Rakkaudella remasteroitu krokotiili-Croc – jo toistamiseen!

Krokotiili-Crocin toinen seikkailu on nyt ilonamme remasteroidussa muodossa!

Remastereita tuntuu nykyään olevan ilahduttavan moneen makuun. Muutama vuosi sitten uudelleen syntynyt Argonaut Games julkaisi reilu puolitoista vuotta sitten Croc: Legend of the Gobbos -uusioversion, josta allekirjoittanut tykkäsi varsin paljon, kuten oheisesta arvostelusta voipi lukea. Ilmeisesti myynnitkin ovat olleet kohtuulliset, sillä nyt on alun perin vuosina 1999 ja 2000 PlayStationille ja PC:lle ilmestyneen jatko-osan vuoro, vaikka Argonaut ei moista lupaillutkaan suorilta käsin. Lyhykäisyydessään voisi sanoa, että pedanttius kulkee mukana tässäkin historiakapselissa.

Paroni Dante "kunnioittaa" läsnäolollaan

Ensimmäisen seikkailun tapahtumista on ehtinyt vierähtää useampi kuukausi, ja hommat alkavat jälleen värikkäissä merkeissä. Muuan keksijä-gobbo puuhastelee metsässä niitä näitä, kun hän yhtäkkiä pääseekin todistamaan jo kerran kuopatun paroni Danten ylösnousemusta. Hommat menevät puihin vielä kertaluokkaa pahemmin, kun edellisestä osasta tutut, pirulliset dantini-olennot vangitsevat proffan hyödyntääkseen hänen kykyjään.

Samaan aikaan toisaalla Gobbo-laaksossa: Croc-krokotiili telmii meren rannalla ja löytää pian pullopostia. Krokotiilin jalanjäljellä allekirjoitettu viesti kertoo, että sen lähettäjät etsivät lastaan. Croc vie hämmennyksissään lapun kuningas Rufukselle, gobbo-olentojen johtajalle. Luettuaan viestin kruunupää on sitä mieltä, että viestin lähettäjiä kannattaisi lähteä etsimään kaukaisemmalta mantereelta. Niinpä suuri joukko gobboja rakentaa keinulaudan, jonka toiseen päähän Croc asettuu. Lopulta gobbot tiputtavat laudan toiseen päähän suuren kivenmurikan, joka riittää lennättämään krokon aina kaukaiselle mantereelle saakka.

Hauskana yksityiskohtana Croc on sielläkin jo ennestään tunnettu menneiden urotekojensa ansiosta. Suurin osa vastaan tulevista asukkaista suhtautuu häneen nimittäin hyvin tuttavallisesti, kuin he olisivat tunteneet pidempäänkin. Joka tapauksessa jo ensimetreiltä alkaen on havaittavissa selkeitä muutoksia ensimmäiseen peliin verrattuna, sillä seikkailun skaala ja rakenne on edeltäjäänsä kertaluokkaa kunnianhimoisemmalla tasolla.

Varsinaiset kentät ovat edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti laajempia ja monipuolisempia.

Krokotiili viihtyy avoimemmassa ympäristössä

Suoraviivaisten kenttien sekä maailmanvalinnan sijaan Croc 2:n keskiössä on neljä isompaa hubimaailmaa, joista jokaisessa on useampi kenttä sekä lopulta tietenkin pomovastus. Hubeissa itsessään on gobbo-olentojen lisäksi korkeintaan pari pientä sivutehtävää, jotka pitäisi tehdä saadakseen valuuttaa. Joskus kyseessä on sihijuoman aineksien etsiminen ja valmistus, joskus taas lumiukolle nenän, hatun ja käsien etsiminen ja niin edelleen. Lisäksi jokaisesta hubista löytyy myös Swap Meet Pete, rompetorikauppias, jolta voi ostaa muun muassa energialaajennuksia sekä kentissä tarvittavia vieteriukkoja ja erivärisiä "ponnahdushyytelöitä". Näitä kannattaa jokaista pitää aina vähintään yksi mukanaan, muuten kaiken kerääminen ei onnistu!

Varsinaiset kentät ovat edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti laajempia ja monipuolisempia. Pelkän timantti- ja dantini-jahdin sijaan päästään välillä tekemään myös muita tehtäviä, kuten kilpa-ajoa, riippuliitelyä tai jättimäisen lumipallon päällä tasapainottelua. Valitettavasti kunnianhimo tarkoittaa välillä myös liiallista sokkeloisuutta: Jo ensimmäisessä maailmassa on kaivoskärryajeluun keskittyvä kokonaisuus, joka kävi lähinnä hermoille, sillä jokaisen timantin saaminen hoteisiin oli nopeiden reaktioaikojen ansiosta melkoisen haastavaa. Onneksi valtaosassa kentistä monipuolisuus kääntyy kuitenkin seikkailun eduksi, vaikka välillä huomasin kaipaavani ensimmäisen Crocin virtaviivaisuutta.

Aihetta sivutaan ansiokkaasti julkaisun mukana tulevissa dokkareissakin: Argonaut ei aikoinaan voinut mitenkään tehdä "vain" lisää Crocia, vaan kokonaisuutta piti monipuolistaa, jotta he eivät jäisi kilpailijoidensa jalkoihin. Itse olen sillä kannalla, että monipuolisuus piristää kokonaisuutta ehdottomasti, vaikkei se aina ihan maaliinsa osukaan. Ja toki hubin sisällä kertyy ravaamista jonkin verran, mutta ei merkittävästi.

Tutut muuvit

Noin muuten Croc ei ole kokenut liikkeidensä suhteen minkäänlaista evoluutiota, vaan samalla sapluunalla mennään. Hyppiminen ja "persläiskä" onnistuvat edelleen, minkä lisäksi vihollisia lätkitään hännällä. Krokoa voi tässäkin uusioversiossa liikutella sujuvasti 360 asteen akselilla ja kameraa käännellä vapaasti oikealla tikulla. Uudistettu graafinen ulkoasu toimii hienosti lähdemateriaalia kunnioittaen ja ruudunpäivityskin on silkinpehmeät 60 freimiä sekunnissa.

Hatunnosto kehittäjille myös siitä, että kokemuksesta saa halutessaan myös alkuperäiselle uskollisen aina kuvaputkifilttereitä sekä vanhanaikaisempaa liikuttelua myöten. Omaan makuuni Croc 2 on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää pelattavaa remasteroituna, sillä parannetut kontrollit eivät astu vaikeustason tielle. Pärjäisin elämässäni myös ilman gobbojen piipityksiä, mutta ääniraita on onneksi jälleen svengaavaa tavaraa. Sisällöllisesti teos on puolestaan ennallaan, loppukohtauksen aikana nähtävää pientä silmäniskua lukuun ottamatta.

Croc-uusiojulkaisu ei tietenkään olisi hintansa veroinen ilman oheismateriaalipankkia. Tällä kertaa se tunnetaan nimellä Croc2pedia, ja oikeastaan dokumentointi on edellisosaan peilattuna entistäkin perusteellisempaa. Haastatteluja on yli puolentoista tunnin edestä, minkä lisäksi tavaraa on valtavasti aina soundtrackista, konseptitaiteesta, 3D-malleista, tuotantodokumenteista ja -animaatioista lähtien. Onpa mukana myös jonkin verran pois jäänyttä materiaalia, kuten suunnittelupöydälle jääneitä kenttiä ja minipelejä. Ainut asia mitä oikeastaan jäin kaipaamaan, oli Croc 2:n Game Boy Color -versio, varsinkin kun sen musiikkeja voi kuitenkin kuunnella.

Croc 2: Kingdom of the Gobbos on tasohyppelynä hieman vanhanaikainen, mutta silti oikein hauska pelattava.

Ääneen pääsevät tälläkin kertaa muun muassa alkuperäisen Argonautin perustaja Jez San, keskeisessä työroolissa olleet veljekset Aaron ja Adam Fothergill sekä Croc 2:n tuottaja David Stalker, jotka kertoilevat menneestä kehitystyöstä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Croc2mentaryksi nimetty videokokonaisuus avaa lähes 30 vuoden takaisia pelisuunnittelufilosofioita hienosti, minkä lisäksi se nitoo ansiokkaasti yhteen Argonautin historiaa aina viimeisimpään remasteriin asti. Tämän vuoksi onkin harmi, että itse videosoittimessa on jälleen tutut ongelmat: pätkiä ei voi kelata lainkaan, eikä tekstityksiäkään ole. Erityisesti jälkimmäinen on harmittava pyllistys saavutettavuudelle, ja koska näiden pätkien äänentaso vaihtelee hieman haastateltavasta riippuen, saa volyymin kanssa olla paikoin tarkkana.

Meille kelpasi ainoastaan krokotiili-Croc

Kun miettii, miten perusteellinen ja kaikin puolin loistava historiakapseli Croc 2: Kingdom of the Gobbos on, surettaa allekirjoittanutta sitäkin enemmän Argonautin touhut kulissien takana. Yhtiö tekee nimittäin tiivistä yhteistyötä Palmer Luckeyn perustaman ja osaomistaman ModRetron kanssa. Vaikka Luckeyn yhtiö ei ole suoraan rahoittanut juuri tätä projektia, ovat kumppanukset julkaisseet pari vanhempaa Argonaut-teosta ModRetron laitteille, ja tulossa on myös ensimmäisen Crocin upouusi Nintendo 64 -kasetti. Luckeyn "ansioihin" kuuluvat tunnetusti muun muassa ystävyys Donald Trumpin kanssa ja republikaanien ahkera rahallinen tukeminen sekä muun muassa tekoälypohjaisia autonomisia drooneja, ohjuksia ja valvontatorneja valmistavan Anduril-yhtiön omistajuus. Luckey itse esitteli taannoin myös startup-yrityksen, joka pyrkii jalostamaan armeijan käyttöön geneettisesti tehostettuja koiria. Järkyttävää.

Ei auta kuin toivoa, että Argonaut ymmärtäisi jatkossa perääntyä tällaisesta yhteistyöstä, olivat setelitukut kuinka suuria ja houkuttelevia tahansa. Sitä odotellessa on toki muistettava, että Croc 2: Kingdom of the Gobbos on tasohyppelynä hieman vanhanaikainen, mutta silti oikein hauska pelattava, kun taas Croc itsehän on edelleenkin vähän kuin meidän Väinö: sangen metka vesseli, joka on jekuistaan huolimatta oikein sympaattinen tapaus.