The Legend of Zelda -pelisarja ylsi neljännesvuosisadan rajapyykkiin toissavuonna. Tällöin Nintendon kruununjalokiveä juhlittiin muun muassa konsertein sekä usein eri pelijulkaisuin, minkä lisäksi japanilaispelaajien ulottuville tuotiin Linkin monia seikkailuja käsittelevä Hyrule Historia -kirja. Nyt tämä historiankirja on saatu myös länteen, kiitos Dark Horse -kustantamon.

Hyrylän historia

Vuoden 2011 lopulla japanilaislukutoukkien kätösiin laskeutunut teos kääntyi englanniksi vasta tämän vuoden alkupuolella. Nide sisältää vinon pinon ennennäkemätöntä konseptitaidetta, perusteellisen Zelda-aikajanan ja sarjan uusimman osasen tarinaan kietoutuva sarjakuva. Japaninkielisen kirjan kaikki sisältö on käännetty länsiversiota varten englanniksi, mukaan lukien kaikki pienimmätkin piperrykset, joissa arvotaan kuuluuko jonkin hahmon tukan sojottaa kohti kattoa vai lattiaa. Sisällön puutteesta tätä tiiliskiveä ei voi siis syyttää.

Ja tiiliskivi toden totta kuvaa nidettä: kun kirjan saa ensimmäistä kertaa eteensä, kiinnittyy huomio välittömästi sen massiivisuuteen. Yli 250-sivuisella opuksella on näet kokoa ja painoa kelpo määrä.

Like Like syö kilpesi

Historiankirjan avaa Nintendon ideanikkari Shigeru Miyamoton esipuhe, jossa pelialan merkkimies kertaa sarjan alkutahdit ja matkan uusimpaan Skyward Sword -seikkailuun. Esipuhuja on mitä soveliain tehtäväänsä, sillä miehellä on ollut näppinsä 19 vihreänutun tähdittämän nimikkeen kehittämisessä.

Tervetulotoivotusten jälkeen päästään kiinni arkistojen aarteisiin, sillä monet seuraavista sivuista ovat täynnä konseptitaidetta, jota ei ole aiemmin nähty pölyisten holvien ulkopuolella. Iso osa kuvasisältöisistä sivuista käsittelee uusinta Zelda-seikkailua, Wiille julkaistua Skyward Swordia. Taivasmaailmaan sijoittuva peli saa huomiota noin 50 sivun verran, kun muiden nimikkeiden on tyytyminen vähempään. Esimerkiksi GameCubelle julkaistu The Wind Waker, sarjan visuaalisesti mielenkiintoisin osanen, joutuu tyytymään kymmeneen kuvantäyteiseen sivuun.

Pienestä aihepiirin kaltevuudesta huolimatta sisältöä tutkii mielellään. Mielenkiintoisimpia kuvia ovat erilaiset inkarnaatiot, joita monet tutut hahmot ovat käyneet läpi ennen päätymistään nykyisiin muotoihinsa. Esimerkiksi Twilight Princessissä tavattava Midna-otus on yhden hahmotelmansa mukaan näyttänyt jossain vaiheessa eriskummalliselta paholaisen ja tontun yhdistelmältä. Pelattavien hahmojen ja statistien lisäksi kuvissa vilisee peleistä tuttuja ympäristöjä sekä myös muutamia alueita, jotka eivät koskaan päätyneet seikkailuihin asti. Käyttämättömiä suunnitelmia löytyy myös erilaisista kylien asukkaista sekä isokokoisista pomohahmoista.

Aikamatka on aika matka

Tiiliskiven sisällöstä eniten etukäteishuomiota on varmasti saanut Zelda-pelisarjan aikajana, virallinen sellainen. Kyseessä ei tosin sinänsä ole jana, koska eri konsoleille julkaistut nimikkeet eivät sijoitu yksioikoisesti peräkkäin. Ajallisesti ensimmäisenä tapahtuvien tuotosten (mm. Skyward Sword ja The Minish Cap) jälkeen seikkailujen tie haarautuu kahteen erilliseen polkuun riippuen siitä, onnistuuko Ocarina of Timen sankari kukistamaan valtaa hamuavan Ganondorfin. Mikäli sankari epäonnistuu tehtävässään päätyen manan majoille, johtavat tapahtumat A Link to the Pastin ja ensimmäisten NES-Zeldojen suuntaan. Okariinaa soittavan Linkin menestys taisteluissaan sitä vastoin johtaa vaihtoehtoisesti jälleen kahteen eri suuntaan. Nämä haarat johtavat joko Majora's Maskin tahdissa alkavaan nuoremman Linkin tähdittamään aikakauteen, tai toisaalta aavan meren täyttämään Hyruleen, jonka alkusoittona toimii The Wind Waker.

Aikamatka läpi Hyrulen ei jää pelkästään yhden janan varaan, sillä kirja esittelee tarkemmin mitä eri pelimaailman kausilla on tapahtunut. Opuksen keskivaiheilla Zelda-maailman historia on jaettu useaan eri aikakauteen, joista ensimmäinen alkaa puhtaasti siitä, kuinka kolme jumalatarta luovat Hyrulen aivan historian nollapisteessä. Ajanjaksot keskeisine tapahtumineen käydään läpi seikkaperäisesti, niin hahmojen tekemisten kuin muidenkin tapahtumien kautta. Muun kirjan tavoin tämäkin teksti sisältää runsaasti juonipaljastuksia. Joten mikäli olet vasta aloittelemassa jotain tiettyä Linkin seikkailua, osa sivuista lienee syytä hypätä yli.

Majurin naamio

Aivan kaikkea opus ei paljasta Nintendo-tuotosten maailmasta, sillä muun muassa yksi erityisen kutkuttava yksityiskohta Twilight Princessista ei saa virallista varmuutta. Pelissä nimittäin kohdataan Ancient Hero -nimellä kulkeva henkimaailman olento, joka opettaa nimikkeen vihreänuttuiselle sankarille nipun miekkataitoja säilä vasemmassa kädessään. ”Jotkut teoriovat, että koska [Ancient Hero -hahmo] pitää miekkaa vasemmassa kädessään, tämä merkitsisi hänen olevan Ocarina of Timen Link.” kirja toteaa ottamatta sen enempää kantaa asiaan. Myös tästä mystisestä luurankohahmosta esitellään muutamat erilaiset hahmotelmat, joita pohdittiin ennen nykymuotoon päätymistä.

Sarjan viimeisimpien osien tuottajana toiminut Eiji Aonuma saa kunnian sulkea kirjan omalla kaksisivuisella tekstillään, jossa hän vertaa uuden Zeldan työstämistä venematkaan kohti avoimia ulapoita. Mitään vihjeitä tulevasta ei valitettavasti jaeta.

Viimeiset sivut niteestä on omistettu manga-sarjakuvalle, joka perustuu Skyward Swordin maailmaan. Akira Himekawa -duon työstämä silmäkarkki ei noudattele pelin tarinaa, vaan enemmänkin laajentaa sitä. Aihealue on kaksikolle tuttu jo entuudestaan, sillä heidän CV:stään löytyy iso nippu Zelda-aiheista sarjakuvaa.

Vierivät Goronit eivät sammaloidu

The Legend of Zelda -sarjasta kiinnostuneille Hyrule Historia tarjoaa reilusti kiintoisaa tutkittavaa ja luettavaa. Seikkailusarjaan vasta tuttavuutta tekeville opus ei ole pakollista luettavaa, vaikka pientä juonijatkumoa nimikkeissä onkin.

Kirjan katsastamista voi suositella kaikille, joita The Legend of Zelda tai ylipäätään pelien konseptitaide kiinnostaa tavalla tai toisella. Opus koluaa Zelda-maailman läpi kiitettävän kattavasti, sillä vain CD-i-laitteelle julkaistut tekeleet jätetään täysin ilman huomiota. Kyseiset tuotokset eivät ole Nintendon tekemiä, joten niitä ei todennäköisesti sen vuoksi lueta osaksi virallista jatkumoa. Ja ehkäpä hyvä niin.