Puolihirviön päiväkirja: hyvää vampyyriroolipeliä kannatti odottaa!

Siitä onkin kulunut tovi, kun viimeksi saimme nauttia kunnon vampyyriroolipelistä. Nyt sellaista meille tarjoilee entisten The Witcher 3 -kehittäjien perustama Rebel Wolves.

Ennen kaikki oli pahemmin

Coenin elämä 1400-luvun Karpaattien vuoristossa ei ole ollut helppoa. Hänen kotilaaksoaan on pitkään hallinnut tyrannimainen kuningas, sitten alueelle levisi musta surma tappaen suuren määrän populaatiosta. Tämä on todella heikko hetki laakson ihmisille, ja pimeyden voimat päättävätkin käyttää tilaisuutta hyväkseen. Vampyyrijohtaja Brencis ilmestyy kuvioihin luutnanttiensa kanssa, eliminoi vanhan kuninkaan ja nousee itse valtaan, sysäten ihmiset suoraan ojasta allikkoon. Vampyyrien veri parantaa kulkutaudin ja pelastaa monen asukkaan hengen, mutta nyt ihmisten on palvottava verenimijöitä, jotka kohtelevat laakson asukkeja kuin karjaa.

Tämän teoksen vampyyrit eivät ole mitään mediaseksikkäitä, auringonpaisteessa kimaltelevia vässyköitä, vaan aitoja hirviöitä.

Muutaman käänteen jälkeen Brencis päätyy nappaamaan Coenin perheen vangikseen ja Coen itse muuttuu Dawnwalkeriksi: nyt hän on ihminen päivisin, vampyyri öisin. Brencisin on määrä tappaa Coenin vanhemmat ja sisarukset 30 päivän päästä, mikäli päähahmomme ei onnistu jollain konstilla vapauttamaan heitä ajoissa. Taisteleeko Coen ihmisyytensä puolesta, pelastaako hän perheensä vai löytääkö hän öisistä voimistaan kauan kaipaamansa vapauden ja syleilee uutta pimeää puoltaan? Tämän päätät tietysti sinä itse!

The Blood of Dawnwalker on kehittäjätiimi Rebel Wolvesin ensimmäinen teos. Yhtiön ovat perustaneet entiset CD Projekt Redin työntekijät, jotka irtautuivat edellisestä yhtiöstään joskus Cyberpunk 2077:n julkaisun jälkeen. Näin ollen Dawnwalkerilla ja Witcher 3:lla on todella paljon yhteisiä piirteitä: avoimen maailman roolipeli, kuvakulma, valikot, tunnelma, jopa musiikki tuo todella elävästi Noiturin mieleen. Mutta sehän on vallan hyvä asia, olihan se Noituri aikansa kovimpia ropelluksia!

Coenin kotilaakso ehti kokea kovia jo ennen vampyyrien valtaannousua.

Luo oma tarinasi

Tarinan kulku teoksessa on kaikkea muuta kuin lineaarinen: tehtäviä ei ole selkeästi jaettu pää- ja sivutehtäviin, vaan pelaaja voi lähestyä teosta missä järjestyksessä tahtoo. Voit jopa lompsia suoraan Brencisin linnaan ja vaatia perheesi vapauttamista, mutta se olisi tietysti heti tarinan alussa todella vaikea suoritus. 

Matkan varrelta löytyvät, arkisilta vaikuttavat toimeksiannot saattavat osoittautua yllättävänkin tärkeiksi Coenin kannalta, ja nautin tästä aspektista todella paljon. Kun menin juttelemaan huutomerkillä merkatulle sivulliselle, en ikinä voinut tietää mitä sieltä tulee: avaako tämä pienen sivutehtävän vai kokonaisen tehtävien sarjan, joka osoittautuisi Coenille kovinkin henkilökohtaiseksi. Kaikki tehtävät sisältävät valintoja, jotka vaikuttavat jollain tavalla tapahtumien etenemiseen. 

Maailmassa sattuu ja tapahtuu asioita myös kulisseissa, huomasipa Coen niitä tai ei. Esimerkiksi vampyyreja vastaan kapinoivan joukkion edustaja saattaa yrittää soluttautua vihollisten joukkoihin, ja Coenin sekaantuminen voi joko edesauttaa vakoojan asiaa tai pistää hänen suunnitelmansa täysin pipariksi. Mikäli Coen ei sekaannu asioihin ollenkaan, kulkee vakooja lopulta omia reittejään, eikä tällöin lopputulemaa pysty ennustamaan kukaan. 

Kokonaisuudessaan teoksen kehittäjät kutsuvat tätä mallia narratiiviseksi hiekkalaatikoksi.

Toinen teoksen tärkeimmistä mekaniikoista on aika, ja tämäkin juttu on minusta toteutettu oikein hyvin: päivät ja yöt on jaettu aikapykäliin. Eli sekä yöllä että päivällä on oma aikamittarinsa, joka on jaettu kahdeksaan pykälään. Tehtävien tekeminen ja suuremmat aktiviteetit kuluttavat aina tietyn verran aikapykäliä, ja yleensä pelaaja näkee kulutettavan ajan määrän aina ennen toimeen tarttumista. 

Sanotaan vaikka että Coen kohtaa tien varressa kauppiaan, jonka rattaat ovat jääneet jumiin. Ruudulle pomppaa viesti: mikäli päätät auttaa kauppiasta, se kuluttaa yhden aikapykälän. Tällöin pelaaja saa itse päättää, tahtooko kuluttaa aikaansa kauppiaan auttamiseen, vai siirtyykö eteenpäin tekemään jotain muuta. Muutoin aika ei kulu ollenkaan, vaan Coen voi tutkia maastoa kaikessa rauhassa. Tosin joskus tehtävien aikana voi sattua yllättäviä asioita, ja jos Coen menettää vaikkapa yllättäen tajuntansa, aika voi hypätä eteenpäin varoittamatta. 

Jotkut pelin aktiviteeteista on tehtävissä vain päivällä, toiset vain yöllä. Jotkut taas muuttuvat hieman riippuen siitä, kumpaan vuorokauden aikaan saavut paikalle.

Vampyyrit eivät ole teoksen ainoita fantasiaolentoja. Korkeilla vuorilla asuvat Uriashit voivat olla Coenille ystäviä tai vihollisia, valinnoistasi riippuen.

Tällä tavalla toteutettu ajan käsittely toimii mielestäni vallan mainiosti, enkä stressannut itse ajan kuluttamisesta liiemmin, ennen kuin perheen pelastamisen aikaraja alkoi siintää alle kymmenen päivän päässä. Mutta mikäli Coen todella tahtoo pelastaa rakkaansa, hän ei millään ehdi tehdä kaikkia avoimen maailman tehtäviä, vaan toimeksiantoja pitää vähän valikoida. Näin ollen teoksella on valtavasti uudelleenpeluuarvoa. Seuraavalla pelikerralla tulet kohtaamaan täysin uusia tehtäviä, mitä et edellisellä kerralla ehtinyt tehdä, ja tutuissa tehtävissä voi tehdä erilaisia valintoja, jolloin näissä voidaan päätyä täysin uuteen lopputulokseen. Kaikki eivät tietenkään tällaisesta lähestymistavasta pidä: jotkut haluavat pelata pelinsä läpi vain kerran ja nähdä kerralla kaiken, mitä teoksesta irti lähtee. Mutta itse rakastan tällaista systeemiä!

Tarinan edetessä Coen voi sabotoida vampyyri-hirmuvaltiaiden toimia. Mutta samalla kun Coenin maine kiusankappaleena kasvaa, myös Brencis heittää kapuloita rattaisiin muun muassa sotilaspartioita lisäämällä.

Öisin vampyyri, päivisin ihminen, ikuisesti uneton

Kuten sanottu, Coen on päivisin ihminen, öisin vampyyri, ja mitä ilmeisimmin tuomittu kärsimään kroonisesta unettomuudesta pitkän elämänsä loppuun asti. Vampyyrimuodossaan Coen voi teleportata lyhyitä matkoja, kävellä seiniä ja kattoja pitkin, muuttua sudeksi sekä viilettää eläinmuodossaan pitkiäkin matkoja tuulen nopeudella. 

Taisteluissa vampyyri-Coen voi käyttää miekan lisäksi myös kynsiään ja hampaitaan. Haavoja ei yöaikaan voi parantaa perinteisillä taikajuomilla, vaan päähenkilö tarvitsee joko eläinten tai ihmisten verta parantuakseen kovan taistelun jälkeen. Tappeleminen on alussa hankalaa, joten prologin jälkeen kulutin melko paljon aikaa metsässä haavoittuneena kauriita metsästäen. Paljain käsin ja hampain, tietysti. Kurkusta valui alas myös useampi rotta, susi ja jänes. Pari karhua. Hätä ei lue lakia.

Tästä päästäänkin sitten siihen ikuiseen nälkään, mikä voi ottaa Coenista vallan.

Tämä ilme ei yleensä tiedä hyvää viattomille sivullisille.

Kun juttelet sivuhahmojen kanssa vampyyrimuodossa, Coenilla on useimmiten vaihtoehtona antautua nälälle ja näykätä keskustelukumppania kaulasta kesken kaiken. Ja mikäli Coenin energiamittari on tarpeeksi alhainen, eli hän on kuolemaisillaan nälkään, saattaa peto ottaa sankaristamme vallan väkisin. Tällöin kaikki puhevaihtoehdot katoavat savuna ilmaan ja Coen ahmaisee keskustelukumppaninsa varoittamatta parempiin suihin, kohtalokkain seurauksin. Se on sitten sen sivuhahmon loppu, eikä Coen voi muuta kuin vastata seurauksista. Taas kerran, pidän tästä valtavasti!

Päivisin sankarimme on kaikin tavoin heikompi ja joutuu turvautumaan miekkaansa, mutta on hänellä sentään ässä hihassaan: magia! Taikavoimia Coen ei voi vampyyrimuodossaan käyttää, vaan tämä toimintamalli on käytettävissä pelkästään päivisin. Magian avulla Coen voi muun muassa jutella kuolleille ja käyttää erilaisia vahingoittavia taikuuksia tappelussa.

Öisin Coen voi taittaa matkaansa kaupungissa katolta toiselle hyppien.

Pelaajan käytettävissä on siis kolme kykypuuta: yksi magialle, yksi miekkailulle ja yksi vampyyrivoimille. Kykypuut ovat melkoisen yksinkertaisia, mutta pisteiden sijoitteluun liittyy yksi keskeinen juju: myös hahmon kehittäminen vie aikaa. 

Hahmoa voi kehittää pelkästään pelimaailmasta löytyvillä alttareilla, joita voi hyvin verrata The Witcher 3:n tienviittoihin. Coen voi käyttää näitä paikkoja pikamatkustamiseen, mutta myös ajan skippaamiseen ja hahmonkehitykseen. Yleensä yhden pisteen laittaminen kykypuuhun vie kehityspisteen lisäksi yhden aikapykälän. Käyttäjä voi tietysti taktikoida tämän mekaniikan kanssa: Mikäli tykkäät enemmän pelata teosta vampyyrimuodossa, säästä hahmon kehittäminen päiväsaikaan ja kuluta valoisat hetket pisteitä sijoittamalla. Tämän lähemmäs lepoa Coen ei teoksessa pääsekään!

Pientä hiomista vaille valmis timantti

Valitettavasti taistelu on teoksen suurin akilleen kantapää. Tappelusysteemiä voisi kuvailla sekoitukseksi The Witcher 3:n ja Kingdom Come: Deliverance 2:n mekaniikkoja, eli vihujen iskuja torjuessa ja omia iskuja latoessa täytyy ohjaimen tattia kääntää oikeaan suuntaan. Mikäli vihulainen lyö Coenia vasemmalta, pelaajan täytyy torjua vasemmalta puolelta. Kun vihulainen jättää oikean puolensa auki, Coenin täytyy iskeä häntä oikeassa kulmassa ja niin edelleen. Tämä systeemi toimii ihan mukavasti kaksintaisteluissa, mutta heti kun vastustajia on useampia, homma menee hankalammaksi. Varsinkin teoksen alussa tappelusysteemi tuntuu todella turhauttavalta.

Coenin täytyy tässä tilanteessa torjua vastustajan hyökkäys nuolen osoittamaan suuntaan, muuten tulee pipi. 

Hommaan kyllä tottuu kunhan systeemin oppii ja Coen kehittyy hahmona eteenpäin. Tasolla 18 tappelut eivät enää jännittäneet ja tason 20 jälkeen päät lentelivät iloisesti jo isommaltakin vihollisjoukkiolta. Tässä vaiheessa aloin jopa pitämään taistelusta, ja esimerkiksi Brencisin luutnantit tarjoilivat yllättävänkin hauskoja pomotaisteluja! Mutta teoksen loppua kohti, tasosta 30 eteenpäin, aloin todella kyllästyä itseään toistavaan mätkeeseen. 

Uskon tietäväni mistä turhautuminen ja kyllästyminen johtuvat: jokaisella vihollisella tuntuu olevan aavistuksen liikaa HP:ta. Näin ollen jokainen taistelu teoksen alusta loppuun asti kestää hieman liian pitkään, lähestyen sitä hauskuuden ja ärsyttävyyden maagista rajaa. Kun teoksen loppupäässä tuli tappelu, tunteeni ei ollut ”jes, pääsen mätkimään vihuja mahtavilla vampyyrivoimillani” vaan ”ei kai taas, tässä menee ikä ja terveys, haluaisin vain mennä eteenpäin.”

Systeemi ei siis ole läpimätä, siinä on hauskatkin puolensa, mutta se kaipaisi pientä viilausta. Tämä asia on siis täysin korjattavissa, ja toivon todella, että tekijät höyläävät tappelumekaniikkoja hieman!

Toinen turhauttava asia on tällaisille peleille hyvin tyypillinen eli valikko, tarkemmin sanottuna hahmon inventaariotaulukko. Esineiden lajitteluun ja vertailuun kaipaisin selkeyttä ja yleisesti elämänlaatuparannuksia. Tämäkin olisi helposti korjattavissa päivityksellä! 

Vähän myös harmittaa se, ettei pelissä ole hiiviskelyominaisuutta oikeastaan ollenkaan. Kyyryssä voi toki kävellä, ja se taitaa tehdä Coenista huomaamattomamman, mutta liikkuminen on hidasta eikä tällaista taitoa voi kehittää mitenkään. Eipä moista mekaniikkaa kyllä ollut Noiturissakaan ja ihan hyvin pärjättiin. Mutta silti. Minkälainen vampyyri se semmoinen on joka ei hiiviskele? Tällaista ominaisuutta teokseen on hankala leipoa enää tässä vaiheessa, mutta jatko-osalta toivoisin tätä kovasti!  

Seinillä kiipeilyä yöaikaan. 

Katse toiveikkaana tulevaisuuteen

Paljastamatta mitään sen kummemmin kerron, että onnistuin itse pelastusoperaatiossani kun aikaa oli jäljellä vielä neljä päivää. Viikkoa ennen määräaikaa minulla oli jo tiedossa ainakin yksi reitti, mitä kautta päästä tarinan loppuun, ja pian tämän jälkeen polkuja avautuikin lisää. Valitsin mieleiseni tavan edetä ja sain ensimmäiselle pelikerralleni todella katkeransuloisen ja tunteisiin vetoavan lopputuloksen. Coenin maksimitaso teoksessa on 50, mutta itse ehdin vasta levelille 37. Oikeaa aikaa seikkailuun upposi reilut 50 tuntia. Paljon tehtäviä jäi kokematta, ja hyvä niin, sillä aion ehdottomasti pelata teoksen pian uusiksi! Ehkä ensi kerralla välitän ajan vietosta vielä vähemmän, syleilen vampyyripuoltani vielä kovemmin ja annan Coenin perheen virua tyrmässään yli aikarajan, vain nähdäkseni mitä sitten tapahtuu!

Rebel Wolvesilla on myös tulevaisuuden suunnitelmia: haaveena olisi tehdä jatko-osia Dawnwalkerille, joista jokainen sijoittuisi eri aikakauteen. Eli jossain välissä näkisimme Coenin myös modernissa nykyajassa. Suunnitelma kuulostaa minusta todella hienolta ja toivon todella, että tämä ensimmäinen peli menestyy tarpeeksi hyvin, jotta pääsemme kokemaan nuo jatko-osat!

Pidin teoksesta todella kovasti! Pientä viilaamista tosiaan toivoisin, mutta kehua täytyy: aivan loistava suoritus uuden studion ensimmäiseksi projektiksi ja jään innolla odottamaan mitä sudet seuraavaksi tekevät!