Jyrin: Vain parhaita

Backlogini paljastaa varmaan jotain olennaista psyykeni syvyyksistä: ensinnäkin tänä vuonna olen hankkinut pelejä selkeästi vähemmän, mikä viittaa vanhenemisen myötä kehittyneeseen harkintakykyyn. Erityisen iloinen olen siitä, että ihan kaikkea kuonaa en enää osta edes halvalla. Toisaalta korkkaamattomien pelien listan vertaaminen läpipelattuihin todistaa, että pituudella on väliä: kynnys edes aloittaa useiden kymmenien tuntien seikkailu on korkeampi kuin muutaman tunnin kompaktilla paketilla. Haluan enemmän Firewatcheja!

Vuonna 2016 ostettuja mutta kokonaan aloittamatta jääneitä:

• Uncharted 4, ei liene salaisuus, että nautin kaikista aikaisemmista osista enemmän kuin keskivertopelaaja. Tämänkin teoksen haluaisin mennä nautiskellen läpi, mutta lieneekö moiseen aikaa ennen eläkepäiviä?
• Witcher 3, eihän sarjaa nyt keskeltä voi aloittaa. Kaksi ekaa osaa ovat PC:llä odottamassa, mutta kun PC:llä pelaaminen on niin puisevaa. Melkoinen dilemma.
• Bloodborne, monien mielestä paras PS4-peli on kuulemma brutaalin vaikea. Mutta jos se on niin mahdottoman hyvä, niin pitäisihän se pelata. Mutta kun en tykkää vaikeista peleistä...
• Tomb Raider DE, tämä on ehkä vähän tulkinnanvarainen tapaus, koska olen ehtinyt pelata tätä tunnin-pari PS3:lla. Hyvää tarjousta ei voinut kuitenkaan sivuuttaa, joten tuli sitten investoitua PS4-versioonkin. Onpahan valinnanvaraa.
• God of War III Remastered, siihen nähden miten täydellisenä pelinä pidin sarjan ensimmäistä osaa, olen ollut harvinaisen saamaton jatkojen kanssa. Kakkoseen en ole edes koskenut, joten viittaan Witcherin kohdalla esittämääni kommenttiin.

Ratchet & Clankin sain sentään pelattua läpi. Viisi kertaa.

Ratchet & Clank

A-P Kuutila: Backlogin kirous

Tässä kohtaa vuotta voin antaa itselleni hieman tunnustusta backlogini pysymisestä lähes ennallaan vuoden takaiseen verrattuna. Toisaalta lista ei kyllä ole lyhentynytkään. Edelleen samat Halot 4 & 5, Assassin's Creed 2 & 4, System Shock 2, Witcher 1 & 2 sekä monet muut kummittelevat pelikirjastossani. Lista on pitkä, mutta silti tuntuu välillä, ettei ole mitään pelattavaa. Olen kuitenkin onnistunut pitämään tiukan linjan läpi vuoden, enkä haksahtanut alennusmyynteihin. Tämän vuoden julkaisuista hommasin täysihintaisena ainoastaan Dirt Rallyn sekä uuden formulan, jotka toki ovat molemmat kesken. Hankkimatta jääneitä pelejä, kuten Deus Ex ja Witcher 3 voisi myös laskea backlogiini, sillä tulen ne varmasti jossain vaiheessa ostamaan. Kasaan siis jo jonkinlaista ennakkobacklogia tuleville vuosille. Hienoa, hyvä minä!

F1 2016 Monaco.jpg

Miia Lyyra: Tarjoushaukkana liikenteessä

Lupasin viime vuonna, että en osta yhtään uutta peliä ennen kuin entiset on pelattu. Petin lupaukseni ensimmäisen viikon aikana. Koskemattomien pelien vuori kasvaa kasvamistaan. Usein heikottaa edes ajatella, että mitä kaikkea on kokematta. Välillä mielen valtaa ajatus, että kerkeänköhän pelaamaan kaikkea ennen kuolemaani. Näin syvälliseen pohdintaan ei pidä kuitenkaan vaipua. Backlogia ovat kasvattaneet niin konsoli- kuin PC-pelit. Vuoden alussa hankittu pöytäkone oli kuolinisku ja PC:lle suunnattu Humble Bundle oli viimeinen niitti lompakolle. Samaan sorttiin laskettakoon Steamin alekampanjat.

Kaikkea en tähän viitsi listata, joten nostan vain ne tärkeimmät, jotka sitten jäivät syystä tai toisesta pelaamatta. Ensimmäisenä Citymarketin laarista hankittu Kirby and the Rainbow Paintbrush, joka on kauan odottamani ja kuulemma hieno peli. Ehkä vielä joskus lähden Kirbyn kanssa seikkailemaan. Toisena Dark Souls II: Scholar of the First Sin. En edes pidä Dark Souls -sarjasta, joten en ymmärrä ostopäätöstäni. Syynä on varmaan perinteinen älynväläys: kun halvalla sai.

Minulla on kätyreitä eri puolella Suomea, jotka ilmoittavat paikallisista pelialennuksista. Parhain hintatietäjä sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Paikallisen Anttilan (nyyh, jään sinua kaipaamaan) alekorista mukaan lähti viime keväänä The Evil Within ja Ryse: Sons of Rome. Ensimmäistä en uskalla pelata, koska en pidä kauhupeleistä. Toisesta en tiedä yhtään mitään. Mutta hei, voiko koskaan olla liikaa pelattavaa?

Luulen, että tänä vuonna en tee yhtäkään lupausta ensi vuodelle. En ainakaan, jos ne liittyvät pelien ostamiseen tai sen rajoittamiseen. Onneksi rahat voisi käyttää johonkin turhempaan, joten ei tässä mitään hätää ole. Eihän?

Miia on tarjoushaukka