Entiset kilpakumppanit Mario ja Sonic mittelevät jälleen frendikavalkadinsa avustamana. Vaikka lajit ovat siirtyneet lumisille rinteille ja kirkkaalle jäälle, ei hyväksi havaittua linjaa ole muuten menty muuttamaan. Mario & Sonic at the Olympic Games oli sen verran hurja menestys, ettei Sega epäröinyt panostaessaan talviolympialaisten alla julkaistavan jatko-osan markkinointiin. Riittikö panoksia myös kehitykseen?

Tuttua ja toimivaa kauraa kaikenikäisille

Mario & Sonic at the Olympic Winter Gamesissa ei tarvitse jahkailla päästäkseen perusasioiden pariin. Kymmenen Segan ja kymmenen Nintendon hahmoa ovat heti valittavina, mutta niin ovat myös Wiiltä löytyvät Mii-hahmot. Peliin hurahtaessaan hahmot voi valita strategisesti fyysisten ominaisuuksien perusteella. Onhan se kuitenkin vain hauska kokeilla, kuinka hölmöltä vaikkapa Dr. Eggmanin piruetit näyttävät taitoluistelussa.

Alkuvalikossa on mahdollisuus valita talviurheilulajien lisäksi kolme erilaista minipeliä (Balloon Attack, Wheel Challenge ja Panel Flip), mutta pääsisältö on tälläkin kertaa houkuttelevampaa. Pikamatsit tarjoavat nopeaa ja hauskaa viihdettä. Vaihtoehtoisiin pelimuotoihin kuuluvat kaikki kaikkia vastaan -ottelut, yhteistyötila sekä kaksi vastaan kaksi -ottelut. Tarinahenkinen Festival-pelimuoto tarjoaa alku- ja loppuseremoniat, erilaisia haasteita sekä oman tiimin tai hahmon shoppailuhetkiä. Nuoremmat pelaajat löytänevät viihdykettä muista ominaisuuksista, kuten tavaroiden ja vaatteiden shoppailusta sekä ennätys- ja mitalitilastoista.

Kaukosäädinsauvat ja tasapainolumilauta

Kymmenen lajia (alppihiihto, mäkihyppy, freestyle, lumilautailu, pikaluistelu, taitoluistelu, kelkkailu, jääkiekko, curling ja ski cross) sisältävät useita muunnoksia, joten valinnanvaraa on mukavasti. Eniten Mario & Sonic at the Olympic Winter Gamesista saavat irti tietysti hahmojen suurimmat fanit mutta myös helppoa ja hauskaa urheiluviihdettä illanistujaisiin kaipaavat satunnaispelaajat. Lajit ovat pääosin turvallista ja tuttua kauraa, mutta yllättävästi mieleenpainuvimmaksi niistä nousee curling omaperäisillä – mutta mahdottoman valloittavilla – kontrolleillaan. Aidosta jäänlakaisemisesta ei ole kokemusta, mutta virtuaaliversio koukuttaa kummasti lajia vieroksunutta arvostelijaa.

Ohjaus on suurimmalta osin onnistuttu pitämään yksinkertaisen toimivana. Wiimoten heilautukset rekisteröityvät kuten pitääkin. Rytmillä ja ajoituksella on väliä, joten kilpailu säilyy iloisena eivätkä hampaat kiristy ainakaan toteutuksen takia. Selkeät ruutuohjeet pitävät osaltaan huolta ohjauksen ymmärtämisestä.

Käyttöikää kasvattaa Balance Board -tuki, joka on myös kohtuullisen miellyttävästi toteutettu. Lumilautailun hauskuutta tulee tosin pakostakin verrattua Wiin Shaun White Snowboarding -peleihin. Jälkimmäiset vievät voiton sekä ominaisuuksiltaan että pelattavuudeltaan. Mäkihypyn tasapainolautakontrollit puolestaan vaikuttavat helpommalta kuin Wii Fitin vastaavassa, mutta samalla valitettavasti turhankin anteeksiantavilta. Kelkkailu hauskuuttaa varmasti perheiden ja ystävien talvi-iltoja, sillä se on toimivuudessaan varsin mukavaa ja omaperäistä. Rabbidit taisivat ehtiä tosin ensin hyödyntämään ahterilla ohjaamista.

Piristystä kaamoksen ajaksi

Ulkoisesti Mario & Sonic at the Olympic Winter Games on juuri sitä mitä siltä voikin odottaa, eli pirteitä värejä ja hilpeitä hahmoja Segan ja Nintendon peleihin viittaavissa ympäristöissä. Graafisesti se näyttää silloin tällöin kuitenkin viimeistelemättömältä. Äänimaailma koostuu hahmojen humoristisista huudahduksista sekä tyylikkäästä ja tutusta taustamusiikista.

Mario & Sonic at the Olympic Winter Games on tasaisen laadukas ja yllätyksetön koko perheen ja ystävien viihdyttäjä. Nettipeliä etsivät joutuvat pettymään, mutta ruudun takana yhdessä pelaaminen onkin liikkeentunnistusta hauskasti hyödyntävän ja realismin hylkäävän urheilupelin suola.