Koska EA ei tuonut taitotikku-änäriään PS3:n julkaisuun, saa 2K Sportsin NHL 2K7 hallita alustaa yksinoikeudella syksyyn asti. Tilanne ei ole lainkaan kehno, sillä laitteen ainokainen on kelpo virtuaalilätkä huolimatta uuden raudan vähäisestä hyödyntämisestä.

2K-jääkiekkosarjan mukaisesti edessä on siis sama tuttu asetusten hinkkaamisella käynnistyvä rumba. Tuttu tunne syntyy myös sikäli, että perusominaisuudet eivät ole muuttuneet järkyttävästi viime vuoden versiosta, kuten ei moni muukaan toiminnoista. Pientä viilaamista huomaa siellä täällä; Advanced-näppäinasettelu on vaihtunut parilla siirrolla piirun verran toimivampaan ja luistelumalli näyttää nyt lisäpainon ansiosta vähemmän rullaluistelumaiselta, mutta muuten mennään pitkälti samoilla linjoilla. Pääasia lienee kuitenkin, että pelaaminen tuntuu yhtä hyvältä kuin aiemmin.

Vaatimaton näkemys uuden sukupolven jääkiekosta

PS3-julkaisuna NHL 2K7 osittain näyttääkin samalta kuin aiemmat osat PS2:lla, mistä johtuen peli ei vakuuta edes HD-tarkkuuksilla. Pelaajat tunnistaa kasvoista, he hikoilevat ja pelipaidat muistuttavat pelipaitoja, mutta muuten uuden sukupolven leima tuntuu jäävän saavuttamatta. Kerrassaan rumasti mallinnetut hiukset ja kummalliset takatukat vaivaavat jälleen muuten kohtuullisia hahmomalleja. Areenatkaan eivät jäätä lukuun ottamatta kovin kaksisilta näytä, vaikka katsomopaikoilla eivät enää pahvinuket istu. Ottelutilanteissa näkyy melkoisesti grafiikkavirheitä, eikä kiekko tunnu vieläkään osuvan lapaan kunnolla, mutta toisaalta pelivälineellä ei ole mitään ongelmia mennä siitä läpi. Mukavinta koruttomuudessa on kuitenkin, että virtuaalijääkiekko pyörii erittäin sulavasti.

Uudet Cinemotion-asetukset tarjoavat pientä vaihtelua ottelunäkymiin ja -ääniin. Aiempaa dynaamisempi oletuskamera kuvaa tapahtumat lähempää, mikä tavallisilla televisioilla ilmenee joskus turhan rajattuna näkymänä. Muutoin asetukset uudistavat äänipuolta, jossa saa tilanteiden mukaan vaihtelevan elokuvamaisen musiikin vahvistetulla areenamölyllä höystettynä. Musat soivat kohtuullisen tunnelmallisesti, mutta muutoin moodi tuntuu vain ”ihan kivalta” lisältä, jota tuskin tulee usein käytettyä. Cinemotion tarjoaa myös mieluisamman vaihtoehdon selostuksella, joka tosin alkaa toistaa itseään ja kierrättää aiemman osan puheita turhan laajasti.

Jääkiekkoseuran syvälliseen pyörittämiseen keskittyvässä Franchise-tilassa on otettu käyttöön EA:n NHL:stä tutut ottelujännitteet. Jokaiselle joukkueelle löytyy omat vastajoukkueensa, joita vastaan pelaamisen pitäisi olla tiukempaa ja tällöin voittaminen tärkeämpää, mutta lopulta nämä matsit eroavat aika vähäisesti perusmittelyistä. Pomo ei tietysti tykkää, jos tällaisen ottelun häviää. Itse pelitilanteeseen on tullut käteviä pikku uudistuksia. Nyt vastapuolen pelaajia voi merkata ja näin ahdistella jatkuvasti eri kovuuksilla. Tästä hyötyy erityisesti puolustuksessa, kun haluaa pelata taitavat tähtihyökkääjät tilanteista ulos.

Uutta tuo myös PS3:n SIXAXIS-ohjain, jota hyödynnetään kahdella tapaa. Ensinnäkin puolustaessa sitä heiluttamalla saa tehokkuutta taklauksiin. Harvoin tätä edes muistaa käyttää, eikä se kovin mielekkäämmäksi tee jo valmiiksi helppoja taklauksia. Toinen tapa on puolestaan mielenkiintoisempi; oikealla tatilla käynnistettävässä maalivahtitilassa ohjainta kääntelemällä liikutetaan molarin katsetta kiekon perässä. Mitä tiukemmin silmät seuraavat pelivälinettä, sitä varmemmin nopean reaktiotestin jälkeinen torjunta onnistuu. Erilaisia seivejä saa myös veivaamalla oikeanpuoleista tattia. Aivan joka tilanteeseen malli ei sovi, sillä etenkin vanhanaikaisten ja one-timereiden torjuminen vaatii aikamoisia refleksejä, mutta toisaalta niinhän homma menee oikeastikin. Maalivahtina pelaaminen ja siinä ohjaimen heiluttaminen palkitsevat mukavalla suorittamisen tunteella, minkä vuoksi esimerkiksi rangaistuslaukaukset hoitaa mielellään itse tekoälytorjuntojen katsomisen sijaan. Lisäksi veskan paikalle siirtyminen on tehty sopivan helpoksi, sillä roolinvaihto jälleen kenttäpelaajan luistimiin onnistuu saumattomasti.

Uutta seuraavaksi

Tällä kertaa verkkopeli toimii astetta entistä ja NBA 2K7:n vastaavaa paremmin. Otteluseuraa tapaa - jos ei kellon ympäri niin - tarpeeksi usein, ja verkkopalvelun aulatiloihin on helppo mennä niin matsiin haastamaan kuin haastettavaksi. Pakollista viivettä ilmenee jonkin verran ja lähes poikkeuksetta, mutta se laskee pelaamisintoa yllättävän vähän. SCEE:n omien verkkopelien kaltainen toteutus mikkituella jää silti haaveeksi. Ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa versiossa sitten.

Nettipelin tapaan 2K7-lätkän valikotkin toimivat hieman sarjan korispelin vastaavia paremmin. Tästä kuuluu kiittäminen yksinkertaisempaa ja perinteisempää otetta. Latauksiinkin pääsee suoraan käsiksi pikanäppäimen kautta, ja toiminnot ovat selkeitä kautta linjan. Itse tallentaminen taas tehdään NBA 2K7:n tyyliin hieman monimutkaisella tavalla, joka muistuttaa kummasti edellisen sukupolven muistikortille tallentamista.

NHL 2K7 tarjoaa sarjan aiempien osien tavoin lajin ystävälle paljon. Siitä ei pääse mihinkään. Mistä taas pääsee niin siitä, että tämänkin jääkiekkosarjan olisi aika uudistua kohtalaisen perusteellisesti, eikä vain tarjota lähes tismalleen samaa kuin aiemmin uusissa kuorissa. Ja ne uudet kuoretkin voisi tehdä paremmin. Kaikesta huolimatta kyseessä on hyvä avaus PS3-kiekkoilulle, mutta vasta ensi syksy luo tervettä kilpailua kahden lätkäsarjan silloisille osille.