Kulunut vuosi on ollut varsinaista kaksiulotteisten tasohyppelypelien juhlaa, mikä varmasti on vedonnut etenkin nostalgian huumasta päihtyviin fossiileihin. Konsolista riippumatta laatutuotoksilta ei ole voinut välttyä. Tämän päivän luukku tekeekin yhteenvedon vuoden kovimmista 2d-loikinnoista, joskaan ei ilmestymisjärjestyksessä.

Luigin vuosi

Veljensä varjosta ponnistava Luigi sai tänä vuonna viimein oman hyppelypelinsä, kun Nintendo päätti juhlistaa hoikemman putkimiehen 30. syntymäpäivää oikein urakalla. Mainio New Super Luigi U ottaa käsittelyyn tutun kaavan ja muokkaa sitä hieman omanlaisekseen. New Super Mario Bros U:sta tuttuja maisemia kierrätetään surutta, mutta onneksi oivaltavasti. Kentät ovat totuttua lyhyempiä ja aikaraja niukempi, eikä pidä unohtaa totuttua kireämpää vaikeustasoa. Luigi myös käyttäytyy veljestään poikkeavasti, mikä saa pelin tuntumaan tuoreelta verrattuna Marion toilailuihin. Mikäli taloudesta löytyy Wii U, tarjoaa peli kelpo viihdettä vaikkapa joululoman ratoksi.

Nukketeatteria nörteille

Vaikka PS3 alkaa olla jo elinkaarensa ehtoopuolella, tulee laitteelle edelleen hienoja yksinoikeusjulkaisuja. Yksi mainio yllättäjä on goottilaishenkinen Puppeteer, joka tuo nukketeatterin estetiikan tasohyppelyjen maailmaan. Visuaalisesti päräyttävä teos huokuu hyvää mieltä ja tekemisen iloa sekä runsaasti hykerryttävää, joskin ajoittain hieman ontuvaa huumoria. Päätään lennosta vaihtava sankari on sympaattinen tuttavuus, jonka kohtalosta oppii oikeasti välittämään. Myös pelimekaniikassa on tuoreita tuulahduksia, kiitos mukana kulkevien taikasaksien. Tämä pieni helmi on juuri sellaisia julkaisuja, joita soisi tukevan, että brändi kantaisi vielä seuraavallekin sukupolvelle asti. Tästä ei joululahja paljoa parane!

Ankkavanhus vauhdissa

Vuosi 2013 kutitteli kivasti myös nostalgikkoja: alun perin NES:lle julkaistu DuckTales koki varsin näyttävän kasvojenkohotuksen. Kauneusleikkaus tosin pehmitti hieman ankkavanhuksen luonnetta ja teki kokemuksesta aavistuksen nyyppäystävällisemmän. Veteraanien ei kuitenkaan pidä huolestua, sillä vaikeimmalla tasolla Roopen matka ympäri maailmaa on edelleen haastava kokemus. Vanhassa on todella vara parempi, sillä DuckTales Remastered on rautaisuudessaan ainutlaatuinen – kyseessä on vuoden toiseksi paras kaksiulotteinen tasoloikka. Siitäkin huolimatta, että ääneen päästetyt hahmot eivät ajoittain tajua sulkea leipäläpeään ajoissa. Latauspelien kiistattomia helmiä alustasta riippumatta.

Pallokorvan pomppulinna

Vuoden toisesta vahvasta nostalgiahetkestä vastaa Sega MegaDrivelle aikoinaan julkaistun Castle of Illusion Starring Mickey Mousen uusioversio. Satumaisissa maisemissa tapahtuva seikkailu ei ole täysin uskollinen alkuperäiselle teokselle, sillä mukaan on mahdutettu myös kolmiulotteista toimintaa. Vaikka jo pelkät graafiset parannukset olisivat riittäneet, toimivat uudistukset yllättävän hyvin ja ne nivoutuvat suhteellisen saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Päivitetty Mikki ei ehkä aivan nouse ajattomaksi klassikoksi, mutta sen parissa viihtyvät varmasti niin hiiren uudet kuin vanhatkin ystävät.

Vinhaa vipuvoimaa

3DS:llä sekä Wii U:lla julkaistu Mighty Switch Force! 2 yhdistää pulmanratkontaa ja hyppelyä sellaisella energialla, että heikompia hirvittää. Muinaiselta 1990-luvulta vaikutteita ammentava paketti keskittyy älynystyröitä koettelevaan toimintaan ja lähes pakkomielteiseen suorituksen parantamiseen. Kokonaisuus ei ole pelkästään vauhdikas, se on myös näyttävä kummallakin laitteella. Peli on jatko-osaksi hieman yllätyksetön, mutta se ei varsinaisesti haittaa, sillä kyseessä on sen verran laadukas tekele. Jos sarja ei ole aiemmin tuttu, tästä on hyvä aloittaa – huomaat olevasi koukussa ennen kuin ehdit kissaa sanoa!

Sädemiehen seikkailut

Alunperin Wii U:n yksinoikeutena startannut Rayman Legends levittäytyi muillekin alustoille, myöhästyen reilusti alkuperäisestä julkaisustaan. Moinen aiheutti paljon pahaa verta nintendomiehissä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lopputulos on huikean hieno tasohyppely konsolista riippumatta. Wii U:lla kokemus on toki ylivertainen, kiitos pidemmän kehitysajan ja oivaltavan gamepadin käytön. Peli loistaa jokaisella osa-alueella, ollen yksi kaikkien aikojen kauneimmista ja nokkelimmista 2d-pompuista. Vaikka kuinka rypisi nostalgiassa, ponnistaa Rayman kevyesti ohi DuckTalesin kaikkein korkeimmalle korokkeelle. Pakkohankinta lajityypin ystäville!

Hyppyvuosi on hyvä vuosi

Oli konsolivalintasi mikä tahansa, vuosi 2013 on sisältänyt laadukkaita 2d-loikkia kuin 1980-luvun huippuvuodet konsanaan. 8-bittisten konsolien parissa kasvaneena on suorastaan sydäntälämmittävää huomata, että viime vuosina lajityyppi on tehnyt hämmästyttävän vahvan paluun peliharrastajien pariin. Tästä onkin hyvä ponnistaa kohti tulevaa vuotta ja toivoa, ettei laadukkaiden tasoloikkien tulva tyrehdy tulevaisuudessakaan.