Call of Duty 2 oli aika rautainen avaus Infinity Wardilta Xbox 360:n sotapelien saralla. Kolmososa onkin sitten todellinen rimanalitus sarjalle. Treyarchin tuotos jaksaa turhauttaa kerta toisensa jälkeen huonoilla checkpointeilla, ihmeellisillä bugeilla ja muuten vain rasittavalla suunnittelulla. Yksinpelikokemus Veteranilla on edellisosan eeppisen sijaan uskomattoman rasittava.

Verkkopelissä oltiin sentään menty eteenpäin, mutta se ei oikein onnistunut pelastamaan pelin mainetta minun silmissäni.

Mainion Call of Duty 2:n jälkeen kolmososalta odotti samaa herkkua uudessa paketissa, mutta jo alkumetreillä pettymys oli suuri. Pelisarjan vahvin osa, loistavasti rytmitetty yksinpelikampanja oli kolmososassa tylsä ja ärsyttävä.

Pelin pelasti kakkosesta selkeästi parantunut moninpeli, mutta kunniaa Call of Duty -pelisarjalle tämä osa ei todellakaan tuonut.

Guitar Herot olivat pitkään monille yksi syy ostaa PS2. GH2 kuitenkin muutti tilanteen, kun Xbox 360 sai oman version kitarasankarien suosikkipelistä. GH2 on monin paikoin mainio peli, sen kappalevalikoima on suuri ja monipuolinen. Ensimmäiseksi Guitar Heroksi se on kuitenkin paikoin melko vaikea. Nuottien tulee osua todalla kohdalleen, jotta ne rekisteröidään soitetuiksi ja muutamat kikkailubiisit meinaavat polttaa hermot kokonaan.

Call of Duty 4: Modern Warfaren yksinpeli on kertakäyttökamaa. Sen jauhaa kertaalleen läpi Veteran-vaikeustasolla ja unohtaa sen jälkeen tyystin. Kampanjaan on mahdutettu joitakin todella hienoja hetkiä, mutta se perustoiminta ei ole mitenkään erikoista. Myös juoni on tuttua pullaa.

Ratchet ja Clankin tuorein seikkailu on PlayStation 3:n aatelia. Yksinkertaisesit hauska ja sujuva pelimekaniikka sekä reipas huumori takaavat, että pelin parissa viihtyy helposti useita tunteja putkeen. Koukuttavuutta lisäävät kehitettävät aseet, uudet tuhon työkalut ja jatkuvasti vaihtuvat ympäristöt. Pelillisesti vaivaamaan jäävät oikeastaan vain turhat Clank-osuudet.

Lost Planetille kasattiin jossain vaiheessa jostain kumman syystä valtavia odotuksia. Olihan peli trailereissa näyttävä, mutta läpipeluun jälkeen hypetystä kummastelee. Kyseessä on varsin keskinkertainen räiskintä, jossa ei ole oikein mitään erikoista kauniin ulkoasun lisäksi.

Lego Indiana tarjoaa pelillisesti sitä samaa Lego-meininkiä uudella ulkokuorella. Elokuvien jalanjäljissä seuraava tarina koluaa tutut paikat, joissa kampitetaan vihulaisia, selvitetään pikkupulmia ja roikutaan köysissä. Yksinpeli on siinä mielessä haasteeton, että kuolemasta sakotetaan vain pienellä pistemenetyksellä, eikä ainoatakaan paristakymmenestä kentästä joudu väkisin renkkaamaan. Uudelleenpeluu on tosin pakollista, mikäli haluaa kerätä kaikki piilotetut aarteet. Kulta-arkkujen löytäminen avaa uusia hahmoja ja huijauskoodeja käyttöön.

Vice city stories tarjoaa, sitä samaa mitä Vice city tarjosi playstation2:lla. Muutamia parannuksia ja juonta lukuunottamatta peli on kuin Vice city taskukoossa, niin hyvässä kuin pahassakin. Takaa ajoja, räiskintää, huumekauppaa, tappeluita, kiristystä ja kaikkea sitä mikä on tuttua GTA peleissä yleensä.

Jos pidit Vice citystä ja haluaisit nauttia siitä myös taskukoossa uuden tarninan ja päähenkilön kera on vice city stories valintasi.

Yksinpeli puolella alku lupasi hyvää, sillä peli tarjosi hyvin mielenkiintoisen alkuasetelman vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen sijoittuvalla menneisyydellään. Ikävä kyllä pelin edetessä juoni ei ollut aivan odotusten arvoinen ja peli paljastui hyvinkin perinteiseksi tältä osalta. Aseet ovat kyllä taattua ratchet and clank tiimin laatua, ja räiskintä paikoitellen oli todella rautaa.

Armored core4 ei ole suoraviivainen mecha räiskintä kuten moni voisi olettaa. Armored Core on japanilainen mecha simulaattori pelisarja joka on useiden osiensa myötä saapunut nyt myös teräväpiirtokonsoleille. Muutoksia aiempiin osiin löytyy erityisesti grafiikassa ja vauhdissa, ajokit liikkuvat nopeammin, ja räiskintä näyttää entistä paljon paremmalta. Vanhat ongelmat painavat silti, tehtävät ovat usein hyvin lyhyitä ja niitä ei ole kovinkaan montaa.
Vaikeustaso näissä heittelee vahvasti, sillä mechan varustus on hyvin tärkeässä osassa.

Burnout sarja ottaa uulta tuulta alleen tarjotessa pelaajille vapaanpaa lähestymis tapaa kilpailuihin. Tämä ikävästi kyllä vie mukanaan nopeat kisan uudelleen aloitukset sekä muutaman hauskan pelityypin aiemmista peleistä. Peli on saanut myös pari merkittävää päivitystä ja lisää on tulossa. Plussaa tulee mm siitä että nyt saa käyttää Ps3:n kovalevyllä löytyviä kappaleita, ja nettiin on saatu muutama uutta autoa sekä pelimoodia.
Burnout käy hyvin yksinpelinä sekä moninpelinä.