Codemastersin siirtymä uudelle konsolisukupolvelle ei ole sujunut mutkitta. Maineikas brittistudio joutui vielä viime vuonna puuhastelemaan väistyvän kaluston parissa, kun päivitetyn pelimoottorin palaset hakivat paikkojaan. Lisäksi pitkänsitkeästi odotetun F1 2015:n julkaisua siirrettiin useampaan otteeseen, mutta vihdoin virallinen formulasirkus saapuu kauppoihin. Näin kauden puolivälissä pääsee sentään yhä tunnelmaan kiinni, ja onpa mukaan ängetty bonuksena myös vuoden 2014 lähtöruudukko. Venyneestä kehitysajasta huolimatta kuninkuusluokan PlayStation 4 -debyytti ei pysty välttämään yhtä siirtymävaiheen kirousta: komeampien puitteiden alttarille joudutaan uhraamaan osa aiempien painosten sisällöstä.

Entinen uraohjus

Leikkauslistan näkyvin sivallus kohdistuu uramoodiin. Omaa suojattiaan ei enää pääse nostamaan jämätallien kautta kohti maailmanmestaruutta, sillä ajettavaksi annetaan ainoastaan yksittäisiä kausia ja lisensoituja kuskeja. Räikkösen kuluneisiin saappaisiin astumisen ahdistusta lievitetään uuden pelimuodon avulla. Pro Season suunnataan selkeästi sarjan pitkäaikaisille faneille, kun mahdollisimman autenttista kokemusta simuloiva moodi ottaa aloittelijoilta luulot pois. Vaikeustaso hilataan tappiin, ruudulta poistetaan turhat apunäytöt ja kuvakulma pakotetaan ratin taakse. Viikonloput ajetaan täysmittaisina, mikä tarkoittaa useampien harjoitusten lisäksi kolmiosaisia aika-ajoja sekä keskimäärin puolitoista tuntia kestäviä kisoja.

Codemasters tarjoaa onneksi mahdollisuuden tallentaa kesken ajon, joten sessioitaan ei tarvitse suunnitella kalenterin avulla edes Pro Seasonissa. Perinteisellä mestaruuskaudella voi vapaammin valita kisapituutensa, tekoälyn haastavuuden ja käyttöön suotavat ajoavut, mutta säätövaraa jää silti kaipaamaan rutkasti enemmän. Esimerkiksi aika-ajojen toteutustapaan ei pääse erikseen vaikuttamaan, joten tosielämästä tutut moniosaiset karsinnat suodaan vain pidempiä rypistyksiä suosiville.

Sirkuksen monet kasvot

F1-sirkuksen tunnelmaa pyritään korostamaan lukuisten välipätkien avulla. Viikonlopun aluksi selostajat esittelevät radan ja spekuloivat muun muassa kuskien tallipaikkavaihdoksista seuraavaa kautta ajatellen. Vaikka osa lajin tähdistä näyttää yhtä etäisesti esikuviltaan kuin Visulahden vahakabinetin kummajaiset, saadaan televisiomaisella tyylillä nostettua mukavasti immersiota. Kokemusta kohentaa myös vaikuttava tekninen toteutus, kun konsolipelaajatkin pääsevät vihdoin nauttimaan sulavasti rullaavista maisemista. Muutamalla radalla voi yhä havaita satunnaista hidastelua tai ruudun repeilyä, mutta erityisesti viimeisimmän päivityksen ansiosta jälki on pääosin moitteetonta. Iltakisojen valaistuksessa tuore pelimoottori pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Ajotuntuma tarjoaa sopivasti haastetta, vaikka mistään hardcore-simulaatiosta ei puhuta. Esimerkiksi reunakanttareiden yli oikominen sujuu hieman turhan vaivattomasti, eikä luisujen korjaamiseen tarvita Häkkisen vaistoja. Vaikka rattimiehet saavat paketista luonnollisesti eniten irti, on myös tateilla kisaamiseen panostettu aiempaa enemmän. Rataohjuksen kaitseminen tuntuu ohjaustavasta riippumatta luonnollisen dynaamiselta ilman keinotekoista vaikeutusta. Audiopuolella aneemiset pörinät saavat kaipaamaan aikaa ennen turbokoneita, mutta niistä moitteista täytyy osa kohdistaa FIA:n suuntaan.

Codemasters saa taltioitua lajin nykytilan muutoinkin varsin tehokkaasti niin hyvässä kuin pahassa. Tallien voimasuhteet tuodaan selkeästi esiin. Mersut painivat omassa sarjassaan. Kärjen tuntumassa nahistelevat puolestaan Ferrari ja Williams, ja muut päristelevät kaukana takana. Realismi johtaa toisinaan tylsiin kisoihin, kun ainoa konkreettinen vihollinen radalla on turhan nopeasti laskeva polttoainemittari. Miehestä pääsee toki ottamaan mittaa, mutta tekoäly toimii varsin ailahtelevasti: välillä väännöt muodostuvat huikean hienoiksi spektaakkeleiksi DRS:n siivittämien ohitusten vuorotellessa toisinaan. Seuraavassa hetkessä ärräpäät kuitenkin lentelevät, sillä konekuskit saattavat ajaa kylmän viileästi takakonttiin kesken suoranpätkän. Ongelma korostuu keskikastin tallien leivissä, mikäli taustapeiliin eksyy nopeampaa kalustoa esimerkiksi varikkokäyntien vuoksi.

Teknisiä murheita

Radalla näkyy silloin tällöin menoa enemmän tai vähemmän haittaavia bugeja. Eniten lopputulokseen vaikuttavat omituiset varikkosekoilut. Tallit ottavat usein molemmat kuskinsa samalla kierroksella varikolle, jolloin jälkimmäinen sankari joutuu luonnollisesti odottelemaan renkaanvaihtovuoroaan ylettömän pitkään. Samoin oma insinööri saattaa puhua puuta heinää radioon, joten kypärän sisällä kannattaa olla tarkkana. Tiimi ei kuitenkaan osaa vaihtaa märän kelin renkaita ilman eri pyyntöä, vaikka taivas olisi revennyt aikoja sitten.

Pahiten peikot tekevät tuhojaan moninpelin puolella. Periaatteessa fiksusti taitotasojen mukaan jaotellut aulat menevät harakoille, kun seuranhaku ontuu. Mikäli sessioon liittyminen onnistuu, saattaa ilo silti loppua lyhyeen lukuisten yhdistysvirheiden vuoksi. Tilanne ei helpota radalla. Näennäisesti tiukan kisan päätteeksi on hämmentävä huomata, että ruudulla kyljessä kurvaillut kilpakumppani onkin repinyt tulostauluille kymmenien sekuntien eron. Loputtomiin lamavuosiin sopiva leikkuri ottaa siivunsa nettipuoleltakin, sillä pätevää hupia edustanut yhteistyömoodi saa niin ikään kenkää.

Valituksista huolimatta F1 2015:sta voi suositella lajin faneille jo pelkän fiiliksensä vuoksi. Etenkin puhtaasti konsoleilla pelinsä nauttiville päivitetty rauta ja pelimoottori tarjoavat vihdoin kunnollisen kokemuksen radalla, kun aiemmat versiot ovat nykineet ja paukkuneet reunoistaan. Uramoodiakaan ei jää lopulta kaipaamaan, sillä hengästyttävässä 19 kisan kaudessa riittää tahkottavaa jo sellaisenaan. Maineikkaalle kaahausstudiolle jää silti vielä yllättävän iso nippu fiksailtavaa ja mietittävää ensi vuoden painokseen.