Horizon Call of the Mountain

Kuten PSVR2-arvostelussa todettiin, Horizon Call of the Mountain on huimaava seikkailupeli, joka ansaitsee hehkutuksensa. Myönnetään, sillä ei ole pituutta läheskään yhtä paljon kuin aiemmilla Horizon-sarjan peleillä, mutta joskus pieni on kaunista. Kotimatkalla olevan seikkailijan eeppinen matka on käsinkosketeltava kokemus, joka näyttää, mihin PlayStation 5 -konsolin tehokas suoritin kykenee. Kiipeily vuorten rinteillä, mekaanisten hirmuliskojen kanssa taistelu ja pienistä hetkistä nauttiminen ovat esimerkkejä siitä, miten immersiivinen kokemus VR-pelaaminen voi olla.

Sony tietää tämän, minkä vuoksi PSVR2 julkaistaan yhteispakettina Call of the Mountainin kanssa. Erikseen ostettuna 70 euron hintalappu on kova pala nieltäväksi. Mutta mikäli laite on muutenkin menossa hankintaan, ei kannata ohittaa mahdollisuutta ostaa sitä ensimmäiseksi askeleeksi Sonyn uutukaisen maailmaan.

Star Wars: Tales from the Galaxy's Edge Enhanced Edition

Alkujaan Oculus- ja Meta Quest -laitteille tuotu Star Wars -seikkailu on pohjimmiltaan iso mainos Lucasfilmin ja Disneyn Galaxy's Edge -huvipuistolle, mutta ei se menoa hidasta. Tähtien sota on ollut kohta 50 vuotta lelumainos, mitä nyt yksi peli siihen lisää. Motkotusta on myös vaikea perustella, kun kokonaisuus on näin hienosti toteutettu ja mukaansatempaava.

Galaksin laitamilla pelaaja astuu salakuljettajan saappaisiin, joka puolestaan tempautuu mukaan valtavaan taisteluun hyvän ja pahan välillä, kun pienimuotoinen keikka menee poskelleen. Pienistä tähdenlennoista muodostuu suuria kuvioita, ja pian taustalla häärivät Jedit, Sithit ja galaktinen kapina oikeuden puolesta.

Oopperamainen kerronta korostaa hienosti sitä samaa immersiota, mitä Horizon Call of the Mountain jo rummutti. Tähtien sodan maailma tuntuu elävältä ja fyysiseltä jopa silloin, kun huomaa missä sen rajat oikeasti ovat. Laserpistoolien kanssa ammuskelu on hiuksia nostattavaa puuhaa, eikä hymyilylle näy loppua, kun valomiekkaan viimein pääsee käsiksi.

Kayak VR: Mirage

Heti alkuun on todettava, että Kayak VR: Mirage on huikea simulaattori, jonka parissa olen viettänyt useita tunteja vain rentoutuakseni. Mutta se ei sovi kaikille. Siinä ei ole suurta seikkailua, se ei palkitse jatkuvalla syötöllä saavutuksilla tai toiminnalla. Sen sijaan se on pakokeino todellisuudesta paikkoihin, jotka ovat vauhdilla katoamassa maapallolta. Niille, jotka tahtovat kokea Australian kanjonit tai Costa Rican huikeat maisemat, Kayak VR: Mirage on täydellinen valinta. Sen luoma illuusio planeettamme kauneimmista kohteista on audiovisuaalinen mestariteos, joka häikäisee kerta toisensa jälkeen.

Melonta itsessään on juuri niin nopeateampoista ja vaativaa, kuin itse haluaa. Joskus voi vaan rauhassa köllötellä ja kuunnella laineiden liplatusta ja kaukaista linnunlaulua. Kiireisessä maailmassa, jossa pandemia jyllää edelleen täyttä häkää, Kayak VR: Mirage tarjoaa täydellisen keinon irtautua ja kokea jotain, mitä ei välttämättä nyt pääse näkemään. Kunhan muistaa, että tämä on rento simulaattori. Vaikka se tarjoaa keinon kisailla toisten kanssa pienissä kilpa-ajoissa, kokonaisuus painottaa entistä vahvemmin kohti rentoutumista ja immersiota. Tällä saralla se on kaunein ja meditatiivisin kokemus, mitä pelimaailmasta löytyy tällä hetkellä.

The Last Clockwinder

Virtuaalitodellisuus on omiaan fysiikkapohjaisiin pulmanratkontapeleihin, eikä The Last Clockwinder ole poikkeus. Mikäli virtuaalitodellisuuden tekninen puoli kiehtoo, tässä on mitä mainioin paikka päästä tutkimaan sen potentiaalia.

Vanhassa kellotornissa tarvitaan apua, eikä yhdestä käsiparista ole vielä tarpeeksi. Onneksi pelaaja pystyy luomaan avukseen persoonattomia robotteja, joiden ainoa tehtävä on automatisoida prosesseja siten, että kaikki pyörii ajallaan. Omalla insinööriarmeijalla varustettuna lähdetään setvimään massiivisen koneiston toimintoja. Monipuoliset pulmat vaihtelevat logiikkaa vaativista ajatusleikeistä aina fysiikkaan nojaaviin ongelmiin, joihin tarvitaan nokkelaa havainnointikykyä.

Kokonaisuus on ällistyttävän hauska sekoitus uuden maailman ihmettelyä ja tuttua ja turvallista näpräämistä, joka virtuaalitodellisuudessa saa uudet sfäärit. The Last Clockwinder tekee pulmanratkonnasta henkilökohtaista ja välitöntä, mikä puolestaan antaa vanhalle kellotornille sielun, jota siltä ei odottanut löytävänsä.

Townsmen VR

Settlers-sarjan fanit voivat huokaista helpotuksesta, Townsmen VR on se henkinen jatko-osa, jota fanit ovat toivoneet. Vaikka kyseessä ei tietenkään ole virallisesti sama sarja, kaksikon yhteiset piirteet ovat kuitenkin selkeitä. Pirteä visuaalinen ilme ja kaupunkien eläväinen rakentelu tuo mieleen klassisen strategiapelin parhaalla mahdollisella tavalla.

Townsmen VR myös osoittaa, miten paljon virtuaalitodellisuus muokkaa tapaa, jolla suhtaudun pelin NPC-hahmoihin. Jumalainen näkökulma, joka on strategiapeleissä se perusasetelma, tuntuu nyt turhan kaukaiselta. Haluan päästä asukkaitani lähemmäs ja kokea, miltä heidän elämänsä näyttää. Paikalliset koirat ja kissat hyörivät jaloissa ihmettelemässä, auringonlasku maalaa luomani kaupungin karmiininpunaiseen sävyyn ja kaikkialla tuntuu siltä, että luomani maailma elää oikeasti.

Harppaus tähän on kuitenkin yllättävän korkea, eikä Townsmen VR opasta pelaajaa ihan niin hyvin, kuin siltä toivoisi. Valikot ovat alkuun sekavia, ja liikkuminen tuottaa ensimmäisten tuntien aikana harmaita hiuksia. Jahka näistä kömpelyyksistä pääsee ylitse, pelistä paljastuu koukuttava todellisuus, joka tempaa mukaansa. Tässä on esimerkki kaikesta, mitä virtuaalitodellisuus voi tehdä jopa perinteisten ja hyvin kuluneiden lajityyppien vuoksi. Se antaa niin fyysisesti kuin henkisesti täysin uuden perspektiivin tapaan pelata.

Resident Evil Village VR

Julkaisupäiväksi saatiin myös päivitys parin vuoden takaiselle Resident Evil Village -kauhistelulle, joka hurmasi KonsoliFINin arvostelijan jo pari vuotta sitten. VR-lisä tekee ensimmäisen persoonan kauhuseikkailusta entistä jännittävämmän, kun päähenkilö Ethan Wintersin kohtalo on kirjaimellisesti omissa käsissä. Monipuolinen ja fiksu päivitys tuo kauhun iholle, eikä sarjaa enää oikeastaan tahdo kokea muulla tavalla.

Jo valmiiksi huikea maailma on entistä yksityiskohtaisempi ja varsinkin VR2:n OLED-teknologia herättää kokonaisuuden henkiin uudella tavalla. Pimeys on nyt todellakin pimeää ja välillä ajatuskin yön syvyyksien antautumiselle on puistattava. Jopa kättä pidemmät apuvälineet tuntuvat riittämättömiltä, kun naamaan hönkii ihmissusi tai sitäkin pahempi ilmestys. Välillä sitä haluaisi vain tutkia Capcomin mielikuvituksellista painajaista rauhassa.

Ainoastaan välianimaatiot takkuavat, sillä niitä ei ole optimoitu VR-kokemusta varten. Näin ollen kamera heiluu kuin väkkärä ja voi helposti aiheuttaa pahoinvointia, kun mikään ei ole enää pelaajan hallinnassa. Valikot ovat myös hitusen epäselviä ja välillä toivoisi, että remasteroinnissa oltaisiin otettu enemmän irti VR:n tarjoamasta vapaudesta.

Tästä huolimatta kyseessä on upea päivitys jo yhdelle sarjan parhaista peleistä. Yksi PSVR2-julkaisun kovimpia nimikkeitä, jota ei tule ohittaa missään nimessä.

Gran Turismo 7

Viime vuonna julkaistu Gran Turismo 7, joka keräsi meiltäkin laajalti kiitosta, sai myös päivityksen virtuaalitodellisuuteen. Harmillistä kyllä, se ei ole täysin se mestarillinen lisä, mitä olisin toivonut.

Itse ajaminen on huikeaa. Ohjaamossa on syvyyttä, vauhti tuntuu täysin erilaiselta kuin perinteiseltä TV-ruudulta ja pienet yksityiskohdat ilahduttavat. Gran Turismon upea äänimaailma edesauttaa immersiota entisestään, ja se tunne, kun huomaa luonnollisesti tarkistavansa sivupeilit ohituksissa kuin oikeaa autoa ajaisi, on valtavan tyydyttävä.

Mutta vain ajokokemus on sovitettu VR-muotoon ja sekin vain osittain. Kaikki muut valikot ovat edelleen perinteisiä, joten virtuaalitodellisuudesta hypätään välillä vaikeasti hahmotettaviin teksteihin aina kisojen välissä. Uusia VR-ohjaimia ei tueta lainkaan, joten simulaatiota tavoittelevien täytyy hankkia ratti ja polkimet voidakseen ottaa kaikki irti kokonaisuudesta. Ohjaimella pelaaminen on edelleen hauskaa, mutta olisin toivonut, että realismiin tähtäävät kehittäjät olisivat osoittaneet VR-mallintamiselle enemmän rakkautta.

Pelkästään Gran Turismon vuoksi ei myöskään voi suositella ratin hankkimista. Vaikka kyseessä on huikea peli, tällä hetkellä ei ole paljoakaan tietoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan autosimulaattorien saralla.

Jos Gran Turismo löytyy jo omasta valikoimasta, ilmainen VR-päivitys on tietenkin kokeilemisen arvoinen. Kunhan vain asettaa odotukset oikealle tasolle.

No Man's Sky

Olisi vähättelevää sanoa, että No Man's Sky on petrannut vuosien varrella. Jos vertaa nyt päivitettyä VR-tuella ehostettua kokonaisuutta siihen, mitä kunnianhimoinen avaruusseikkailu oli alkuperäisen julkaisun yhteydessä, ero olisi kuin yöllä ja päivällä. Sen viat, jotka ennen ansaitsivat kritiikkiä keskeneräisistä mekaniikoista, tympeästä maailmasta ja lukemattomista teknisistä bugeista, loistavat poissaolollaan. No Man's Sky on viimein se peli, joka sen luvattiin olevan vuosia sitten.

Kaiken lisäksi PSVR2-versio on tällä hetkellä paras tapa kokea sen valtava universumi. Visuaalisesti huumaava kokemus ottaa kaiken irti niin PlayStationin tehoista kuin virtuaalitodellisuuden tuomista eduista. Universumi on konkreettinen ja elävä paikka, johon on helppo eksyä. Kun ensimmäistä kertaa hyppää oman avaruusaluksen puikkoihin, irtautuu painovoiman otteesta ja syöksyy kohti ääretöntä kosmosta, voi viimein ymmärtää, mitä Hello Games on tavoitellut kaiken aikaa.

No Man's Sky ei edelleen ole täydellinen peli. Se alkaa lopulta toistaa itseään. Näin vaan käy, kun tarjolla on jotain, mikä lupaa olevansa ääretöntä. Mutta nyt sen viat tuntuvat entistä pienemmiltä. Ne on helpompi ohittaa, kun katsoo kokonaisuutta. Olohuoneessani on portaali lukemattomiin maailmoihin, johon voin paeta milloin tahansa. Se tavoittaa sen fiiliksen, joka lapsena sai minut innostumaan peleistä. Mikä odottaa seuraavan ikuisen horisontin takana? En tiedä, mutta minun on otettava siitä selvää.