Ensikatsaus Call of Duty: Modern Warfare 4:n betaan

Sota. Sota ei koskaan muutu? Näin ainakin Call of Dutyissä.

Pääsimme testaamaan vajaan viikon verran uusimman Call of Duty: Modern Warfare 4:n betaa, joka sisälsi yhden kampanjatehtävän ja mahdollisuuden moninpeliin.

Toiminta on paikoin sähköisen sähäkkää.

Keitä ne on ne sankarit?

J. Karjalainen lauloi ysärin lopulla: "On kaikki niin kuin ennenkin." Kun Call of Duty tarjoilee jälleen uuden vuosipäivityksensä, pitävät laulun sanat paikkansa enemmän kuin koskaan.

Uusinta versiota ei missään nimessä pidä sekoittaa vuoden 2007 Call of Duty 4: Modern Warfareen. En tiedä mitä Activisionin varsin mittava markkinointiosasto on ajatellut, mutta kyllä se jostain kertoo, että sarjan kaikki osat alkavat kuulostaa aivan samanlaisilta.

Äänensävystäni huolimatta tätä ei pidä tulkita mitenkään yksinomaisesti negatiivisena asiana. Kuten aina, toiminta on näyttävää, sujuvaa ja kampanjan kohdalla tyylikkään elokuvamaista. Se on vain niin kovin tuttua.

Ilahduttavana yllätyksenä julkaisu tarjotaan ensimmäistä kertaa myös Switch 2:lle. Edellisestä Nintendo-julkaisusta onkin jo yli kymmenen vuotta, kun Call of Duty: Ghosts julkaistiin Wii U:lle vuonna 2013. CoDin grafiikka on niin laiteintensiivistä, että kehitystiimi on varmasti päässyt tekemään paljon optimointityötä saadakseen Switchin toimimaan luotettavasti. Toisaalta myös PC:llä pelatessa grafiikat rullasivat erityisen kivuttomasti ilman näytönohjaimen huudattamista, joten jotain on tehty oikein.

Killstreak-palkintoja riittää osaaville.

Mennyt mies

Kampanja sijoittuu tällä kertaa Korean niemimaalle, jossa Pohjois-Korea on käynnistänyt hyökkäyksen etelään. Tämä imaisee alueella olevat Yhdysvaltojen joukot mukaansa taisteluun. Bonuksena DMZ-pelitila on tällä kertaa aivan oikealla paikalla, sillä se kuuluisin demilitarisoitu alue sijaitsee nimenomaan Koreoiden välisellä alueella. Ilmeisesti myöhemmissä tehtävissä matka vie myös muualle maailmaan.

Toiminta on positiivisessa mielessä tuttua, sillä helpommillakin vaikeusasteilla kuolo koittaa nopeasti liian avoimella maastolla juokseville sekoilijoille. Tanner tärisee ja öinen Korea on varsin korea, erityisesti ydinvoimalan ulkopuolella olevan muuntajakentän lähellä, jossa sähköiset valokaaret särisevät ympäriinsä.

Tarina etenee raiteilla, ja kaikesta kiireestä huolimatta joukkue odottaa kiltisti, vaikka pelaaja hortoilisikin aivan väärällä puolella taistelutannerta. Ensivaikutelman perusteella kampanja lienee keskimääräinen tai keskimääräistä parempi CoDien mittaluokassa.

Time-to-kill on varsin nopea.

Jotkut menee sekaisin

Itse moninpeli on sujuvaa. Sotilaat juoksentelevat ja liukuvat pitkin kenttää, mutta osasta ylilyöntejä on luovuttu. Esimerkiksi aiemmissa osissa käytössä ollut omnimovement-järjestelmä, joka mahdollisti maxpaynemaiset syöksyt, on hylätty, kuten myös seinäjuoksu. Sen sijaan hahmot voivat roikkua ja kiipeillä, mille lienee käyttöä lähinnä yksinpelissä.

Siitä huolimatta hahmot ovat edelleen melkoisia aropupuja. Call of Dutyjen konkarit eivät joudu kokemaan suurtakaan kulttuurishokkia, sillä peruspalikat ovat tuttuja: on liukumista, melko nopeaa tappoaikaa ja tappoputkista käyttöön aktivoituvia erikoisiskuja. Kaikki vaikutti oikein sujuvalta ja jopa tasapainoiselta omaan makuuni.

Vaikka käytössä oli vain muutamia kenttiä, oli moninpelimuotoja useampia: taistelua, aluepuolustusta ja niin edelleen. Uutena pelimuotona on kaappaus, joka muuttaa pelin jenkkifutikseksi. Pelaajien on saatava kuljetettua datapiikki keskialueelta vihollisen tukikohtaan, ja sen voi tarvittaessa passata kavereille. Toisessa uutuudessa, inflaatiossa, taas pelaajat pyrkivät kerryttämään joukkueelleen rahaa – ja tarpeeksi rikkaat Kroisokset merkataan kartalla kaikkien nähtäville.

Varsinainen julkaisu tapahtuu lokakuun lopulla, mutta palikat vaikuttavat olevan jo nyt kohdillaan odotusten mukaiseen vuosipäivitykseen.