Alamäkistartti
Uuden vuosituhannen alku kajautti lähtölaukauksen amerikkalaisen showpainin alamäelle. Vaikka katsojaluvut sen kuin kohenevat, ovat vanhan liiton miehet näreissään ja syystäkin. Siirtyminen PG-13-ikärajaan eli varhaisteineille soveltuvaan ohjelmamalliin tarkoitti sitä, että voimasanat, veri ja ”ylenpalttinen” paljas pinta sekä kaikki näihin viittaava nipsaistiin maanantai- ja perjantai-illoista pois. Hyvin ei ole mennyt THQ:n tuottamilla peleilläkään, sillä kehien kunkku on edelleen kuusnepalla 11 vuotta sitten vaikuttanut ja vakuuttanut WWF No Mercy. Se jos mikä kertoo karua kieltään viime aikojen laadusta – tai sen puutteesta. Ei lupaa hyvää WWE Smackdown vs. Raw 2011:lle.
On jokseenkin ironista, että nykymallin yli 70 ottelijan hahmovalikoima on yksi genren kattavimmista, sillä showpainitähtien tilanne on heikoin miesmuistiin: vanhat herrat Hulk Hogan ja Ric Flair törttöilevät TNA:n pikkukehissä, ja WWE-brändin ykkösmies on painitaidoiltaan keskinkertainen, valkoihoinen räppäri. Kyllähän se teinityttöihin tehoaa kieltämättä. Harmitella täytyy myös Shawn Michaelsin ja viimeisimpänä Edgen eläköitymistä, mutta onneksi starat ovat mukana pelissä. Rosteriin mahtuu reilusti tuntemattomampiakin nimiä, kuten CM Punkin aisapari Luke Gallows ja kierrepotkut taitava japanilainen, Yoshi Tatsu.
Viime vuosina Smackdown-sarjan parasta anti on irronnut eri editoreista. Näin on tälläkin kertaa. Huiman yksityiskohtaisilla ja monipuolisilla työkaluilla saa rukattua oman painijan niin hiusten kuin housunlahkeiden pituuden kohdilleen. Kustomoitavat logot, sisääntulosävelet ja liikesarjat edustavat tuttua kauraa aiemmista osista, mutta jokaista osa-aluetta on viilailtu. Esimerkiksi lopetusliike-editori on saanut enemmän animaatioita ja säätövaraa, minkä lisäksi megaiskun voi antaa nyt myös kehäkulmassa rojottavalle vastustajalle. Mahdollisuus luoda oma matsityyppi on täysin uusi juttu, mutta WWE-katalogista löytyy niin monia valmiita vaihtoehtoja, että ominaisuus jää vaille lisäarvoa. Muokkailun idea kantaa myös uusiksi vedettyyn uramoodiin, joka on nyt WWE Universe. Erillisen pelitilan sijaan jokainen näytösmatsi vaikuttaa painijoiden listasijoitukseen, ja universumin luojana voi määrittää viikottaiset ottelukortit, liittoumat, veriviholliset ja vyönhaltijat tai antaa koneen tehdä työ automaattisesti.
Isojen poikien leikki
Muistaako joku vielä PS2:n WWE Smackdown: Shut Your Mouthin? Uusimman Smäkärin Road To Wrestlemania -tarinatilassa muistojaan voi verestää, sillä backstage-alue on palautettu yhdeksän vuoden jälkeen avoimeksi hiekkalaatikoksi, jossa voi pölistä painijoiden kanssa. Ajatuksena laajempi vaikuttaminen oman painijan tekemisiin ja kykyihin on hyvä, mutta toteutus on jässähtänyt vanhan sukupolven konsolien tasolle: Areenan käytävät ammottavat tyhjyyttään, ja ne harvat sinne eksyneet trikoosankarit heittävät pelkkiä one-linereita. Uraa eteenpäin kuljettavat kohtaukset ovat monipuolisempia mutta pelkistyvät sarjaksi identtisiä pukuhuoneessa tai parkkihallissa tapahtuvia mukilointeja, joihin ei voi juuri vaikuttaa. Kehityspisteiden kanssa räplääminen taas on niin monimutkaista, ettei se maksa vaivaa.
Kehässä jumppaaminen on hoidettu backstage-hommia paremmin. Monipuoliset kontrollit mahdollistavat mitä kekseliäimmät tavat vahingon aiheuttamiseen sekä köysien sisällä että ulkopuolella. Heittojen ja lukotusten opettelu käy vaivatta päävalikon taustalla pyörivässä treenimoodissa, jossa erinäisten liikkeiden suoritusohjeet näkyvät ruudulla. Pelattavuus on ollut pääpiirteittäin samalla mukiinmenevällä tolalla Smackdown vs. Raw 07:sta lähtien – 08-version epäonnistuneet kokeilut poislukien. Siksi ei liene yllätys, että pelimoottori kaipaisi napakkaa päivitystä nykyaikaan. Karu graafinen ulkoasu ja erityisesti törmäyksen tunnistuksen ongelmat muistuttavat ikävästi menneestä sukupolvesta.
Sisällön rikkaus nimenomaan eri ottelumuodoissa tuuppaa vauhtia luonnollisesti myös nettipelille. Julkaisuhetkinä ärsyttänyttä lagia ei ole vieläkään saatu kunnolla kuosiin, vaan tiettyjen liikkeiden, kuten HHH:n polvipotku, toimivat turhauttavan tehokkaasti konsolista riippumatta. PS3-pelaajien joukosta linjoilla roikkuivat vain kovimmat fanit, kun taas boksipuolelta vastustajia löytyi laajemmalta skaalalta. Mitään sen konkreettisempaa eroa ei versioiden välille tahdo saada vedettyä, mutta tällä hetkellä Xbox 360 -versio on parempi valinta kahdesta. Joka tapauksessa järkevintä lienee odotella pari kuukautta, kunnes nimenmuutoksen kokenut WWE 12 julkaistaan, sillä SvR 11:n ohittamalla ei missaa mitään tärkeää.
