Alun perin 8-bittisellä Nintendolla debytoinut Dragon Quest -sarja on elänyt pitkän ja viriilin elämän roolipelitaivaan alla. Ei tosin täällä, sillä Eurooppa sai tunnetusti ensimmäisen Dragon Questinsa vasta kahdeksannen osan myötä. Jenkkilässä silloisen Enixin roolipelisaaga (seiskaosaan asti nimellä Dragon Warrior) oli kuuluisampi, vaikkei Super Nintendolle julkaistut viides ja kuudes osa koskaan rapakon taakse saapuneetkaan. Sarjan seitsemäs osa nähtiin puolestaan Pohjois-Amerikassa vasta loppuvuodesta 2001, jolloin PlayStation 2 oli jo kuuminta hottia. Nyt katsauksessa oleva Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Past (Japanissa Warriors of Eden) on yksi niistä roolipeliklassikoista, jota mahdollisesti arvostetaan nykyään enemmän kuin ilmestyessään – eittämättä ensimmäinen PlayStation oli DQVII:n ilmestyessä jo vähän menneen talven lumia.
Hitaasta alusta ja jäätävästä pituudesta tunnettu teos on tunnetusti remasteroitu jo kertaalleen 3DS:lle. Pahimpia ongelmia siloiteltiin jo tuolloin, joten siksi onkin vähän outoa, että Square Enix on ottanut asiakseen tehdä DQVII:n alusta alkaen jo toista kertaa – nyt toki huomattavasti useammalle laitteelle kuin viimeksi. Ja vieläpä useammalla muutoksella varustettuna, ainakin jos pelin tuottajaa Takeshi Ichikawaa on uskominen. Herran mukaan muutoksiin lukeutuu muun muassa huomattavasti sujuvampi alku ja muutenkin saavutettavuudeltaan parempi kokemus. Square Enix selkeästi luottaa uutukaisen vetovoimaan, sillä yhtiö julkaisi tammikuun puolella myös useamman tunnin mittaisen demon.
Demo toimii erinomaisena alkupalana mittavalle seikkailulle, sillä se jätti aivan älyttömän nälän kokoversiota kohtaan. Nyt kun Dragon Quest VII Reimagined on kokonaisuudessaan televisioni (ja Switchini) ruudulla, on helppo yhtyä tuottaja Ichikawan mainospuheisiin: teoksen kelkkaan on yksinkertaisesti helppoa ja mukavaa hypätä, eikä sieltä tullut tipahdettua pois missään vaiheessa. Omaan makuuni studion tekemät rukkaukset rytmitykseen ja pelattavuuteen saivat teoksen tuntumaan jollain tapaa jopa raikkaalta ja yksinkertaisesti entistä mukavammalta pelattavalta, vaikka kyseessä on samanaikaisesti melko vanhanaikainen ja perinteinen vuoropohjainen roolipeliseikkailu. Mutta! Joskus se mennytkin näemmä tuntuu uudelta!
Minä karkaan, seikkailemaan!
Dragon Quest VII kertoo tarinan nuoresta, Estardin saarella sijaitsevassa Pilchard Bay -kylässä asuvasta vihreänuttuisesta sankarista, joka kaiken kukkuraksi sattuu olemaan kylän tunnetuimman kalastajan poika. Pelaajan nimeämän pojan ohella hänen seuranaan on läpi seikkailun ajan tukku ystäviä, jotka avittavat nuorta miestä fantasiamaisessa, keskiaikaa muistuttavassa maailmassa. Pelin aikana he matkaavat ajassa menneisyyteen eripuolille maailmaa, samalla oppien sen historiasta. Löytäessään uusia saaria menneisyydessä ja ratkaistessaan niiden ongelmia nämä alueet ilmestyvät uudelleen pelin nykyhetken kartalle. Tämä taas johtaa lopulta muinaisen sankarin henkiinheräämiseen!
Ryhmä aloittaa seikkailunsa, kun sankarimme sekä kuninkaallisten poika Kiefer löytävät salaperäisen kartan sirpaleen, jonka pelaajan ohjastaman nuorenmiehen isä tuo kotiin kalastusretkeltä. Lisätutkimukset sekä toisen ystävän – Maribelin – mukaan saaminen johtavat oivallukseen: maailma, jossa he elävät ja joka näyttää koostuvan vain yksittäisestä pienestä saaresta, sisälsi aiemmin monia mantereita, jotka on jollain ilveellä sinetöity aikojen saatossa pois. Matkan varrella löydettyjen kivisirpaleiden avulla sankarimme pystyvät siirtymään ajassa taaksepäin, kun he asettelevat paloja oikeaan järjestykseen Estardin raunioiden keskellä sijaitseville jalustoille.
Suuremman draamankaaren ohella Dragon Quest VII sisältää lukuisia pienempiä tarinakokonaisuuksia, joita oli äärimmäisen mukava seurata ja myös etsiä reissun aikana. En lähde niitä spoilaamaan sen enempää, mutta sanottakoon näin, että matkan varrella tavataan paljon erilaisia ihmiskohtaloita, joiden elämän tunneskaalat vaihtelevat koomisesta surumieliseen – esimerkkinä pelaajan ohjastama sankari pääsee arkunkantajaksi erään kylänvanhimman hautajaisiin. Murteiden ystävänä oli myös ilo kuulla, miten jokaisessa paikassa on käytännössä englantia eri aksenteilla uskottavasti ja ilman stereotypiakerrointa puhuvia kansalaisia. "Rallienglantia" höpötetään muun muassa italialaisittain ja saksalaisittain, perinteisen britti- ja irkkuenglannin ohella.
Kautta hiekan, missä pikselit?
Dragon Quest VII Reimagined ei jatka 2D-HD-uusioversioiden viitoittamalla tiellä ulkoasun suhteen, vaan jatkojalostaa ennemminkin 3DS-version tyyliä modernimpaan suuntaan. Tämä saattaa harmittaa joitain, olihan pikselikkäät remasterit erittäin upean näköisiä, mutta pelko pois: Teoksen pelimoottorina toimivan Unreal Engine 5:n voimin pelin fiilis, värimaisema sekä hahmo- ja viholliskavalkadi on saatu säilytettyä uskollisena alkuperäiselle, sillä se suosii kenttärakenteessaan dioraama-tyyliä yhdistettynä melko pelkistettyihin hahmoihin. Ja kun nyt tässä tutkin alkuperäistä konseptitaidetta ja piirroksia sekä alkuperäistä grafiikkaa, käytännössä tyylivalinta tavoittaa edesmenneen maestron Akira Toriyaman alkuperäisteokset aikalailla täydellisesti. Tekijätiimi käytti jopa oikeita nukkeja(!) hahmojen mallintamiseen.
Dragon Quest ei tietenkään olisi itsensä ilman jo edesmenneen Square Enixin hovisäveltäjän Koichi Sugiyaman säveltämää aistikasta ja suorastaan mestarillista musiikkia. Ääniraita on soitettu kokonaan uusiksi peliä varten, joten mahtipontisen sinfoniaorkesterin voimin soittama Symphonic Suite -versiointi kuullaan nyt ensi kertaa virallisessa tuotteessa myös Japanin ulkopuolella. RPGFanin tekemän haastattelun mukaan sovitukset ovat Sugiyama Kobon, eli Koichi Sugiyaman kuolinpesän käsialaa, kun taas itse soitto on toteutettu Tokyo Metropolitan Symphony Orchestran voimin. Euroopassa vuonna 2016 julkaistu 3DS-uusioversio sisälsi ainoastaan MIDI-versiot orkestraalisen ääniraidan sijaan, vaikka kolme vuotta aiemmin julkaistussa Japanin versiossa orkesterisävelet kyllä raikuivat.
Tämä saattoi hyvinkin johtua juuri maestrosta itsestään, kuka tietää. Ja nyt kun ollaan vauhtiin päästy, en voi olla mainitsematta miehen persoonaa sekä perintöä, niin upeaa ja ikonista kuin Sugiyaman jälki onkin. Hän nimittäin ehti vihastuttaa monia ihmisiä kyseenalaisilla teoillaan ja kommenteillaan (näihin lukeutui muun muassa Japanin sotarikosten kiistäminen sekä vähemmistöjen äänekäs haukkuminen ja vähättely). Sugiyama on mielestäni yksi niistä "vanhan liiton" taiteilijoista, joiden kohdalla on eroteltava sulosävellykset persoonasta nauttiakseen musiikista, sillä hänen henkilökohtaiset näkemykset eivät hyvällä tahdollakaan kestä oikein päivänvaloa. Love the work, hate the jerk, sanoisi englantilainen.
Vuorotellen halki historian
Audiovisuaalisen osaamisen ohella Dragon Quest VII Reimaginedin suurin vahvuus piilee sen onnistuneessa rytmityksessä ja vahvuuksiin keskittymisessä. Teos on hyvin perinteinen, japanilainen vuoropohjainen roolipeli, joka ei suoranaisesti yritä kalastella uusia faneja turhalla kikkailulla, vaan se sujuvoittaa kymmenien tuntien mittaisen reissun mahdollisimman sujuvaksi, pitelemättä silti liikaa kädestä. Saavutettavuus on parempaa kuin koskaan, sillä vaikeustasoja on kolme ja niitä voi mukauttaa monipuolisesti mieleisekseen. Taisteluja voi nopeuttaa moninkertaiseksi, ja löytyypä valikoista myös autobattler-ominaisuus sitä halajaville.
Lisäksi DQVII auttaa pelaajaa kiitettävästi olemaan eksymättä jättimäiseen maailmaan. Se hyödyntää karttaa mainiosti merkkaamalla, minne on suositeltavaa mennä tietyissä seikkailun vaiheissa, joten eksymisvaaraa ei ole lähellekään samoissa määrin kuin alkuperäisessä pelissä. Pikamatkustusta eli Zoomia voi käyttää rajattomasti, minkä lisäksi myöhemmin reissun aikana esiteltäviä ammatteja voi vaihdella missä vain. Tietyn kohdan ohittaessaan niitä voi valita sankareillemme jopa kaksi. 3DS-versio tietysti jo vastasi osittain näihin ongelmiin, joten jos haluaa katsoa tarkan eroavaisuuslistan, löytyy kyseinen dokumentaatio Fandomista.
Kuten todettua, uudistuksistaan huolimatta DQVII on edelleen todella pitkäkestoinen tapaus, joten se vaatii sitoutumista isolla ässällä. Sitoutuminen ei kuitenkaan tarkoita mitään tervanjuontia, sillä sujuvoitetun kokemuksen ansiosta alati laajenevassa maailmassa piisaa (ennen kaikkea hyvin kirjoitettuja) tarinoita niin paljon, ettei allekirjoittaneella into laantunut oikein missään vaiheessa. Se mikä taistelujen toistavuudessa hävitään, voitetaan takaisin muun muassa mieleenjäävien paikkojen sekä mielenkiintoisten persoonien ansiosta. Ja mikäs sen klassisempi tarina kuin katsoa myöhäisteini-ikäisten, sympaattisten sankareiden kasvua juniorista aikuiseksi.
Dragon Quest VII Reimagined iskee omaan JRPG-kaipuuseen niin vahvasti, että siitä on vaikea keksiä oikein mitään valitettavaa. Jos oikein kaivelee, pieni miinus on tietysti osittainen oikominen ääninäyttelyn suhteen, sillä "vähäpätöisemmät" repliikit voi lukea ruudulta vain yksittäisten äännähdysten kera. Varsinaisia välivideoita olisi myös mieluusti katsellut enemmänkin, sillä uusittu intro on kerrassaan upea ilmestys, joka osoittaa paikoin parjatun Unreal Engine 5:n sopivan monenlaisiin tyyleihin. Ja kannattaa myös muistaa grindata tasaisesti pitkin matkaa, sillä viimeistään reilun 20 tunnin kohdalla alkavat viholliset pistämään nenuun pahemman kerran, jos tätä laiminlyö. Sinua on varoitettu!
Voi juku, tämä todellakin on se mestariteos-versio!
En osaa toki sanoa, että kuinka paljon alkuperäisteoksen faneja risoo tehdyt muutokset pelattavuuteen tai grafiikkaan, mutta henkilökohtaisesta näkökulmasta Dragon Quest VII Reimagined valloitti sydämeni tyystin. Uusi dioraama-tyyli ja muutenkin sympaattinen ulkoasu, onnistuneet rytminmuutokset, mestarillinen musiikki sekä tietenkin turvallinen mutta mielekäs pelattavuus saivat allekirjoittaneen kaipaamaan simppelimpiä aikoja. Teos henkii joka käänteessä dallaspullan tuoksuista lämmintä fiilistä – kuin olisi palannut pitkän reissun jälkeen takaisin omaan ihanaan kotikoloon.
Reimaginedin sekä 2D-HD-versioiden perusteella vaikuttaa siltä, että sarja on nykyään erittäin hyvissä ja hellissä käsissä. Tuskin maltan odottaa lisäuutisia kahdenteentoista osaan liittyen!
PS: Fyysisten Switch-julkaisujen asiakasystävällisyys ei tosin ole ihan viiden tähden tasolla. Switch 2 -versio julkaistaan paljon parjatun avainkortin muodossa, kun taas ykkös-Switchin versiota ei tällä kertaa voi mitenkään päivittää Switch 2 -versioon. Turhaa hölmöilyä ilman johdonmukaisuutta – Square Enix kuitenkin sallii päivityspolun esimerkiksi Final Fantasy Tactics -uusioversiolle.
Lisää Dragon Questista:
- Puleerattu ja puunattu roolipeli männävuosilta – arvostelussa Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King (3DS)
- Eeppinen sankaritarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta – arvostelussa Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age – Definitive Edition (Switch)
- Kun rakentajalle annettiin miekka – arvostelussa Dragon Quest Builders 2 (PS4)
