Mortal Kombat ei ole välttämättä pelillisesti se kaikista paras tai edes rakastetuin tappelupelisarja, mutta historiallisesti kukaan ei voine kiistää sen merkittävyyttä. MK onnistui nimittäin 90-luvun alussa rikkomaan rajoja tavalla, joka muistetaan vielä tänäkin päivänä. Viiden, silloisen Midwayn alaisuudessa työskennelleen kaveruksen suunnittelema mätkintäteos laittoi keskiöön oikeiden näyttelijöiden voimin digitoidut taistelijat sekä hillittömän raakuuden, erityisesti Fatality-lopetusliikkeissä. Mortal Kombat oli myös yksi isoimmista syistä sille, miksi Pohjois-Amerikassa saatiin aikoinaan vielä tänäkin päivänä käytössä oleva videopelien ikäluokitusjärjestelmä, jota hallinnoi ESRB (Entertainment Software Rating Board).
Pari kuukautta sitten julkaistun Mortal Kombat: Legacy Kollectionin dokumenttiosiossa käy hyvin ilmi, miten viisikko pohti vakavissaan pelinkehityksen loppupuolella, kuinka pitkälle veren ja raakuuksien kanssa voidaan mennä, ja oliko raja kenties jo ylitetty. Lopulta epävarmuus sai unohtua, kun kehittäjänä ja julkaisijana toimineen Midwayn johto siunasi projektin jotakuinkin seuraavilla saatesanoilla: "Nyt on jo liian myöhäistä perääntyä, joten eiköhän mennä pojat päätyyn asti." Loppu on historiaa.
Shaakelin Shao Kahn, taas uhkaamassa Earthrealmia
Seuraavaksi pikakelauksella vuoteen 2011, kun useamman kasvojenkohotuksen kokenut Mortal Kombat -sarja rebootataan täydellisesti. Tuona vuonna julkaistu teos totteli yksinkertaisesti nimeä Mortal Kombat, ja se palautti pelisarjaan kaksi- ja puoliulotteiset kentät nätillä 3D-grafiikalla höystettynä. Samalla se esitteli tukun uusia ominaisuuksia, kuten visuaalisesti näyttävät ja äänimaailmaltaan murskaavat X-Ray-liikkeet. Omissa kirjoissani yksi suurimmista yllätyksistä oli kuitenkin koko saagan alusta aloittava tarinamoodi. Sarjan luojiin kuulunut ja edelleen NetherRealm Studiosin johdossa vaikuttava Ed Boon kuvaili vuoden 2011 Mortal Kombatin olleen "muunneltu ja uudelleenkerrottu versio kolmen ensimmäisen Mortal Kombatin tapahtumista.
Seikkailuosuus koostui käytännössä pelimoottorilla tehdyistä videopätkistä, joiden välissä tapeltiin eri hahmojen ominaisuudessa, riippuen tarinan vaiheesta. Noin kahdeksan tunnin mittainen tarina piti väkevästi otteessaan alusta loppuun, ja lopputekstien rullatessa oli varsin selvää, että jatkoa tullaan näkemään. Neljä vuotta myöhemmin julkaistu Mortal Kombat X jatkoi hyväksi havaitulla kaavalla, mutta harmittavasti sen tarinatila oli huomattavasti lyhyempi kuin edeltäjässään. Muun sisältönsä osalta pelikaksikko noudatti samaa kaavaa, eli mukana oli perinteisen nettipelin lisäksi muun muassa arcademainen "torni" ja haaste-moodi sekä tietenkin mahdollisuus kaksinpeliin. Molemmissa peleissä oli myöskin krypta, josta sai hankittua kerätyllä valuutalla kosolti kaikenlaista hyvää.
Neljä vuotta tuntui olevan NetherRealmille otollinen sykli, sillä sarjan seuraava osa Mortal Kombat 11 julkaistiin myös neljä vuotta edellisestä, vuonna 2019 (ja itse asiassa myös sitä seuraavakin, vuonna 2023). Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kyseessä on tarinallisesti kyseisen trilogian paras teos, vieläpä selkeästi Scorpionin Kunai-aseen mitan verran. Samanaikaisesti se tuntui ottavan pelillisesti takapakkia edeltäjäänsä verrattuna, joka risoi erityisesti netissä viihtyviä pelaajia. DLC-hahmojen joukossa oli ensimmäistä kertaa myös veijareita, jotka olivat kyllä tunnettuja raa'asta lähdemateriaalistaan, mutta eivät tuntuneet sopivan Mortal Kombatin uomiin ollenkaan, esimerkkinä vaikka Robocop ja Rambo.
Nyt kun tuli lisäsisällöstä puhe, tässä kohtaa on varmaan oikea hetki nostaa jokaisen Mortal Kombatin julkaisuun liittyvä kissa pöydälle, johon tietysti lähes jokainen tappelupeli nykypäivänä syyllistyy: teosta ei yksinkertaisesti kannata ostaa heti julkaisussa! Muutoin jää se kuuluisa luu käteen, vaikka pulittaisi nimikkeestä julkaisussa täyden hinnan. Jokaisesta uudesta Mortal Kombatista on nimittäin julkaistu noin vuoden sisällä kaiken sisällön kattava versio normaalin pelin hinnalla, jonka luulen vaikuttaneen erityisesti viimeisimmän julkaisun myyntilukuihin (esimerkiksi MK11 möi peräti 15 miljoonaa kopiota, kun taas MK1 jäi 5-6 miljoonaan kappaleeseen).
Onko ykkönen oikeasti ykkönen?
Nyt olemme viimein nykyhetkessä. Aivan kuten Marvel ja monet muut, myös NetherRealm ja Warner Bros. halusivat sisällyttää väkivaltaisen hittinsä keskiöön oman versionsa multiversumista. Sen kummempia Mortal Kombat 11:n lopusta paljastamatta todettakoon, että kyseisen teoksen loppuratkaisu käytännössä mahdollisti edellä mainitun muoti-ilmiön käyttöönottamisen. Täten Mortal Kombat 1:n julistettiin jo ennakkoon olevan seuraava reboottaus rakastetulle sarjalle. Nyt kyseisen teoksen molemmat tarinaosiot ovat pelattuna ja voi veljet, ajatuksia on.
VAROITUS: tästä eteenpäin luvassa pieniä spoilereita!
Tarinan aloitus on hirveän lupaava. Jumalan asemasta tavalliseksi pulliaiseksi "alennettu" Raiden ja Kung Lao asustelevat pienessä kylässä elellen rauhallista elämää. Heidän päivänsä koostuvat lähinnä maatilalla auttamisesta sekä kamppailulajien treenaamisesta, kunnes eräänä päivänä Lin Kuei -klaani hyökkää kylään Sub-Zeron ja Scorpionin johdolla (btw, he ovat muuten tässä universumissa veljeksiä). Raiden ja Kung Lao onnistuvat selvittämään hyökkäyksen, minkä lisäksi jälkimmäisen herran ikonisen sirkkelihatun syntytarina paljastetaan. Lopulta käy ilmi, että Lin Kuei -veljekset työskentelevät Earthrealmin suojelijalle Liu Kangille, josta tuli viime pelin päätteeksi myös tulen jumala. Niinpä Raiden ja Kung Lao saadaan houkuteltua Liu Kangin "joukkueeseen" tulevaa maailmojenvälistä turnausta varten.
Samaan aikaan toisaalla: Toimintaelokuvistaan tunnettua Johnny Cagea kuvataan hyvin indianajonesmaisessa ympäristössä, ja käsikirjoittajalla on muutenkin ollut pilke kivasti silmäkulmassa. Pian paljastuu, että kyse on kuin onkin elokuvakohtauksesta, jonka jälkeen Johnny palaa kotiin vaimonsa luokse, kerjättyään sitä ennen tuoreimman elokuvansa ohjaajalta uusia töitä. Nopeasti käy ilmi, että Johnnyn tähti on laskusuunnassa, eikä kotiasiatkaan ole ihan kunnossa. Asiat eskaloituvat, kun Cagen kotiin tunkeutuu Kenshi Takahashi, Yakuza-järjestön jäsen, joka on hakemassa näyttelijämme miljoonien dollareiden arvoista Sento-miekkaa. Sento kun kuuluu Kenshin mukaan hänen klaanilleen.
Pukarit saavat välinsä lopulta selvitettyä, minkä lisäksi heidätkin värvätään Liu Kangin porukkaan. Enempää en viitsi tarinasta paljastaa, mutta voin sanoa rehellisesti, että puoliväliin asti oli viritteillä jopa sarjan parhaimmistoon kuuluva tarinapläjäys. Sitten kävi niin sanotut vanhanaikaiset, ja NetherRealmin piti jälleen kerran alkaa kosiskelemaan nostalgikkoja ihan kyllästymiseen asti. Viimeinen neljännes olikin sitten jo todella hätäisen oloisesti yhteennivotun oloinen. Tarinan loppu jää myös suorastaan röyhkeään cliffhangeriin – epäilemättä siksi, jotta mahdollisimman moni hankkisi myöhemmin peliin ilmestyneen Khaos Reigns -tarinalisärin. Tämähän nyt ei tässä definitiivisessä versiossa niin paljoa haitannut, mutta jos olisi täyden hinnan maksanut alkuperäisjulkaisusta, saattaisi nakertaa aika paljon.
Verta ja lihaa, sanoisi Turmion Kätilöt
Tiivistettynä voisi sanoa, että lisärissä meno oli aika samanlaista kuin emopelin jälkipuoliskolla, eli viihdyttävää mutta melkoisen sekavaa tavaraa – multiversumisoosauksesta johtuen, kuinkas muutenkaan. Lisärin lopetus petrasi kyllä paljon varsinaiseen stooriin verrattuna, vaikka jättikin hyvin paljon auki jatkoa ajatellen. On hyvin mielenkiintoista nähdä, minne NetherRealm vie tarinaa seuraavaksi, mutta yksi seikka on pakko tässä kohtaa todeta: EI ENÄÄ NIITÄ MULTIVERSUMEJA, KIITOS! Mortal Kombat 1 oli kaiken kaikkiaan viihdyttävää tavaraa, mutta sanoisin että suorastaan mestarillisen 11:n jälkeen "ykkösen" tarina kalpenee kyllä aika pahasti edeltäjälleen. Ja ehkä muistikuvat puhuvat höpöjä, mutta mielestäni X ja sen edeltäjä olivat nekin uutukaista parempia, vaikka X:ssä olikin heittämällä uusio-Kombattien lyhin tarina.
Yleisen konsensuksen perusteella ihmisillä on tuntunut olevan myös aika paljon ongelmia tuttujen hahmojen muutoksia kohtaan. Milloin on vihattu ikonisten hahmojen jäämistä kameon rooliin, milloin Sub-Zeron ja Scorpionin veljessuhdetta. Ehkä olen vähemmistössä, mutta on pakko todeta, ettei tehdyt muutokset häirinneet itseäni juuri lainkaan. Oikeastaan vain kolme outoutta jäi mieleen: General Shaon (Kahnin) kohtalaisen paha vesittäminen superuhkaavasta valtiaasta rivimieheksi, ja jostain syystä varsinaisia kenttiä ei voi enää hyödyntää vastapukarin vahingoittamiseen. Lisäksi DLC-hahmokatras oli varsin erikoinen, epäilemättä juuri vuonna 2023 "ajan hermolla": Peacemaker, Omni-Man, Homelander, Conan-barbaari(!), T-1000(?!), Ghostface(??) ja niin edelleen. En myöskään juuri arvostanut emopelissä olennaisessa osassa olevien Quan Chin, Ermacin ja Shang Tsungin laittamista maksumuurin taakse.
Mutta kuten sanottua, tämä ei tässä definitiivisessä versiossa niin paljoa haitannut. Epäkohdat ja nimikkeen tietynlainen epätasaisuus on hyvin harmillista, sillä pelillisesti Mortal Kombat 1 on ehkä paras "Markka" mitä on koskaan tehty. Taistelijoiden ohjaus tuntuu mukavan napakalta ja tyydyttävältä, minkä lisäksi tykkäsin jopa monesti moititusta kameo-systeemistä. Nyt ajattelin jatkaa seuraavaksi perinteisten torni-moodien sekä Invasions-tilan parissa, jossa matkataan löyhän juonen ja semiyksinkertaisten karttojen läpi tapellen ja minipelejä suorittaen. Kryptaahan muuten tässä ei ole, vaan tavarat avautuvat juuri tämän pelitilan merkeissä. Lisäksi tietysti torni-moodin läpäisy avaa kullakin hahmolla oman lopetusvideon, joka tuo hieman lisää syvyyttä (anti)sankarikavalkadin kohtaloihin. Hauskaa puuhaa, joskaan ei tajunnanräjäyttävää.
Summa summarum: Mortal Kombat 1 on vähän turhauttavakin tapaus, sillä se on kokonaisuutena epätasainen, mutta pelillisesti näistä uusista mielestäni paras teos. Vaikea sanoa, jäikö se edeltäjiään pienemmälle huomiolle viraalia mutinaa aiheuttaneiden aspektiensa vuoksi, vai mahtoiko pienemmät myyntiluvut johtua MK-ähkystä, hinnoittelusta ja mikromaksuista, NIMESTÄ vai jostain muusta (väkivallan puutteesta se ei ainakaan johtunut!). Oli miten oli, on jännä nähdä kyllä, mitä NetherRealm taikoo iloksemme seuraavaksi, sillä lisäsisältösuunnitelmat pistettiin virallisesti pakettiin vajaa vuosi sitten. Noudattaako studio edelleen neljän vuoden sykliä ja näemme ensi vuonna jälleen uuden Mortal Kombatin vai olisiko nyt kenties seuraavan Injusticen vuoro?
