Vanhojen pelien restauroinneista tuttu Limited Run Games on kunnostautunut kymmenen vuoden takaisesta perustamisestaan lähtien tuomaan vanhoista peleistä uskollisia käännöksiä uusille laitteille. Nykyisin on hankalaa pysyä edes laskuissa, mitä kaikkea yhtiö on iloksemme tuonut, mutta yksi uudemmista keksinnöistä on Carbon Engine -pelimoottori, jonka teossa on ollut mukana muun muassa suositusta YouTube-kanavastaan tuttu pelisuunnittelija ja -kehittäjä Modern Vintage Gamer, oikealta nimeltään Dimitris Giannakis.
Carbon Enginen tarkoituksena on tuoda vanhat pelit mahdollisimman uskollisena kokemuksena uusimmille laitteille, joten yleisellä tasolla teoksissa ei ole nähty merkittäviä uudistuksia vapaata tallennusta, takaisinpäinkelausta ja pieniä kontrollirukkauksia lukuun ottamatta. Esimerkkejä pelimoottorilla tehdyistä julkaisuista ovat muun muassa viime vuonna ilmestyneet Gex Trilogy ja Bubsy in: The Purrfect Collection sekä Konamin loikkailuklassikoihin nojaava toissavuotinen Rocket Knight Adventures: Re-Sparked! -kokoelma.
Julkaisujen mielekkyyteen vaikuttaa paljon se, miten hyvin itse teokset ovat kestäneet aikaa. Yksikään edellä mainituista tapauksista ei ole läpeensä pelikelvoton, vaan niiden parissa on aidosti kivaa viettää aikaa. Samaa ei voi sanoa sivustollammekin arvostellusta Jurassic Park Classic Games Collectionista, joka otsikkoa lainatakseni kuraa kullatut muistot varsin ansiokkaasti. Mutta se dinosauruksista, nyt on aika katsoa, miten hyvin ensimmäinen Tombi! onkaan kestänyt aikaa!
Sika – on vesi kielellään
Tombi! (muualla maailmassa Tomba!) julkaistiin Euroopassa alun perin vuonna 1998 yksinoikeudella PlayStationille. Kaksiulotteista tasohyppelyä, mäiskettä, pulmanratkontaa, kevyitä roolipelielementtejä ja jopa semi-avointa rakennetta sekoittavan teoksen taustalta löytyy lyhyen ja ytimekkään taipaleen ykköspleikkarin parissa tehnyt Whoopee Camp -studio, jonka johtohahmona hääri muun muassa Ghost 'n' Goblinsin luonut veteraanisuunnittelija Tokuro Fujiwara. Tätä yhdistelmää kun ynnäilee, alkaa pikkuhiljaa valkenemaan miksi Tombi! oli lievästi sanottuna persoonallinen ja kokeellinen tapaus.
Pääsankarina häärii pelin nimen mukaisesti Tombi, vaaleanpunaisen piikkitukan omaava harteikas villivekara. Seikkailu alkaa hienosti animoidulla anime-pätkällä, jossa jäbämme jahtaa villisikaa ja elää muutenkin villinä ja vapaana. Pian Tombi äkkää kolme pinkkiä possua kuljettamassa hevosta, ja siat – nehän on tietenkin saatava kiinni. Kärsäkäsjahti koituu kuitenkin pojan kohtaloksi, sillä rehevät röhkiäiset onnistuvat varastamaan Tombin kädestä hänen isoisänsä antaman perintörannekorun.
Räväkän alkudemon jälkeen on aika nopeasti selvää ensikertalaisellekin, miksi Tombia muistellaan niin lämmöllä. Ensinnäkin teos on audiovisuaalisesti veikeän näköinen: käsin piirretyt hahmot yhdistyvät värikkäisiin ja hurmaaviin maailmoihin, minkä lisäksi kentissä raikaa jo kasarilla uransa aloittaneen Harumi Fujitan (Strider, Chip 'n' Dale Rescue Rangers, Mega Man 3 ja monet muut) suorastaan svengaavat ja ilostuttavat sävellykset.
Mekaanisesti Tombin nerokkuus piilee sen luovassa ja tehtäväkeskeisessä pelisuunnittelussa sekä maailman yhtenäisyydessä. Vaikka meno on pääosin kaksiulotteista, villikkomme liikkuu tietyissä paikoissa sujuvasti etualalta taustalle ja takaisin. Lisäksi kentät ovat kytköksissä toisiinsa, ja näitä yhdistävät ylhäältä päin kuvatut kolmiulotteiset kylät. Tombi! liputtaa joka käänteessä tutkimisen ja löytämisen ilon puolesta. Tombi itse voi suorittaa reissunsa aikana lukuisia pikkutehtäviä, kuten auttaa maailman asukkeja, ratkoa pulmia ja tietysti terrorisoida niin pienempiä kuin isompia vihollisia.
Sika – kun sitä suolataan
Niin charmantti kuin Tombi! onkin, on siinä aikakaudelleen ominaisesti aspekteja, jotka ovat kestäneet vähän heikosti aikaa. Erityisesti Tombin ajoittainen altistuminen erilaisille sairauksille, kuten pakonomaisiin itku- ja naurukohtauksiin ärsyttää toden teolla, sillä pahimmassa tapauksessa se vaikuttaa niin hyökkäämiseen kuin hyppyjen ajoittamiseen, ja tämä taas johtaa monesti tippumiseen ja sitä myöten suoraan kuolemaan. Jostain syystä myös pikamatkustusta rajoitetaan – "hyväntekeväisyyssiipiä" eli Charity Wingsejä kun on saatavilla vain rajoitettu määrä.
Tämän ohella ilmavat kontrollit vaativat myös jonkin verran totuttelua vuosien tauon jälkeen. Vihollisten kurittaminen voi sekin käydä loppua kohden vähän puuduttavaksi, sillä ne ovat käytännössä päihitettävissä lähes aina samalla keinolla: joko huitaise aseella tai hyppää päälle, käy kiinni ja nakkaa sika kohti seinää tai toista vihollista. Tyylillisesti tämä toki sopii seikkailun leikkisään luonteeseen. Samalla ilmavuus helpottaa itse tasohyppelyä, sillä teos on pomotaisteluita myöten melko leppoisa vaikeustasoltaan, kunhan kontrolleihin tottuu.
Seikkailun aikana Tombi saa käyttöönsä lukuisia kykyjä, esineitä ja aseita, kuten Blackjack-moukarin tai bumerangin, jotka osaltaan vievät kokemusta parempaan suuntaan. Aseita voi esimerkiksi ladata ja tähdätä kohti vihollisia pitämällä hyökkäysnappia pohjassa, joten Tombin työkalut ovat kiistatta sangen monipuoliset. Vaihtelevuus on hyve, sillä aika ajoin edestakaisin ravaaminen ja sikojen päälle loikkiminen voi käydä vähän itseään toistavaksi, sillä mittaa reissulla on pelitavasta riippuen noin 8-12 tuntia.
Uusiojulkaisuna Tombi! Special Edition on hyvää peruskauraa. Graafisesti teos on (onneksi) pitkälti ennallaan, mitä nyt kuvasuhdetta voi muuttaa ja päälle voi heittää aika keskinkertaisen kuvaputkifiltterin. Remasteroitu musiikki puolestaan saa omissa kirjoissani plussaa, vaikka se on myös jakanut mielipiteitä internetin ihmeellisessä maailmassa. Vapaa tallennus ja takaisinpäinkelaus toki löytyvät nekin, ja ne tekevät pelaamisesta alkuperäistä mukavampaa, etenkin silloin kun Tombilla sattuu olemaan ilo tai suru puserossa. Lisäksi paketista löytyy museo, jonne on lisätty muun muassa niin alkuperäinen kuin remasteroitu ääniraita, konseptitaidetta, mainoksia ja haastattelu aiemmin mainitun pelin luojan eli Tokuro Fujiwaran sekä muun tekijätiimin kanssa.
Vuosikertasika – kokemisen arvoinen
Tombi! Special Edition kuittaa puutteensa omintakeisuudellaan ja iloisella meiningillään sen verran ansiokkaasti, etteivät "pienet ysäriyskökset" häirinneet itseäni juurikaan. Kyllä, välillä saa pähkäillä toden teolla että minne mennä seuraavaksi ja jotkut tehtävistä ovat suorastaan esoteerisia, mutta kokonaisuus on silti varsin piristävä – harvoin tällaisen lapsekkaan tasohyppelyn kohdalla pääsee käyttämään kunnolla aivojaan. Tombi! myös mielestäni työntää pelaajaa riittävän hyvin oikeaan suuntaan, joka ei ole aikalaisteoksiinsa nähden ollenkaan itsestäänselvyys.
Suosittelenkin ehdottomasti Tombin seikkailuja kaikille aina vasta-alkajista lähtien – saatatte yllättyä! Harmi vain, että jatko-osan kohdalla mentiin sitten aika pahasti metsään, ja hahmo jäi kyseisen pettymyksen jälkeen lopulta kokonaan unholaan. Onneksi ensimmäinen Tombi! on nyt viimein uusilla alustoilla, jotta pelaajien ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi tai alkaa kikkailemaan emulaattoreiden kanssa.
