Cyberpunk 2077:ää odotettiin kuin kuuta nousevaa. Olihan asialla jättimäisen suositun The Witcher -pelisarjan työstänyt CD Projekt Red -studio, ja uutukaisen lupailtiin olevan jotain todella hulppeata. Sen lisäksi nimikettä ehdittiin odottaa ja hypettää jo monen vuoden ajan.

Sivustollemme kirjoitettujen ensitunnelmien perusteella kyseessä ei kuitenkaan ole se kauan odotettu messiaspeli, jollaiseksi ennakko-odotukset monilla nousivat. Lopputulos on keskustelualueemme perusteella ollut osalle valtaisa pettymys, kun osa suorastaan rakastaa sitä. Puolalaisstudion tuotoksessa on puolensa, se on pakko myöntää. Ne huonot sekä hyvät puolet.

Nimike on arvostelu PlayStation 4 -versiosta, jota on pelattu PlayStation 5:llä. Kyseessä on siis se versio, jota ei PR-farssin saattelemana saa tällä hetkellä PlayStation Storesta ostettua.

Lähtökuoppia on siinä monenlaista

Cyberpunk 2077 on avoimen maailman toimintaseikkailu, johon on ympätty aimo määrä roolipelielementtejä. Se kertoo pelaajilleen selkeästi aikuisille suunnatun seikkailu, joka on täynnä väkivaltaa, seksiä ja muita hämäriä aiheita.

Nimike sijoittuu futuristiseen Night City -kaupunkiin lähialueineen. Pelaaja aloittaa matkansa valitsemalla niin sanotun elämänpolun, lähtökohdan oman hahmonsa alkutaipaleelle. Vaihtoehdot ovat Nomad, Street Kid ja Corpo, eli matkaan lähdetään joko Night Cityn ulkopuolelta, katujen kasvatin saapikkaista tai suuryrityksen palkkalistoilta. Vaihtoehdot muokkaavat etenkin tarinan alkua, joten jos haluaa kokea aivan kaiken mahdollisen, voivat innokkaimmat pelata nimikkeen läpi kolmeen kertaan.


Night City on parhaimmillaan hienoa katseltavaa

Polun lisäksi muovataan oma hahmo. Valittavana on sukupuoli, hiukset, kasvojen monet piirteet, ihonväri ja monta muuta asiaa aina etukäteen kohkattuun mahdollisuuteen valita minkälaiset sukupuolielimet karvoituksineen haarovälistä löytyy. Vehkeet voi valikoida kumpaan suuntaan tahansa, riippumatta yhtä valikkoa aiemmin tehdystä sukupuolivalinnasta. Erikoisesti äänivalinta on se kriteeri, jonka mukaan hahmoa huudellaan englanniksi joko sanoilla him tai her, näytti luomus sitten miltä, oli varustettu sitten millä. Sukupuolineutraalia valintaa ei ole.

Niin kattava kuin hahmoeditori onkin, ei se silti ole maailmoja mullistava. Vaikka arvista, nännipihojen koosta ja kynsistä lähtien voidaan tehdä valintoja, ei esimerkiksi päähahmon pituutta tai kokoa pysty muuttamaan. Muuten valintoja piisaa. Lopputulokseen on muuten sitten parasta olla tyytyväinen, sillä pelaajan avataria ei voi muuttaa jälkikäteen mitenkään muuten kuin vaatteiden osalta. Edes hiuskuontaloa ei voi muokata myöhemmin. Mutta oli pelattava soturi sitten minkälainen tahansa, on hänen nimensä mukavan yksinkertainen V.

Whoa, kuten joku joskus sanoi

Homman nimenä on seikkailla kolossaalisen Night Cityn alueella varsinaista tarinaa kokien tai monenmoisia sivutoimia suorittaen. Juoni on pääosissaan mielenkiintoinen, mutta sen alku kaipaisi jonkin sortin piristysruisketta, sillä ensimmäiset nelisen tuntia ovat todella, jos nyt eivät tylsiä, niin todella epämielenkiintoisia. Kestääkin jokunen hetki, että V:n ja kumppanien kohtalo alkaa kiinnostamaan.


Kengät pois pöydältä ja suuta siivommaksi, Keanu. Ei kun Johnny

Asiaan vaikuttaa osaltaan Keanu Reevesin esittämän Johhny Silverhandin astuminen juonikuvioihin. Hollywood-tähti on toiminut tarinan keskiössä olevan hahmon äänenä sekä liikkeenkaappausnäyttelijänä, joten kyseessä ei ole mikään pieni sivuroolissa vilahtaminen. Mies hoitaa työnsä suuremmalti osin mallikkaasti rokkikukkona, jonka taustat aukeavat matkan edetessä. Ei siitä sen enempää spoilereita, nämä asiat on hauskinta kokea ilman ennakkotietoja, jos tähän mennessä on onnistunut tiedot välttämään.

Kun juonikuviot iskevät oikeita vaihteita silmään, on pelaaminen suorastaan viihdyttävää. Pitää vain päästä alkutaipaleesta eteenpäin. Pelaaja pääsee valitsemaan erilaisia dialogivalintoja harva se hetki, mutta iso osa niistä kilpistyy käytännössä vaihtoehtoihin hyväksyä vastapuolen ehdottama asia tai kieltäytyä siitä. Siitä huolimatta eri valinnat johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Edessä lymyilevän taistelunkin voi välttää, jos osaa valita sanansa tarkkaan.


Jutustella voi erilaisilla dialogivalinnoilla

Iso kehu pitää antaa seikkailun edetessä kohdattaville sivuhahmoille, jotka paitsi näyttävät hyvältä, ovat myös mielenkiintoisia tuttavuuksia. Näiden kumppaneiden kanssa asiointi ei jää vain yhteen kohtaamiseen, vaan yhteenotot kietoutuvat pääjuonen ympärille vaikuttaen sen kiemuroihin. Hahmojen taustat aukeavat, kun heidän kanssaan kommunikoi, viettää aikaa sekä öitä ja suorittaa tehtäviä heidän kanssaan. Tämä osa-alue ansaitsee kehunsa.

Voihan V

On pelaajasta itsestään kiinni, minkälaisen soturi-hiiviskelijä-voimanpesän V:stä kasaa. Tehtäviä suorittamalla, vihollisia eliminoimalla ja lähes millä tahansa muulla toimella ansaitaan kokemuspisteitä, joiden avulla ansaitaan parannuksia hahmon eri osa-alueisiin. On teknistä kyvykkyyttä, on kropan kehittämistä, on refleksejä. Eri aspekteja päivittämällä monet eri kyvyt parantuvat pikkuhiljaa, minkä ohella ansaituilla pisteillä voi "ostaa" erilaisia kykyjä voimakkaammista hyökkäyksistä isompaan energiapalkkiin ja hakkerointikykyihin asti. Tarjontaa on kiitettävän paljon.


Myös kroppaa päästään modaamaan monilla eri tavoin

Keskittyä voi vaikkapa asetaituruuteen, hiippailuun tai hakkerointiin. Näistä jälkimmäisin on ajatuksena varsin hyvä lisä, etenkin futuristiseen ympäristöön. Siitä olisi vain halunnut otettavan vielä enemmän irti. Kameroita, valoja ja jopa vihollisia pystyy hakkeroimaan, mutta varsinaisten tehtävien hoitoon niillä ei ole suurta vaikutusta. Etenkin hiippailuun painottavat pelaajat saavat kyvyistä silti iloa irti, esimerkiksi kytkemällä hälytysjärjestelmiä pois päältä ja hämäämällä vastapuolen vartijoita. Tai vaikkapa räjäyttämällä heidän omia kranaattejaan. Siitä huolimatta osa-aluetta olisi voinut vielä kehittää astetta pidemmälle, kun kerran kyberpunkmaailmassa ollaan.

Käytettävissä oleville aseille pitää antaa kehuja, sillä niiden käyttö on parhaimmillaan todella viihdyttävää. Erilaiset tuliluikut tuntuvat erilaiselta, toimivat eri tavoin ja kuulostavat vielä tarpeeksi munakkailta. Tulevaisuuden pyssyissä on lisäksi monenmoista vekkuleita ominaisuuksia aina kimpoavista luodeista hakeutuviin kuteihin. Aseelliset yhteenotot Night Cityssä ovat parhaimmillaan suurta hupia. Sen vastapainona aseettomat yhteenotot ovat kömpelöitä, mutta onneksi niihin ei kovin montaa kertaa ole pakollista hypätä.

Pienen ja suuren pintaremontin tarpeessa

Vaikka moni asia tehdään oikein, on mukana myös kosolti parantamisen varaa. Ensimmäisenä lienee tarpeen mainita pelin bugisuus, josta on kuultu jos jonkinmoista uutista sekä mainintaa foorumillammekin. Pelkkien näiden häiriöiden listaamiseen voisi kuluttaa monet sanat, sillä matkan varrella esineitä kellui ilmassa ja ruumiita levitoivat maan yläpuolella, puoliksi esineiden sisässä sekä näkymättömien toisten hahmojen harteilla. Osaa kulutettavista asioista ei jostain syystä voinut nostaa maasta, hahmot puhuvat toistensa päälle, osan vihulaisista partioi puoliksi maan sisässä ja muutamat tarinalle keskeiset hahmot liukuvat lattiaa pitkin kävelyn sijasta.


Yksi pienemmistä bugeista, vihollishahmo puoliksi laatikon sisässä

Hauskimpana kaikista bugeista olivat vihollishahmot, jotka kuoltuaankin huutelivat uhkauksia. Muuten täysin tyhjän taistelutantereen nurkista löytyi siis tyyppejä, jotka naama turpeessakin mekastivat pistävänsä pelaajahahmon palasiksi. Hupaisaa. Hölmö häiriö oli puolestaan se, että pelin lähtiessä tositeolla käyntiin, pitäisi ruudulla näkyä pelin logo. Eipä näkynyt, vaan palattiin takaisiin jähmettyneeseen kuvaan edellisen välinäytöksen lopusta.

Haljuimpana hommana on pelin kaatuilu. Nimike kaatui 25 tunnin pelaamisen aikana noin seitsemän kertaa, mikä ei määränä ole ehkä kovin suuri, muttei pelien oletuksena pitäisi lakata toimimasta kertaakaan. Aina menetetyn etenemisen suorittaminen kuitenkin harmitti. Tästä viisastuneena quick save -toimintoa tuli kulutettua ehkä liiankin kanssa.

Iso ongelma kaikessa tässä keskeneräisyydessä on se, että pelaajan luottamus nimikkeeseen ei ole kovin korkealla. Pohdin itsekseni useammat kerrat, että onko tämä sekä tuo asia tehty tarkoituksella ruudulla näkyvällä tapaa vai onko kyseessä taas yksi bugi. Kuuluuko noiden katuvalojen roikkua ilmasta? Onko tuo hahmo oikeasti vatsastapuhuja vai mikseivät huulet liiku? Jääkö tuo kirosana tarkoituksella roikkumaan ruudulle lopputekstien ajaksi?


Välillä ammutaan autosta kurkkivia pahiksia

Ja tietenkin sekin, että ovatko viholliset todella noin typeriä? Vastapuolen hahmojen tekoäly ei ole sieltä kaikkein kirkkaimmasta päästä, mikä omalta osaltaan rikkoo immersiota. Tai sitten tulevaisuuden maailmassa ei vain osata enää taistella.

Moni näistä asioista korjataan varmasti tulevissa päivityksissä. Tämän kokoluokan pelissä olisikin ihme, jos jotain vikatilannetta ei olisi, mutta nykyisellään virheitä on liikaa.

Kaupungin kadut ovat pitkiä ja suoria, niin moni tarjoaa vain pelkkiä kuoria

Bugien lisäksi muitakin suunnitteluvirheitä on. Esimerkiksi ruudulla näkyvä minikartta on zoomattu aivan liian lähelle, joten matkanteko on usein pelkkää tuon pienen ruudun tuijottamista, ettei vahingossa tule ajaneeksi oikean liittymän ohi. Tehtävien seurantaa ei myöskään saa pois päältä, joten ruudulla ja kartalla on aina jonkin sortin neuvoa kohteeseen pääsemiseksi. Pelinkehittäjät eivät ottaneet huomioon sitä, että joskus voisi vain tutkia kaupunkia kaikessa rauhassa keskittymättä tehtäviin.


Kaduilla kohdattavien hahmojen dialogi näkyy aivan liian pienenä

Myös mahdollisuudet muokata hahmoa jälkikäteen ovat, kuten aiemmin mainittua, olemattomat vaateparsia lukuun ottamatta. Kaupoissa tarjolla olevia rytkyjä ei myöskään voi etukäteen sovittaa lopputuloksen näkemiseksi. Suorastaan hölmöjä ratkaisuja, jotka nekin kenties korjataan tulevaisuudessa. Mene ja tiedä.

Kartalla olevat tehtävät ovat juonitehtävien ohella tämän pelin suola ja pippuri. Valitettavasti suuri osa puuhasta on liiankin yksitoikkoista "mene tuonne ja tapa/tainnuta kaikki" -tason tekemistä. Sekaan mahtuu myös mielenkiintoista tekemistä, mutta iso osa puuhista toistaa itseään. Matkaa tehdessä V:n puhelimeen soitellaan liiankin kanssa tehtävien yksityiskohtia, kun niiden suorituspaikan lähelle eksyy pörryttelemään menopelillään. Mutta tämän vastapainona pitää todeta, että kun sivupuuhat tapahtumineen osuvat maaliinsa, ovat ne todella viihdyttäviä.

Erilaiset viittaukset muihin viihteenmuotoihin peleistä, televisiosarjoihin ja jopa radiossa soineisiin listahitteihin saavat suupielet monet kerrat ylöspäin. Joka paikasta löytyvät, tekstiä sisältävät sirut tarjoavat myös hupia, jos niitä vain jaksaa lukea. Taustatarinaa ja maailmaa avaavaa proosaa sekä huumoriplörinää on paljon, todella paljon. Onneksi kaikkea ei ole pakko silmäillä.

Harmillisesti spontaanius on Night Cityssä vähissä. Rikollisjoukkiot odottavat V:tä kiltisti omilla paikoillaan, että sankarhahmo tulee ja lanaa heidät matalaksi. Merkittäviä satunnaiskohtaamisia kaduilla ei tunnu olevan, vaan kaikki hommat on siroteltu ympäri laajaa karttaa odottamaan vuoroaan.


On meinaan todella tyhjää PS5:llä pelattavan pelin kaduilla

Noin muuten Night City -alueelle pitää antaa kehuja sekä moitteita. Kaupunki on näet iso kuin mikä korkeine taloineen ja ympäröivine aavikkoineen ja kaatopaikkoineen. Koluttavia ympyröitä on paljon, ja joka puolella on kerättävää tavaraa. Jopa liiankin kanssa, sillä jos jonkin tehtävän aikana osa rojuista jää keräämättä, ei se haittaa minkään vertaa. Lisää poimittavaa löytyy kuitenkin jo seuraavan kulman takaa tai seuraavan vihollisen taskuista.

Kookkaan pelialueen vastapainona pitää todeta, että kaupunki on valitettavan eloton ja osittain myös tylsä. Ollakseen miljoonakaupunki vertaansa vailla, on jalkakäytävillä todella vähän jalankulkijoita ja teillä todella vähän autoja. Myös aiemmin mainittu spontaaniuden puute harmittaa. Kyseessä on omalla tavallaan eloton tausta, jossa seikkailla ennalta määrätyissä kohteissa. Mutta ovat näkymät talojen kattohuoneistoista silti parhaimmillaan hulppeat.

Kaikki edellä mainitut asiat yhdessä tai erikseen saivat aikaan sen, että nimike ei missään vaiheessa saanut minua imaistua sisäänsä. Sivuhahmojen kanssa asiointi ja pyssytaistelut olivat kyllä hauskoja, mutta se jokin pelin maailman eläväiseksi ja kokonaiseksi tekevä osanen jäi puuttumaan. Kokonaisuus on tasoa "ihan mukava", mutta siitä ei jää kerrottavaa omille lapsille tai lastenlasten vanhemmille.

Kaksipiippuinen miekka

Graafisesti nimike on kaksijakoinen tapaus. PlayStation 5:llä peli on välillä suttuiseen vivahtava, etenkin oletusasetuksilla. Apua saadaan ottamalla muutamat ulkoasusäädöt pois päältä, jolloin näkymät kirkastuvat hitusen. Harmi vain, että pelin kaatuminen tuntuu nollaavan kyseiset säädöt. Parantamisen varaa toki olisi, sillä kyseessä ei ole kokonaisuudessaan se nätein ja selkein nimike päällä maan. Ruudunpäivitys kuitenkin pysyy enimmäkseen tasaisena 60 kuvan sekuntinopeudella. Vain harvakseltaan koin pikaisia nytkähtelyjä, mutta mitään suurempaa harmiteltavaa ei vastaan tullut.


Juomassa nimikkeen parhaan hahmon kera

Yksi huvittava ratkaisu (tarkoituksellisesti?) suttuisten mainosplakaattien ohella pitää mainita, ja se on tapa näyttää kaukana horisontissa olevat autot. Tämä tulee näkösälle etenkin Night Cityn ulkopuolisella valtatiellä huristellessa. Kaukana oleva autoletka on nimittäin kuin pikselimössöä, joka vilkkuu näkyviin ja pois näkyvistä sen mukaan, kuinka nopeasti horisonttia lähestyy.

Kannattaa pitää mielessä, että arvosteltavana on PlayStation 4 -versio, jota pelasin PlayStation 5:n taaksepäin yhteensopivuuden avulla. Varsinainen PS5-päivitys on lupausten mukaan tulossa sitten joskus. Ja sivuhuomiona: PlayStation 5:llä tarjolla ei ole Xbox Series -laitteilla käytettävissä olevia Performance- ja Quality-moodeja, joilla ulkoasuun voisi vaikuttaa.

Ääninäyttely Cyberpunk 2077:ssä on hyvällä tolalla. Puhuttu dialogi on nimittäin päähahmoista aina Keanuun ja merkittäviin sivuhahmoihin asti luontevaa ja toimivaa muutamia pienempiä suvanteita lukuun ottamatta. Musiikillisesti ei osaa paljoa nokkaa koputtaa. Lähinnä siitä syystä, että jokaiselle tuntuu olevan jotain. Autoilla ja moottoripyörillä päristellessä valittavana on useammat radiokanavat, joilla on kuultavana melkeinpä mitä vain rockista hip hoppiin, elektronisesta menosta jazzahtaviin sävelmiin. Muuten nimikkeessä on mukavaa tunnelmallista taustamusiikkia, kun taas taisteluissa möyryävät rallit nostattavat pulssia korkeammalle. Jälkimmäiset eivät omaan musisointimakuuni paljoa iskeneet, mutta luovatpahan sopivaa tunnelmaa hektisiin hetkiin.


Kameramoodi on kankea, mutta päheä, kunhan vain toimii. Kyllä, sekin voi bugittaa

Itselläni lopputekstien näkemiseen meni 25 tuntia, mutta tämän jälkeen olisi tarjolla vielä iso kasa nähtävää ja tehtävää. Vaihtoehtoisia loppunäytöksiäkin olisi useampi vaihtoehto, minkä lisäksi uuden seikkailun voisi hyvin aloittaa eri lähtökohdista. Tekemistä kyllä riittää.

Lykkääntynyt peli on ennen pitkää hyvä, mutta...

Cyberpunk 2077 on kahtiajakoinen tapaus. Moni asia on kunnossa, mutta sitä useampi jätättää harmittavan paljon. Tiedä sitten mistä kaikesta tämä johtuu. Nimikkeen julkaisua lykättiin pariin otteeseen, ja työntekijöiden olosuhteista on kuultu puhetta suuntaan ja toiseen. Vielä pidempi kehitysaika olisi ollut selkeästi paikallaan. Mutta joulumarkkinoille on mukava julkaista tuote?

Oli miten oli, tuntuu siltä, että paras hetki kokea peli konsoleilla on ei-aivan-vielä. Tulevat päivitykset voivat korjata paljon, ja uusien konsolien omat versiot saattavat niin ikään tuoda mukanaan parannuksia. Säteenseurantaa, vähemmän bugeja, ei yhtään kaatumisia? Mahdollisuuksia on paljon, mutta niin on fiksattavaakin. Ei tuotos tällä haavaa kelvoton ole, keskeneräinen ja osittain pöhkösti suunniteltu tosin.

Sen lisäksi seikkailu ei vain saanut imaistua mukaansa. Kokonaisuudesta uupuu se jokin, jonka takia suuntaamaan ilta toisensa jälkeen Night Cityyn. Tässä tilassa Cyberpunk 2077 saa kolme tähteä. Neljännen voi halutessaan lisätä, kun tulevat päivitykset korjaavat kaatuilut ja bugit. Itse kaipailisin bugien liiskaamisen lisäksi myös jotain muuta, jotta innostuisin palaamaan nimikkeen pariin. Tuotoksesta jouduttiin kuuleman mukaan karsimaan kosolti sisältöä, jotta se saatiin ylipäätään julkaistua. Ehkä se kultamuna voisi löytyä sieltä leikkaushuoneen lattialle jääneestä materiaalista.

Ehkä.

Kirjaudu kommentoidaksesi