkiksi kahden aseen vertailu ei suoraan näytä erikoiskykyjä tai pieniä nyansseja.

Jatko-osan vaikeus

Dungeons II:n suurin ongelma on sen juuret. Avausosa tarjoaa huomattavasti enemmän tekemistä lisäosineen päivineen kuin uutukainen. Julkaisussa pelaajat päästetään putsaamaan Ylämaailmaa tarinan kera, ja läpäisyn jälkeen avautuu uusia koettelemuksia, mutta ykkösen haastetehtäviä/tornia kaipaavat saavat pettyä. Valikoissa lupaillaan jo kahta laajennusosaa, joten tulevaisuudessa tilanne varmasti paranee, mutta ei vielä hetkeen. Tuntuukin, että Minecraft Dungeons II on enemmänkin tekninen perusta seuraavalle kuudelle vuodelle, jonka päälle Mojang Studios ja Double Eleven lähtevät hiljalleen rakentamaan uutta seikkailua.

Avoin maailma saattaa myös tuntua osalle isolta muutokselta. Oma jälkikasvu ahdistui asioiden laajuudesta ja paljoudesta – päätehtävän ohessa pitäisi avustaa mehiläispesien rakentamisessa, etsiä salaisuuksia ja puolustaa pienempiään. Avausosassa kerää ja tutki kaikki -mentaliteettia oli helpompi toteuttaa suljetuissa kentissä, kun taas jatko-osan iso kartta tuntuu varsinkin aluksi pelottavalta. Toki monet tehtävistä alkavat vain Ylämaailman pelloilla ja päättyvät lopuksi putkimaisiin luolastoihin, mutta muutos entiseen on silti iso.

Ensimmäinen askel

Minecraft Dungeons II on pätevä, joskin turvallinen jatko-osa, jonka parissa sarjan fanit varmasti viihtyvät. Sen tehtävärakenteet ovat valitettavan tylsiä, yllätyksettömiä tekosyitä hakata satoja vastuksia, mutta toisaalta toiminta tuntuu responsiiviselta ja sulavalta kautta linjan. Lisäksi varusteiden kerääminen ja parantelu imee väkisin mukaansa.

Teknisesti ja graafisesti Minecraft Dungeons II vakuuttaa. Väkisin kuitenkin jää fiilis, että parin vuoden päästä tämäkin on huomattavasti kattavampi paketti, joka kietoo pelaajat palaamaan ruudun ääreen viikoittain – aivan kuten alkuperäinen Minecraftikin tekee.