Tämä uusioversio on todellinen rakkauskirje faneille – eikä se ole välttämättä hyvä juttu

Sakari taikavankilassa

Teoksen päähenkilöllä ei ole nimeä, vaan peli itse kutsuu häntä vain sankariksi. Itse aion tätä arvostelua varten kutsua häntä Sakariksi, sillä Sakari on varsinkin tarinan alussa täysin normaali jamppa, jolla on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja pää. Ei taikavoimia, ei salattuja sukujuuria, ylempi voima ei ole valinnut häntä mihinkään. Sakari on vain epäonnekas ihminen, joka on joutumassa hyvin erikoiseen vankilaan.

Kuva

Vankila ei nimittäin ole mikä tahansa tyrmä, vaan taikavoimin eristetty laakso. Laaksossa vangitut ihmiset kaivavat kuninkaalle hyvin erityisiä mineraaleja, joista taas voidaan takoa taianomaisia aseita sotilaskäyttöön. Vankien joukkoon on muodostunut kolme erilaista yhteisöä eli leiriä, joilla kaikilla on omat tavoitteensa. Yksi leiri koostuu maageista, suurin leiri koostuu miekan kalistelijoista, ja kolmannessa leirissä tyypit haluavat lähinnä pötkötellä suolla ja poltella höpöheinää.

Kun Sakaria ollaan lähettämässä voimakentän sisäpuolelle, paikalle asteleva velho ojentaa hänelle kirjeen. Tämä hänen täytyy toimittaa vankilassa vaikuttaville tulimaageille, mikäli hän mielii ikinä päästä paikasta pois. Toimituksen jälkeen Sakari heivataan vankilan sisäpuolelle, ja perillä hän joutuu heti ohikulkevien vankien mukiloimaksi. Seikkailu voi alkaa.

Kuva

Kokemus, joka jakoi aina jyrkästi mielipiteitä

Rujo selviytymishenki on Gothicin suurimpia teemoja. Teoksen alussa Sakari ei osaa oikein muuta kuin kävellä ja huitoa laiskasti aseellaan. Alkeellisimmatkin vihulaiset voivat tappaa hänet kertalaakista. Sakarilla ei ole edes karttaa vankila-alueesta ennen kuin hän ostaa sellaisen, ja sitä ennen pitää tietysti tienata rahaa. Joten tarinan alku sisältää ensikertalaisille todella paljon eksyksissä samoilemista ja jatkuvaa kuolemista.

Ai niin, ja kun olet kerännyt tarpeeksi rahaa sitä karttaa varten, kannattaa varoa ryöväreitä. Taikavankilan asukit saattavat hyvinkin mukiloida Sakarin ja varastaa hänen kukkaronsa, jolloin massit täytyy tienata uusiksi.

Sanomattakin selvää, että tällainen alkutaival on todella turhauttava suurimmalle osalle pelikansasta. Teoksen on tarkoitus palkita käyttäjänsä sillä ihanalla onnistumisen tunteella kun Sakari pikkuhiljaa voimistuu ja alkaa tarinan puolivälin jälkeen muistuttamaan enemmän oikeaa sankaria. Mutta pelkäänpä että todella moni kokeilija on jo tässä vaiheessa heittänyt teoksella vesilintua. Niin siinä kävi myös vuonna 2001.

Kuva

Kulttiklassikon paluu

Alkuperäinen Gothic ei julkaisunsa aikaan aiheuttanut yhtä suurta buumia kuin vaikkapa Bethesdan ropellukset, mutta oli siitä huolimatta aikoinaan merkityksellinen teos. Pelin maailma ei ole kovin suuri, mutta alkuperäiset tekijät kehittelivät jo tuolloin sellaista avoimen maailman hiekkalaatikkomallia, johon olemme tänä päivänä hyvin tottuneet. Gothic myös julkaistiin vuotta ennen Elder Scrolls III: Morrowindia, jota laajalti pidetään avoimen maailman uranuurtajana.

Gothic erottuu massasta tietysti myös vaikeudellaan. Tämä teos ei ikinä pyrkinyt miellyttämään kaikkia, vaan tehtiin tietynlaiselle asiakaskunnalle. Sen ympärille onkin kehittynyt oma tiivis fanikuntansa, joka rakastaa tätä kokemusta yli kaiken. Tämä uusioversio onkin selvä rakkauskirje tuolle porukalle.

Kun ensimmäiset videopätkät remakesta saapuivat yleisön nähtäväksi, teosta valmisteleva Alkimia Interactive yritti esitellä muutoksia, joita he olivat tätä versiota varten suunnitelleet. Muutokset eivät faneja miellyttäneet, vaan he suorastaan suivaantuivat, aloittaen internetissä pientä sotaa muistuttavan palauteryöpyn. Tämän johdosta remake pysyi todella uskollisena alkuperäiselle teokselle, ihan siinä määrin että arvostelija saa miettiä olisiko remasterointi sittenkin ollut tarpeeksi. Tämä versio tuntuu ihan vuonna 2001 tehdyltä teokselta, jossa on päällä lähinnä koreampi maalipinta ja muutama mekaaninen uudistus.

Yksi muutoksista on muuten kokonaan uusittu tiirikointisysteemi, ja nyt on pakko sanoa: se tekijätiimin kaveri, jonka mielestä tämä uusi systeemi oli hyvä idea, saa minun puolestani suksia järveen. En ole ikinä nähnyt näin ynseää ja liialla monimutkaisuudella pilattua lukkosysteemiä.

Kuva

Faneilla ei pitäisi olla valittamisen aihetta

Gothicissa on monia piirteitä joista yleensä pidän ja joita arvostan suuresti: Sakarin sanomisilla ja tekemisillä on paljon merkitystä, joten et halua suututtaa vääriä ihmisiä. Sakari ei ole myöskään mikään puolijumala tai ”valittu”, jollaisia on nähty ropellusten saralla aivan liikaa. Pidän yleensä paljon siitä, että päähahmo on heikompi, tavallinen pulliainen, jonka täytyy selviytyä ympäristössään. Ja rakastan sitä, kun teoksen maailmaa saa tutkia vapaasti, eli hahmo saa kulkea omia polkujaan ja muovautua sellaiseksi sankariksi kuin pelaaja haluaa. Mainittakoon esimerkkinä nykyaikaisista teoksista vaikkapa Kingdom Come: Deliverance II.

Mutta Gothic tekee tämän tempun niin armottomasti ja tönkösti, etten itse koe teosta hauskaksi. Toki siitä tulee onnistumisen tunnetta, kun kahdeksan pelitunnin jälkeen Sakari alkaa vihdoin oppimaan miekan käyttöä tai magian saloja. Tällöin käyttäjän ei enää tarvitse purra hammasta niin että veri lentää. Mutta piinaava alku on turhankin suolainen. Ja ennen kaikkea pelaaja kyllä huomaa kyntävänsä yli 25 vuotta vanhaa teosta seikkailun loppuun asti. Gothic on todella vahvasti aikansa tuotos, ja sellaisena se on pidetty myös uusioversiossa.

Alkuperäisen teoksen faneilla ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista. Tämä on juuri sitä mitä he toivoivat, ja teknisesti teos toimii tässä vaiheessa oikein hyvin, ainakin omalla koneellani. Mutta uusia faneja tämän remaken on varmasti hankalampi löytää.