Jos joku latauspeli on nostattanut itselleen odottamattoman ennakkohypen niin sotakukkoilu Battlefield 1943. Live Arcadeen ja PSN Storeen ilmestynyt rymistely teki niinkin vakuuttavan verkkodebyytin, että tukkoon menivät yhtä lailla pelipalvelimet kuin pillastuneen pelaaja-armeijan taisteluoikeutta huutaneet kurkkuputket. Nopean toiminnan joukot Electronic Artsilla loivat pikaisen suunnitelman ongelman kartoittamiseksi, ja rankasti alimitoitettu serverikapasiteetti saatiin ensimmäisten huoltopäivien aikana nippanappa siedettävälle tasolle. Kirjoitushetkellä 1943:n virtuaalinen sotavalmius on jotakuinkin kohdallaan.

Battlefield 1943 on raameiltaan puhdas 24 pelaajan verkkoräiskintä, joka keskittyy vuosimittarinsa mukaiseen sotimiseen yhtäaikaisesti maalla, merellä että ilmassa. Tukkanuottasten etunäyttämöiksi on valittu pääosin Tyynelle valtamerelle sijoittuvat kolme saarta, joiden historialliseen uusvaltausoperaatioon osallistutaan tasatusinajoukkuein joko jenkkimariinien tai japsiarmeijan silmin. Pääpelimuotona toimii valloitusoperaatio, jossa trooppisen hehkeällä Wake Islandilla, aamuruskon kellertämällä Iwo Jimalla ja jyrkän kumpareisella Guadalcanalilla käytävät kärhämät punnitaan kukkulankuningastyyliin viiden strategisen lippuasemapaikan kautta. Vaihtoehtoisessa (ja flopanneessa) Air Superiority -pelimuodossa keskitytään puolestaan lentokoneiden koiratappeluun merellisen Coral Sea -vuoristorykelmän ilmavissa puitteissa. Hahmoluokkia on molemmilla osapuolilla kolme lähiammuskelijasta sniputtajaan. Maihinnousuveneet, jeepit, tankit ja lentokoneet vastaavat liikkuvana kalustona nopeudesta, voimasta ja taktisesta lisäulottuvuudesta.

Battlefield 1943 nojaa lähes täysin arcadepyssyttelyn aakkosiin. Pelaajat varustetaan ujostelematta loppumattomilla panoksille, palautuvalla terveydellä, minimirekyylillä ja viholliset ruudulla paljastavilla väri-ikoneilla. Jalallinen toiminta tapahtuu realistisesti FPS-vinkkelistä, mutta ajoneuvojen kyydissä optiona on myös kolmannen persoonan kuvakulma. Huolimatta massapelaajia koskelevista lähtökohdista 1943:sta irtoaa toiminnallista kolmiulotteisuutta, johon aniharva näin kompakti sotajulkaisu pystyy. Roolinsa voi valita rynnivästä rambosta linjojen takana hiipivään taktikoijaan tai haukansilmäisestä ässäpommittajasta aktiivisesti vipeltävään lipunryöstäjään. Isokokoiset saaret ovat myös erittäin monipuolisesti lähestyttävissä ja täynnä juoksuhautoja, selustapolkuja, bunkkereita, konekivääripesäkkeitä, ilmatorjunta-asemia, taloja sekä metsäalueita, joita voi vapaasti hyödyntää tai joutua niiden vuoksi yllätetyksi.

Bad Companysta tuttuja BF-lapsuksiakin löytyy. Osumatunnistuksessa on paikoin hävyttömän suuria puutteita, kun jysäytetyn tankkiammuksen, lentokonepommin tai kranaatin tuottama aluevahinko ei lähetäkään likeistä soltturepaletta selaamaan taivaskanavia. Sama vaivaa satunnaisesti tavallisten tuliluikkujen ja konekivääritulen kanssa etenkin liikkeestä vihollista niittaillessa. Varsinaisia osumareaktioita, animaatioita tai verta ei myöskään nähdä, vaan pati uppoaa eleettömästi lihaan kunnes kuolo korjaa vaakatasoon. Tahatonta komiikkaa puolestaan tarjoaa jeeppien ja tankkien alitehoisuus mäkiosuuksilla. Jo puolijyrkässä nousussa joudutaan sutimaan ja junnuttamaan eteenpäin, eikä juoksuhautaan puoliksi uponnut ajokki sekään vakuuta menohaluillaan. Edellä mainitut ovat muiden pienempien kuprujen ohella harmillisia mutteivät onneksi peli-iloa vievissä määrin.

Valikkojen peruskilkkeet kuvan, äänen ja ohjaustavan säätämiseksi ovat kaikki kohdallaan. Sen sijaan verkolliseen pelihakuun soisi reilusti lisää leveyttä ja toimintavarmuutta. Nykyisellään löytyy vain pikahaku, joka vie vapaaseen matsiin satunnaiselle saarelle. 16 pelaajan yksityisserverin pystyttäminen on mahdollista itse valitun saaren kera, mutta harmillisesti pelitovereita tarvitaan aina täydet kuusitoista ennen peleihin pääsyä. Jemmaserverit eivät pysy myöskään loppuun saakka yksityisenä, vaan pelin alkaessa mukaan pääsee liittymään vapaasti ulkopuolisia. Huolimatta hakuoptioiden rajallisuudesta ja osin jopa epäonnistumisesta, pääsee pelkkää sinkkusotaa kaipaava rivimies sotimaan erittäin nopeasti ja vaivatta. Lohtu on laiha vakavammin moninpelinsä ottaville, mutta toivon mukaan tulevat lisäviilaukset nostavat verkollisen joukkonautiskelun tasoa ylöspäin.

Visuaalisesti Battlefield 1943 kestää tarkastelua hyvin modernien kollegoidensa rinnalla. Bad Companysta jalostettu Frostbite-moottori tuottaa roppakaupalla rytinää, räjähdyksiä ja teräväpiirtonautinnollista näkymää. Verrattain pienikokoiset hahmomallit ovat tavanomaisia sotilaskuvaston peruspettereitä, joiden animointi kyykkäyksineen ja kirmailuineen täyttää kelvollisesti armeijan pokkurointikriteerit. Eteerinen moninkanavapauke tukee vankkaa tetsaustunnelmaa jyrisevän bassoraidan ja garandin iloisesti kilahtavan latausäänen välillä. Piirtoetäisyys on erinomainen samoin kuin ruudunpäivitys. Latauspeliksi hurlumhei-meininki teknisellä puolella on siis riittävällä hekumatasolla.

Battlefield 1943 yhdistää edeltäjiensä onnistuneimpia namipaloja yhteen ja lisää muutaman uuden mausteen. Lopputuloksena saadaan energinen sotametelisoppa, joka onnistuu viihdyttämään, haastamaan ja kaappaamaan mukaansa. Mitään uutta ei 1943 genreensä tuo, mutta onnistuu virtaviivaisena verkkovalloitushurmailuna täyttämään selkeän kolon tämän hetken pikasotapelien kirjastossa. Saaria, yksiköitä, aseluokkia ja kaikkea muuta sisältöherkkua voisi toki olla paljon enemmänkin, mutta puhtaaksi latauspeliksi 1200 MS-pisteen (n. 13 euron) hintaluokassa antia ei voi juuri moittia. Verkolliset puutteet ja vaivainen karttamäärä poislukien Battlefield 1943 asettaa korkean mittatikun kaikille tuleville Liven sotapelijulkaisuille, ja tekee sen vieläpä antiikkisen PC-pyssyttelyn rungosta. Hoorah.

PS. Lue kokopitkä sotavuodatus KonsoliFINin blogista.