Miten media oppi ymmärtämään pelejä – GTA:n matka murhasimulaattorista julkisuuden lemmikiksi

Kun tarkastelee uusimman Grand Theft Auton käsittelyä uutisissa, aina Yleisradiota ja Helsingin Sanomia myöten, voi pidempään videopelejä harrastanut pyöritellä päätään. Puhutaan kehityskustannuksista ja miljardien dollareiden myynneistä. Ihastellaan ulkoasua ja nokkelaa käsikirjoitusta. Ylipäätään sävystä näkyy, että peleistä on tullut valtavirtaa, ja niistä puhutaan samoissa paneeleissa joissa käsitellään musiikki- ja elokuva-alan ilmiöitä. Mutta me ei-jonnet muistamme, miten erilainen aika oli vain parikymmentä vuotta sitten.

Kuva

Tästä kaikki alkoi: ensimmäinen Grand Theft Auto ei vielä häikäissyt graafisuudellaan, vaikka veri lensi siinäkin

Sota oikeussaleissa

Ehkä mielenkiintoisinta Grand Theft Auto -sarjan pahamaineisuudessa on se, että koko kohu oli alusta asti masinoitua. Koska videopelit olivat 90-luvulla pienen piirin harrastus, täytyi niille saada julkisuutta, ja tunnetusti huonoa sellaista ei ole. Max Clifford -niminen miekkonen onnistui pyörittämään median pikkusormensa ympärille, ja takasi näin GTA:lle pysyvän paikan julkisuuden valokeilassa.

Brutaali väkivalta tuntui toimivan muutenkin markkinointikeinona ennen vuosituhannen vaihdetta. Mortal Kombatin veriset lopetusanimaatiot nostivat videopelit keskustelunaiheeksi kongressissa, mikä johti ikärajajärjestelmän syntyyn. Sekä Carmageddon että Postal olivat suorastaan itsetarkoituksellisen brutaaleja pelejä, joiden muut ansiot jäivät vajaammiksi. Mikään näistä ei ollut omiaan hälventämään mielikuvaa siitä, että videopelit ovat lasten hupia, ja lapsia pitää suojella niiltä.

Kuva

Kolmekymmentä vuotta sitten tällainen verimäärä olisi aiheuttanut kongressin tutkinnan, nyt kukaan ei lotkauta korviaan

Varsinainen pelien vastaisen taistelun ”don quijote” on entinen asianajaja Jack Thompson, jonka arkkiviholliseksi pääsi Grand Theft Auto III. Thompson haastoi Rockstarin oikeuteen, vyöryttäen näiden päälle vastuun kouluampumisista ja suunnilleen kaikista muistakin yhteiskunnan ongelmista. GTAIII:n ei voi väittää tästä taistelusta juuri kärsineen, ja Thompson menettikin sittemmin asianajo-oikeutensa ja on vaipunut historian hämärään säälittävänä kukkahattupellenä.

Videopelit ovat uusi rock'n'roll

Tunnetun pelisarjan alkusanoja mukaillen: ”Moraalipaniikki. Moraalipaniikki ei koskaan muutu.” Paremmalla väestönosalla täytyy aina olla jotain pahastumisen aihetta, ja kun wieniläisen valssin, rock-musiikin, sarjakuvien ja VHS-kasettien aiheuttamasta tuhosta ja kaaoksesta oli hädin tuskin selvitty, olikin hyvä hetki alkaa paheksua videopelejä.

Kuva

Grand Theft Autoissa on perinteisesti ollut tuhonkylvämistehtäviä, joissa pitää tappaa määrätyllä aseella tietty määrä eri näköisiä vihollisia.

Rockstar ei tietysti tehnyt tästä turhan vaikeaa, sillä onhan GTAIII:ssa sivutehtäviä, joissa täytyy murhata väkeä käsikranaateilla tai liekinheittimillä. Mutta varsinainen itkuvirsi käynnistyi, kun joku hakkeri onnistui löytämään San Andreasin koodin seasta piilotetun minipelin, josta syntyi Hot Coffee -skandaali. Ylireagoinnin määrää on vaikea liioitella, kun ottaa huomioon, että minipeli täytyi tosiaan kaivella esiin koodin uumenista, eli peruskonsolipelaaja ei sitä koskaan nähnyt.

Media ei kuitenkaan ymmärtänyt pelien interaktiivista luonnetta, vaan käytti niiden analysointiin samoja työkaluja kuin elokuvista tai TV-ohjelmista puhuttaessa. Jopa Yhdysvaltain kauppakomissio ja itse Hillary Clinton iskivät lusikkansa soppaan ja taivastelivat sitä, millaista nuorison turmeltumista videopelijulkaisijat harrastavat. Narratiivi vaarallisesta ja kontrolloimattomasta villistä lännestä eli vahvana.

Sivutissistä virtuaalipettämiseen

Mahdollisesti naurettavin kaikista videopelimaailmaa kohahduttaneista skandaaleista ei noussut GTA-sarjasta vaan Mass Effectistä. Komentaja Shepardin seikkailuihinhan kuului vuorovaikuttamista eri lajien kanssa, ja yksi näiden edustajista oli sinisävyinen naisihmisen muotoinen olio Liara T'Soni, josta yhdessä välivideossa vilahti häivähdys sivusta kuvattua rinnan profiilia. Näin saattoi käydä, vaikka olisi yltiö-wokesti valinnut pelattavaksi naispuolisen version komentajasta, ns. ”femshepin”, joten tämä ei ollut ainoastaan raakaa pornoa, vaan lesbosellaista!

Kuva

Kun pelasi korttinsa oikein, Mass Effectissä pääsi tekemään lähempää tuttavuutta erilaisten alienien kanssa

Varsinkin aina reilu ja tasapuolinen Fox News jaksoi revitellä aiheesta pitkiä pätkiä, vaikka aiheen asiantuntijana käytetty psykologi Cooper Lawrence myönsi, ettei ollut nähnyt koko peliä ennen kuin oli valmis tuomitsemaan kohtauksen, Mass Effectin ja koko peliteollisuuden alhaisimmaksi saastaksi mikä ihmiskunnan vitsaukseksi konsaan on päätynyt. Grey's Anatomyssa vastaava määrä graafista seksiä ei olisi nostattanut edes puolikasta kulmakarvaa.

Jotain maailman menosta kertoo se, että GTAVI:ta odottaessa kohu ei ole syntynyt odotettavissa olevan paljaan pinnan määrästä, vaan pelin päähenkilöiden, Jasonin ja Lucian suhteesta. TikTok-tietäjien mukaan pelin pelaaminen on verrattavissa pettämiseen. Vaan onko ammattimainen media vihdoin oppinut jotain, kun tämä myrsky vesilasissa on jäänyt fiksumman keskustelun jalkoihin?

GTA ei muuttunut, maailma muuttui

Grand Theft Auto on sarjan alkutaipaleelta asti käsitellyt rikollisuutta yhteiskunnan väärällä puolella olevien päähenkilöiden näkökulmasta, ja sen suhtautuminen väkivaltaan, huumeisiin ja seksiin on parhaimmillaankin amoraalista. Se on aina kuitenkin ollut kommentaarissaan naseva, ja se parodisoi populaarikulttuuria ja ajankohtaisia ilmiöitä iskevästi.

Kuva

GTAV:n Epsilon Programia voi ihan aiheesta pitää piikkinä skientologikirkon suuntaan

Samalla, kun videopelit ovat raivanneet tietään viihdeteollisuuden keskiöön ja alalla liikkuvat rahamäärät ovat kasvaneet, ovat media-alan toimijat oppineet ymmärtämään, mistä puhuvat. Pitkälti tämä johtuu siitä, että nykypäivänä TV:n puhuvat päät ovat itse kasvaneet videopelien kanssa ja niiden kieli on heille tuttua. Mutta mahdollisesti tärkeämpi syy on raha: kun isoimpien IP:iden – Assassin's Creed, Call of Duty, Grand Theft Auto – ympärillä pyörii miljardeja, ei niitä voi enää sivuuttaa. Miljardin liikevaihto kolmessa päivässä syö uutistilan moralismilta.

GTA:n luojilla on siis sitkeyden ja taidon lisäksi ollut myös rutkasti tuuria. Ilman Max Cliffordin pirullista julkisuuden manipulointia sarja olisi voinut jäädä yhdeksi maininnaksi itsetarkoituksellisen väkivaltaisten 90-luvun videopelien listassa. Sen sijaan siitä on tullut yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä viihde-franchiseista. Muutaman viikon kuluessa voidaan todeta sen olevan alansa kiistaton ykkönen.

Cliffordin taival ei päättynyt yhtä menestyksekkäästi. Vuonna 2014 hän sai tuomion seksuaalisesta väkivallasta, ja hänet passitettiin vankilaan, jossa hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.