Tuttuun tapaan nättiä menoa
Code Vein II on nätti kuin mikä ja jatkaa studion tuttua linjaa mielikuvituksellisten maailmojen ja värikkäiden hahmojen kanssa. Jos johonkin mennään, niin sitten mennään liian pitkälle. Vaatteet ovat aina kokoa liian pieniä, miekat hykerryttävän isoja, aseet kuin laivan kanuunoita ja hirviötkin pienimillään täyttävät huoneen jos toisen. Hienovaraisuus loistaa poissaolollaan, mutta yhtenäinen visio on kuitenkin omalla tavallaan hurmaava. Tekijät tietävät tarkalleen, mitä haluavat, eikä mistään tingitä tippaakaan.
Testin aikana pääsimme näkemään palasen suuremmasta maailmankartasta, tutkimme yhtä isompaa luolastoa ja lopulta viiletimme moottoripyörän selässä raunioituneiden suurkaupunkien kaduilla. Kokonaisuus on kauttaaltaan nättiä katsottavaa, erityisesti niinä hetkinä, kun toiminta rauhoittuu hetkeksi ja Code Vein II antaa mahdollisuuden ihastella sen jylhiä maisemia. Erityisesti maailmankartta näyttää oikein lupaavalta sen kaikessa melankolisessa maailmanlopun viboissaan.
Hahmot ovat puolestaan tuttua kauraa kaikille, jotka ovat pelanneet aiempaa Code Vein -peliä tai nähneet edes yhdenkin tämän lajityypin animen jossain vaiheessa. Tunnelma muistuttaa vahvasti 90-luvun vaihteen aikuisille suunnatuista maailmanlopun kauhu-/erotiikka -hybrideistä, joissa kehokauhu, väkivalta ja fantasia sekoitettiin jatkuvasti pikkutuhmaan tirkistelyyn. Erityisesti visuaalisesti hyvin nuorilta näyttävien hahmojen riisuminen pienenpieniin riekaleisiin on nykypäivän mittapuulla ikävää katseltavaa. Se syö tehoja kaikelta muulta, mikä toimii hienosti. Erityisesti traagiset Revenant-hirviöt ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia. Ne eivät tarvitse ympärilleen mikroshortseja tai säärien vilauttelua.
Toiminta on monipuolista ja haastavaa
Esittelyn aikana käy nopeasti selväksi, että Code Vein II on veistetty ihan eri puusta kuin edeltäjänsä. Kun kysyn avoimen maailman koosta, saan vastaukseksi ettei Code Vein II ole perinteiseen tapaan avoin maailma, vaan pikemminkin yksi laaja alue, jonka tutkiminen on vapaampaa verrattuna aiempaan. Esittelyssä nähdyt alueet olivat kuitenkin varsin laajoja, joten olisin ihan yhtä hyvin hyväksynyt vastaukseksi, että kyseessä on avoin maailma, joskin pienemmällä mittakaavalla kuin muissa vastaavissa peleissä.
Eteneminen on hyvin tuttua puuhaa. Alussa valitaan sankari, jonka luominen onnistuu joko valmiista mallista tai sitten todella, todella laajasta hahmoeditorista käsin. Jokaista osa-aluetta aina kulmakarvoja ja pienintäkin kauneusvirhettä myöten voi muokata sydämensä kyllyydestä. Koska aikani pelin parissa oli rajoitettu vain pariin tuntiin, en uskaltanut heittäytyä tämän pauloihin niin syvällisesti kuin mieli olisi tehnyt. Heille, jotka nauttivat hahmon muokkaamisesta ja sankarifantasian elämisestä täysissä mitoissa, Code Vein II tarjoilee herkkua koko rahan edestä.
Sama pätee myös toimintaan, mikä on edeltäjänsä tavoin monipuolista ja rikasta mättöä. Aseita on valittavaksi taas iso katras aina perinteisistä miekoista ja kirveistä leijuviin tikareihin tai pitkän matkan kivääreihin. Mättö muuttuu vaikeammaksi, kun Code Vein II tuo mukaan hulvattoman määrän eri terminologiaa ja ideoita, jotka varmasti aukeavat paremmin pidemmän tutustumisen yhteydessä. Ensi tuntumalta ne ovat kuitenkin niin iso vyörytys ideoita, että heikompaa hirvittää.
Hyökkäykset kasvattavat bleediä, eli verenvuodatusta, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden kerätä Ichoria, jolla taas voidaan avata ja käyttää voimakkaita hyökkäyksiä nimeltään Bequethd Formae, tai kakkosaseita, jotka kulkevat mukana pääaseiden rinnalla. Jail-aseet puolestaan keräävät voimaa isompia hyökkäyksiä varten, jotka valitaan erillisestä taitopuusta, johon puolestaan tietty vaaditaan omia kokemuspisteitä.
Pomoja vastaan taistellessa jokaista osa-aluetta täytyy oppia painottamaan tavalla, joka tuntuu itselle parhaalta. Aluksi olin huolissani, että Code Vein II on liian tulvillaan erilaisia ideoita ja mekaniikkoja, joiden oppiminen olisi lähestulkoon mahdotonta kellekään, joka ei tahdo viettää satoja tuntia opetellessa fiktiivistä terminologiaa. Onneksi valtavalla määrällä eri aseita ja taitoja on tarkoituksensa. Koska kaikkea on paljon, mikään ei estä pelaajia löytämästä omaa tapaa lähestyä taisteluita. Hyvin pian kävi selväksi, että peli antaa mahdollisuuden rakentaa hahmostaan juuri pelaajalta näyttävän taistelijan, minkä ansiosta edistyminenkin on palkitsevampaa.
Aika matka
Code Vein II sijoittuu useaan eri aikaan, joiden välillä tarina hyppii eestaas tavalla, jota oli likipitäen mahdotonta ymmärtää pelkän esittelyn perusteella. Käsikirjoitus on sarjan faneille tuttua soopaa, joka esittelee eri nimiä, demoneita, käsitteitä ja mytologiaa ihan mahdottomalla vauhdilla, eikä peliä tunnu kiinnostavan kuka pysyy kärryillä.
Se, mistä sain selvää oli kuitenkin kiehtova sekoitus vampyyrimyyttejä ja futuristista kyberpunk-kauhua, joka varmasti pitää fanit tyytyväisenä. Hahmot kohdataan tuhansien vuosien aikavälillä ja usein heidän kohtalot ovat traagisia, kun maailman synkät käänteet ajavat idealistiset sankarit epätoivoisiin tekoihin. Hyppiminen maailmojen välillä toi mieleen Legacy of Kain: Soul Reaver -pelin surumielisen kerronnan, jossa suuret sankarit ovat ajautuneet kauheisiin tilanteisiin vuosituhansien aikana.
Ajan ja paikan välillä voi liikkua suhteellisen vapaasti jahka tarinassa etenee oikeaan pisteeseen, mutta miten tämä tapahtuu käytännössä on vielä mysteeri. Esittelyn aikana siirtymiset olivat tarkkaan rajattuja, ja pääsin näkemään vain pienen siivun kokonaisuudesta. Joten ei ihme, että hahmot ja lukemattomat viittaukset eri paikkoihin jäivät hieman epäselväksi.
Faneille yhtä juhlaa, muille pienellä varauksella
Code Vein II vaikuttaa todella lupaavalta toimintaseikkailulta niille, jotka ovat jo kolunneet kaikki muut tämän lajityypin pelit viimeisen parin vuoden ajalta. Se on hyvin erilainen kokemus kuin ensimmäinen Code Vein -peli, mutta sitäkin houkuttelevampi tapaus juuri tästä syystä.
Samalla en voi olla kuin hitusen varautunut sen suhteen, miten Code Vein II aukeaa niille, joilla Dark Souls tai Elden Ring ovat lähellä sydäntä. Vaikka niiden pelien mytologia on vähintäänkin vaikeaselkoista, ne hyödyntävät tuttua keskiaikaista mytologiaa hienosti kertaamaan tuttuja säkeitä, jotka on helppo tunnistaa omasta maailmasta. Verrattuna niihin, Code Vein II on suorastaan hepreaa, sillä sen jokainen osa-alue on hulppeaa mielikuvituksellista vuoristorataa vailla jarruja.
Itseäni tämä kaistapäinen kerronta viehättää vaikka siitä ei saisi selkoa. On mieltäylentävää nähdä taiteilija työssään, joka pistää kaiken likoon välittämättä pätkääkään, miten suuri yleisö asian ymmärtää. Onneksi Code Vein II sisältää tämän ohella toimivan peliloopin, jonka parissa aika kuluu kuin siivillä.
Ensimmäisen parin tunnin perusteella tältä on lupa odottaa viihdyttävän hurmeista menoa, joka varmasti löytää faninsa. Varautukaa vaan pitämään sarjan Wiki-sivut avoinna pelaamisen ohella.
Code Vein II julkaistaan 30.1.2026.
