Vaikka vampyyrit imevätkin syvältä valkokankaalla, pelimaailmassa on kaikki toisin. Siellä zombit ovat nyt in. Peli toisensa jälkeen on joutunut kuolleiden ympäröimäksi, kun viimeistään lisäsisällöllä näihin on saatu naapurin edesmenneet rouvat nousemaan takaisin riesaksi asti. Japanilainen Capcom toi epämiellyttävät Manalan tuttavuudet pelaajien käsiteltäväksi jo Xbox 360 -konsolin julkaisun aikoihin. George A. Romeron Dawn of the Dead -elokuvaa kunnioittava Dead Rising yhdisti hurtin huumorin ja groteskin verellä läträyksen yksiin hurmeisiin kansiin. Kuinka aloitteleva Blue Castle Games onnistuu jatkamaan perinnettä?

Kunnes kuolema meidät erottaa

On kulunut muutama vuosi siitä, kun Frank West onnistui estämään Amerikan laajuisen infektion leviämisen. Zombit ovat edelleen riesana, mutta jokseenkin kontrolloituja. Kun välitön uhka on saatu eliminoitua, on epäkuolleet valjastettu viihteen käyttöön. Las Vegasin virtuaalinen vastine Fortune City on koko perheen viihdekeskus. Päivittäinen pääesitys on tosi-tv-ohjelma Terror is Reality, jossa neljä gladiaattoria laitetaan kamppailemailemaan toisiaan vastaan zombien ympärille rakennetuissa kisoissa. Pelaajan alter-ego, entinen motocross-mestari Chuck Greene, on yksi kilpailijoista. Erään kisan aikana joku sabotoi kaupungin turvamuurit ja lavastaa Greenen syylliseksi tapahtumaan. Puhdistaakseen nimensä hänellä on kolme päivää aikaa etsiä syyllinen ja ennen kaikkea selvitä elossa ennen kuin pelastusjoukot saapuvat.

Jos juoni kuulostaa nimiä lukuun ottamatta tutulta, johtuu se siitä, että Dead Rising 2:n rakenne ei ole muuttunut ensimmäisestä osasta. Kolmen päivän ajanjaksolle levittyvä tarina koostuu aikarajoin varustetuista pääjuonitehtävistä, joiden lomassa pelastetaan Fortune Cityyn loukkuun jääneitä ja psykopaattien uhreiksi joutuneita sekä uutuutena pyritään pitämään tytär elävien kirjoissa. Jälkimmäinen tuo onnistuneen henkilökohtaisen syvyyden peliin, sillä epäkuolleiden puremaksi joutunut tyttö tarvitsee kerran päivässä zombifikaation estävää Zombrex-lääkettä. Tahtoisinkin mieluusti sanoa, että pelaaja joutuu jatkuvasti tekemään vaikeita valintoja siitä, ketkä jäävät eloon ja kuka on uhrattavissa kiireen alla, mutta huomattavasti helpotettu Dead Rising 2 on mahdollista läpäistä ylimääräisetkin tehtävät suorittaneena ilman lisääntynyttä hieneritystä. Suoritusta edesauttaa etenkin pelastettavien parantunut kyky puikkelehtia zombimeressä joutumatta syödyiksi, mikä oli yksi suurimpia hermoromahduksen aiheuttajia ensimmäisessä osassa. Onneksi helpotukset eivät vähennä pelin hauskuutta.

Pelin idea on jälleen asettaa pelaaja valtavan zombiepidemian eteen ja käytettäväkseen koko viihdeimperiumin tuomat mukavuudet. Fortune City ei juurikaan poikkea Wilametten kauppakeskuksesta, mitä nyt rulettipöydät ja vähäpukeiset tarjoilijat ovat aavistuksen suuremmassa roolissa. Perimmäinen pointti kuitenkin säilyy, ja selvitäkseen elossa Chuckin on hyödynnettävä kaikkea irtaimistoa, mitä käteensä vain saa. Lihaa himoitsevien zombien käydessä käsiksi, ei kannata liiaksi kainostella aseensa sopivuutta tehtävään. Tyylitietoisille tarjolla on useampaakin erilaista vaatekauppaa, viinanhakuisille baareja, isällisille leluliikkeitä, pelureille pelikoneita ja oikeastaan kaikkea muutakin näiden väliltä. Pelaajien kannalta tärkeimmät ovat luonnollisesti saniteettitilat, jotka toimivat pelin tallennuspisteinä. Näitä on lisätty sitten ensimmäisen osan. Tietysti ajan pystyy myös käyttämään siihen olennaisimpaan, eli epäkuolleiden pysyvään eliminoimiseen mitä moninaisin välinein ja keinoin.

Anna isi hoitaa

Sitä mukaan kun Chuck latoo kuolleita uudelleen lepoon, pelastaa selviytyneitä, tappaa psykopaatteja ja selvittää tapahtuman syitä, kerääntyy vyön alle kokemusta. Kokemus näkyy viitenäkymmenenä kokemustasona, joka nostaa miehen kykyjä, antaa uusia liikkeitä ja uutuutena kombokortteja. Saatuihin taitoihin ei voi itse vaikuttaa, vaan peli heittää satunnaisesti jonkun lisääntyneen kyvyistä per saatu taso. Loppua kohden tavaroita voi kantaa enemmän, iskut tekevät enemmän vahinkoa, elinvoimaa on pidemmälti ja nopeus on kasvanut sen ohella, että uusia käsitaisteluliikkeitä on tullut käytettäväksi. Kokemus on tallennuspaikkaan sidottu, joten pelin voi halutessaan aloittaa alusta korkeamman tason tuomilla eduilla.

Pelin ehdottomia hauskuuksia on ollut epäkuolleiden harvennus arkisten välineiden avuin. Sakset silmään, sähkökitara leukaperiin, kukkaruukku takaraivoon tai massojen harvennus ruohonleikkurilla viehättävät edelleen, mutta Dead Rising 2 tuo pelaajien eteen uuden ässän: tavaroiden yhdistämisen. Kombokortit tarjoavat uusia tuhon välineitä ajoittain tasonnousujen myötä, mutta tavarakombinaatioita pystyy ja pitääkin kokeilla itse. Jättimäinen pehmonalle ja teipillä käsivarteen liimattu kevytkonekivääri on takuuvarma huoneenpuhdistaja, kun taas nyrkkeilyhanskoihin kiinnitetyt veitset ovat jokaisen Wolverineksi halunneen sarjakuvien ystävän märkäuni. Erilaisia yhdistelmiä on kymmenittäin ja useat ovat niin reikäpäisiä luomuksia, että niitä täytyy testata vain nähdäkseen mitä pelintekijät ovat oikein ajatelleet. Sen lisäksi, että yhdistelmät ovat tavallista tehokkaampia (ja hillittömämpiä!), ne antavat pelaajalle myös enemmän kokemuspisteitä. Aseiden ohella Chuck saa käyttöönsä myös ajoneuvoja, joista entisenä motocross-mestarina omaa prätkäänsä pääsee koristamaan maalipinnan ohella hieman tappavimmallakin yhdistelmillä.

Juokse tai kuole

Viimeinen uutuus on pelin moninpeli. Vaikka Dead Rising 2 on yhä tarkoitettu pääsääntöisesti yksin pelattavaksi, on niin yhteistyötila kuin erillinen Terror is Reality -moodi toteutettu hyvin. Jälkimmäinen muistuttaa hyvin paljon Suomessakin esitettyä Gladiaattorit-formaattia. Dead Rising 2:ssa neljä pelaajaa kisailevat toisiaan vastaan suurimman pistesaldon toivossa. Kisat koostuvat kolmesta vaihtuvasta lajista, joissa esimerkiksi pitää sarvien avulla heittää mahdollisimman monta epäkuollutta vaa'alle tai taistella muita pelaajia vastaan reaktiotesteissä seivästääkseen taivaalta tippuvia zombeja. Kierrosten lopuksi pisteet ynnätään ja kisailijat laitetaan paremmuusjärjestyksessä teurastamaan mahdollisimman paljon laahustavia kumppaneitaan moottorisahoin varustelluin moottoripyörin. Terror in Reality -show'sta saadut massit voi siirtää yksinpeliin käytettäväksi. Yhteistyötilassa identtinen Chuck lyöttäytyy mukaan isännöitsijän peliin. Pelaajista riippuen homma etenee aivan kuten yksinpelikin, tehtäviä tehden, tai vaihtoehtoisesti vain aikaa viettäen zombeja teurastaessa. Aavistuksen verran tippuva ruudunpäivitys on pieni paha tuplakivasta.

Ruudunpäivitys tosin takeltelee pahasti jo yksinpelissä. Pelaamista häiritseväksi se nousee ainoastaan ajoneuvoilla valtavassa kuolleiden meressä ajaessa, jolloin kuvat sekunnissa tippuvat helposti alle kymmeneen. Jostain hinta on kuitenkin maksettava, sillä kuvaruudussa näkyvä päämäärä on ajoittain häikäisevä. Visuaalisesti Dead Rising 2 on saanut parannusta ulkonäköönsä, mutta on edelleen hivenen vanhahtava. Kaiken visvan ja hurmeen keskellä siihen ei kuitenkaan ehdi liiemmin kiinnittää huomiota, etenkin, kun erinäisiä huvittavia kuolinanimaatioita on tukuittain ja hetki sitten zombeja täynnä ollut sali on kuin Peter Jacksonin Braindeadin hallikohtauksen jäljiltä. Moninaisten instrumenttien porautuminen, viilto, nuijinta ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat verbit on tallennettu mitä herkullisimmin äänitehosteineen peliin. Ääninäyttely ja musiikki ovat niin ikään toimivat, joskaan eivät järin ikimuistoiset.

Dead Rising 2 on niin hyvässä kuin pahassa juuri sitä, mitä siltä pystyikin odottamaan. Ensimmäisestä osasta ei ole liiemmin poikettu, kunhan on tuotu kuvioihin hieman uutta. Vaikeustasoa on laskettu roimasti, vaikka monelle aikarajat ja psykopaatit tuottanevatkin edelleen ylimääräisiä hermolomia. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että Dead Rising 2 on äärimmäisen hyvää viihdettä tosielämän zombiepidemiaa vartoessa.