Nykyajan peliteollisuudessa ei ole harvinaista, että kovimmat nimikkeet leviävät perinteisten pelien ulkopuolelle. Sivutuotteista näkyvimpiä ovat tietenkin elokuvat, mutta ne eivät useinkaan tarjoa faneille alkuperäisen tuotteen arvoista sisältöä. Halon kohdalla tuttuun universumiin voi hakea uutta perspektiiviä kirjojen ja sarjakuvien kautta. Halo-romaanit eivät ole välttämättä mitään korkeakulttuuria, mutta ne tarjoavat parhaimmillaan erittäin toimivaa tieteisseikkailua, kunhan ei säikähdä pieniä kliseitä sekä armeija- ja tiedehenkistä erikoiskieltä. Selvää on kuitenkin se, että kirjojen lukemisen jälkeen pelejä katsoo ja pelaa aivan uudella tavalla.

The Fall of Reach

Halon oheistuotteiden sarja sai alkunsa The Fall of Reach -romaanilla lokakuussa 2001, hiukan ennen pelin julkaisua. Eric Nylundin kynäilemä kirja starttaa 2500-luvun alkupuolelta, jolloin useille planeetoille levinnyt ihmiskunta on sisäisten riitojen repimä. Uloimmat siirtokunnat haluaisivat irtautua YK:n keskushallinnon alaisuudesta, minkä seurauksena syntyy verisiä konflikteja. Ongelmia ratkaisemaan kehitetään Spartan II -projekti, jonka tuotteena syntyy joukko supersotilaita, ehdoton eliitti-iskuryhmä. Nylund siirtyy lyhyen prologin jälkeen kuvaamaan Spartan II -ohjelman armotonta alkutaivalta. Kuusivuotiaat lapset kidnapataan armeijan salaiselle harjoitusleirille ja korvataan klooneilla, jotka kuolevat pian operaation jälkeen. Supersotilaista ensimmäisenä projektiin värvättiin John eli tuleva Master Chief, joka nousee kirjan keskiöön. Juoni seuraa Spartan-sotilaiden kehittymistä alun rankasta koulutuksesta Reachin kohtalokkaaseen taisteluun saakka.

Halo: Combat Evolvedin tarinaa voidaan perustellusti syyttää inhimillisyyden puutteesta ja yksiulotteisista hahmoista, mutta Fall of Reach ei haksahda samaan ansaan. Kirja esittelee valtavan joukon hahmoja, joihin ehtii kiintyä kummasti reilun 300 sivun aikana. Samalla romaani maalaa paljon moniulotteisemman kuvan tutusta universumista. Ihmiskunnan todellinen ahdinko sodassa Covenant-liittoumaa vastaan paljastuu vasta kirjojen sivuilta. Pelaajat ovat tottuneet virtuaalimaailmassa dominoimaan vihollistaan, mutta Fall of Reachissa ihmiskunta on jatkuvasti syvässä ahdingossa. Master Chiefin haarniskan sisältä kuoriutuu paljon nähnyt ja kokenut sotilas. Kaikki eivät automaattisesti pidä spartalaisia idoleinaan, sillä supersotilaat aiheuttavat muiden ihmistaistelijoiden keskuudessa pelonsekaista kunnioitusta.

Art of Halo Halo 2:n julkaisun yhteydessä kauppoihin sämähti Art of Halo -kirja, joka keskittyy kauniiden taidekuvien sijaan enemmänkin pelin kehitysprosessin valottamiseen. Teos sisältää kyllä paljon kuvia, mutta suuri osa niistä on karuhkoja konseptiluonnoksia. Pelin kehitysprosessista kiinnostuneille kirja on mukavaa selattavaa, sillä sitä käytettiin tämän artikkelisarjankin pohjana. Puhtaasti kaunista taidetta etsivien kannattaa ennemmin kääntyä Halo Graphic Novelin tai Internetin ehtymättömien lähteiden puoleen.

Fall of Reach punoo ison juonivyyhdin, jota selvitellään vielä myöhemmissäkin kirjoissa. Silti avausromaanin painopiste on toiminnassa. Tässäkin suhteessa kirja onnistuu tuomaan uutta näkökulmaa mielenkiintoiseen universumiin kuvailemalla paljon avaruustaisteluja. Nylund saa kolossaalisten peltipurkkien mittelöt tuntumaan yhtä henkilökohtaiselta kuin kultaisen miekkaeliitin kohtaamisen ahtailla käytävillä. Eeppisen sankarillisista uroteoista ei jäädä paitsi, mutta myötähäpeää herättävään patriotismiin Nylund ei sorru.

Kirjan suurimmaksi heikkoudeksi nousee liian laaja hahmokaarti, sillä se luo pientä sekavuutta, eikä kaikkiin hahmoihin ole tiiviillä romaanilla tilaa panostaa tarpeeksi. Toisaalta tapahtumien leviäminen pitkälle ajanjaksolle ja jatkuvat hyppäykset tapahtumapakasta toiseen vaikeuttavat seuraamista. Myös se, ettei kirjojen tapahtumiin viitata ensimmäisessä kahdessa pelissä käytännössä mitenkään, syö niiden uskottavuutta. Fall of Reachin kohdalla ilmiö ei kuitenkaan ole vielä pahimmillaan. Näin kirjaa uskaltaa suositella jokaiselle Halosta ja tieteiskirjallisuudesta innostuneelle.

The Flood

William C. Dietzin kirjoittama The Flood kertoo samoista tapahtumista kuin Halo: Combat Evolved. Romaani lisää juoneen uusia aineksia kuvaamalla muiden ihmissotilaiden ja Covenant-muukalaisten edesottamuksia pyhän rengasmaailman pinnalla. Dietz ei tietenkään lähde kertomaan, kuinka Master Chief tappaa jokaisen floodin infektiomuodon kiväärillään vaan keskittyy oleelliseen.

Yllättävän suuri osa kirjasta vietetään täysin muualla kuin mestaripäällikön seurassa. On mielenkiintoista päästä lukemaan tavallisten avaruusjääkäreiden toiminnasta Halolla: kuinka he valtasivat itselleen tukikohdan, puolustavat sitä ja suunnittelevat rengasplaneetalta pakenemista. Mielenkiintoista luettavaa ovat myös Covenantin erikoisagentin yritykset murhata Master Chief ja grunt-sotilaan ahdistava rooli muukalaisarmeijan hierarkiassa. Tykinruuaksi tarkoitetut piruparat kun tahtovat kuolla ensimmäisenä tulitaistelun syttyessä. Hyviltä juonenkäänteiltä ei vältytä kummassakaan tapauksessa.

The Flood ei onnistu kuitenkaan vakuuttamaan Fall of Reachin tavoin. Se on selvästi erillinen osa Nylundin hallitsemassa kirjasarjassa, sillä se ei jatka millään tasolla edellisen romaanin avaamaa juonivyyhtiä. Kirjasta puuttuvat myös eeppiset avaruustaistelut, jotka olivat mielestäni Fall of Reachin parasta toiminta-antia. On kieltämättä häiritsevää lukea pelin tapahtumia kirjasta, mutta lisätyt juonikuviot lieventävät pahoinvointia. Positiivisena asiana kirja pysyy paremmin kasassa, kun aikajana on huomattavasti tiiviimpi. Kokonaisuutena The Flood jää edellisosan varjoon, eikä se tarjoa parastaan kuin kovimmille Halo-faneille. Toisaalta sen lukeminen ei välttämättä vaadi muiden kirjojen sisällön tuntemista ja päinvastoin.

First Strike

Halo: Combat Evolvedin lopun ja Halo 2:n alun välillä on selvästikin tapahtunut paljon. Tähän tarinarakoon istutetaan Eric Nylundin First Strike, joka pelien välisten tapahtumien ohella jatkaa Fall of Reachista tuttujen hahmojen tarinaa. Toisin kuin pelien perusteella voisi päätellä, Master Chief ei ole viimeinen Spartan II -sotilas elossa, sillä joukko Johnin tovereita on edelleen elossa Reachin pinnalla. Ennen tuhoon tuomitulle tukikohtaplaneetalle palaamista Master Chiefin on kuitenkin paettava Halon raunioista. Mahtipontisten pelimiesliikkeiden jälkeen entistä hurjempi seikkailu voi alkaa.

First Strike palaa jälleen Nylundin ansiosta tuttuun kaavaan, ja sitä voidaankin pitää jatko-osana Fall of Reachille The Floodin sijaan. Kirja sisältää paljon juonenkehitystä, mutta toiminnasta ei todellakaan tule puutetta. Jokaisella hahmolla on omat taistelunsa: Master Chiefin on päätettävä, mitä hän tekee flood-infektiosta selvinneen Johnsonin tapaukselle. Cortana puolestaan taistelee kasvavan tietomäärän paineen alla, kun taas Spartan II -projektin äiti tohtori Halsey puolestaan selvittelee UNSC:n sisäisiä salaliittoja. Siinä sivussa tuhotaan armada Covenant-aluksia ja pelastetaan joukko tuttuja tovereita.

Nylund onnistuu pitämään lukijan otteessaan hyvällä sekoituksella toimintaa ja tarinankerrontaa. Yllättävät käänteet, hurjat tempaukset ja hyvä rytmitys takaavat, ettei kappaletta viitsi jättää kesken. Vaikka First Striken tärkeimpänä pointtina voisikin pitää pelien välisen aukon täyttämistä, petaa se samalla tietä kirjasarjan todelliselle irtoamiselle peleistä. First Strike on Fall of Reachiin verrattava lukukokemus, mutta romaanin lukemisen ja Halo 2:n pelaamisen jälkeen häiritsemään jää ensimmäistä osaa pahemmin se, ettei kirjojen tapahtumille lyöty käytännössä minkäänlaista painoarvoa pelissä. Onhan First Striken epilogi mielenkiintoinen viittaus Halo 2:n alkuun, mutta pelistä tällaiset hetket uupuvat.

Ghosts of Onyx

Eric Nylundin kolmas Halo-romaani Ghosts of Onyx ottaa kunnon irtioton pelisarjan tapahtumista jatkamalla yhtä First Striken juonikuviota. Kirjojen välinen yhteys paljastuu vasta myöhemmin, sillä romaanin ensimmäiset kappaleet tutustuttavat lukijat täysin uuteen Spartan II -sotilaaseen paljon ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Tarina ottaa pelit kiinni vähitellen, pienin hyppäyksin salajuonien kautta. Todellista toimintaa Ghosts of Onyx sisältää yllättävän vähän, mutta vauhti kiihtyy lopun lähestyessä. Kirja kurkistaa Covenantin sisäisiin kuvioihin tarjoamalla muun muassa jälleen vilauksen Gruntien elämästä muukalaisliittouman alakastissa. Mielenkiintoisempaa luettavaa ovat Covenantin sisällissodan kuviot, joihin saadaan tuntumaa Eliittien riveistä.

Ghosts of Onyxin uusi päähahmo Kurt tuntuu aluksi hieman päälle liimatulta, eikä häneen kiinny aivan heti. Hahmonkehitys jää Kurin kohdalla kesken, mutta muuten kirja on tyydyttävän eheä kokonaisuus. On tosin mainittava, että ensimmäiseen painokseen on jäänyt huomattava määrä kirjoitusvirheitä, joista osa on oikeasti häiritseviä ja lukunautintoa haittaavia, mikä on muiden teosten tason huomioon ottaen yllättävää. Moka on mahdollisesti seurausta julkaisijan vaihtumisesta Del Reystä Toriin.

Halo: The Cole Protocol Kuudes Halo-romaani julkistettiin kesäkuussa. Loppuvuodesta julkaistavan The Cole Protocolin kirjoittajana häärii Tobias S. Buckell, jonka tekstin kerrotaan valottavan spartalaisista koostuvan Grey Teamin seikkailuja. Ryhmä on mainittu muissa kirjoissa pariin otteeseen. He katosivat ilmeisesti ennen Reachin kukistumista suorittaessaan tehtävää kaukana avaruuden syövereissä. Kirjan kuvauksen mukaan luvassa on odottamattomia liittoumia. Romaanin nimi viittaa Halo-universumissa käytettävään Colen protokollaan. Käytännössä se on menettely, joka määrää kaikki uhatut alukset ja tukikohdat tuhoamaan navigaatiotietokantansa ja valitsemaan pakovektorinsa poispäin Maapallosta, jottei sen sijainti paljastu viholliselle.

Kirjasarjan selvä irtautuminen pelitrilogiasta saattaa haitata heikkopäisimpiä Halo-faneja, mutta liike antaa Eric Nylundille enemmän liikkumatilaa hahmojen kehittämiseen ja omien juonikuvioidensa punomiseen. Edelliset kirjat läpi plaranneet lukijat ovatkin varmasti tyytyväisiä Ghosts of Onyxin sisältöön. Samalla kirja syventää Halo-universumia entisestään valottamalla muinaisten forerunnereiden suurta suunnitelmaa. Puristit nauttivat varmasti Nylundin tutusta tyylistä, salajuonista ja uusista henkilöhahmoista. Ghosts of Onyx ei kuitenkaan onnistu nousemaan edellisten julkaisujen tasolle. Painopiste on siirtynyt selvästi toiminnasta yleiseen selittämiseen, mutta todelliset ja ennen kaikkea relevantit paljastukset Halon päätarinan suhteen jäävät vähille. Etenkin alku on todella hidastempoinen. Myös eheän yleiskuvan rakentuminen vaikeutuu, kun kirjassa loikitaan jälleen armotta tapahtumapaikasta ja -ajasta kolmanteen.

Yllättävä cliffhanger-lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa tarinaan seuraa varmasti. Halo 3:n julkaisun jälkeen osa faneista on uskaltanut spekuloida, että Bungie aikoisi sitoa kirjojen ja pelien tarinat yhteen uudella trilogialla. Luvassa on joka tapauksessa ainakin yksi Halo-kirja.

Contact Harvest

Kirjasarjan viides osa on nimeltään Contact Harvest. Tällä kertaa kynään tarttui Bungien oma tarinanikkari Joseph Staten. Romaani keskittyy nimensä mukaisesti kuvaamaan ihmisten ja Covenantin ensikohtaamista Harvest-planeetalla, eikä jatkoa Nylundin juonikuvioille vielä saatu. Kirja taustoittaa tapahtumia kertomalla Johnsonin tekemisistä ulkosiirtokuntien kapinan aikana. Peleistä tuttu kersantti päätyy lopulta maanviljelyksestään tunnetulle Harvestille kouluttamaan paikallisia poikia sotimaan. Tapahtumat saavat yllättävän käänteen, kun mystiset avaruuspiraatit alkavat kaapata planeetalle saapuvia rahtialuksia. Piraatit paljastuvat pian Covenant-muukalaisiksi, ja ongelmat pahenevat pahenemistaan.

Kirja antoi Statenille oivan mahdollisuuden syventää Johnsonin hahmoa. Sanavalmis kersanttimme ei suinkaan ole aina yhtä riehakas kuin pelien aikana, lukijat pääsevät tutustumaan Johnsoniin hänen synkimmällä hetkellään. Tuttuja ihmishahmoja mukana on Johnsonin ohella muutama, mutta muukalaiskaartista Contact Harvestin tapahtumiin sotkeutuvat muun muassa iki-ihana Tartarus ja Covenantin kolme suurta profeettaa. Yllättävän suuri osa kirjasta keskittyykin tutkailemaan muukalaisliittouman sisäistä politiikkaa ja muhivan sisällissodan ensiasteita, ja mikäpä olisi Halo-romaani ilman tekoälyjen rakkaussuhdetta.

Contact Harvest on Statenin ensiteokseksi onnistunut julkaisu. Kerronta painottuu voimakkaasti kuvailemiseen ja sisältää paljon armeijakieltä. Tarina etenee rauhalliseen tahtiin, eikä hurmeista toimintaa nähdä kuin pari kohtausta, mikä saattaa hämmentää aikaisempien osien toimintapitoiseen linjaan ihastuneita. Myös se yksi rakastelukohtaus onnistuu säikäyttämään pelaajaparat todenteolla. Contact Harvest kuitenkin loistaa tarjoamalla ennennäkemättömän katsauksen Covenantin sisäieen maailmaan. Samalla Staten heittelee faneille tasaiseen tahtiin tiedonmuruja Halo-universumin historiasta. Todellisille puristeille Contact Harvest onkin ehdotonta luettavaa.

Graphic Novel

Halo-fanin ei tarvitse tyytyä pelkkään lukemiseen, sillä pelisarjan debyytti sarjakuvamaailmaan tapahtui heinäkuussa 2006. Bungie sai koottua joukon alan arvostettuja osaajia tekemään Halo: Graphic Novelia, jonka tarinasisältö koostuu neljästä tyylillisesti erilaisesta sarjakuvasta. Jokainen niistä antaa oman uniikin vilauksensa fiktiivisen universumin tapahtumiin. Onnistuneena ratkaisuna Master Chief jätetään kokoelmassa pienen pieneen sivurooliin, sillä hän saa tarpeeksi ruutuaikaa pelien sankarina. Lisäarvoa sarjakuviin tuovat Bungien ja tekijöiden kommentit sisällöstä.

Halo: Uprising Graphic Novelin erinomaisen vastaanoton ansiosta Bungie ja Marvel päättivät jatkaa yhteistyötä. Tuloksena oli neljästä lehdestä koostuva Uprising-sarjakuva. Lehtien tarkoituksena oli sitoa yhteen Halo 2:n ja Halo 3:n tapahtumat, mutta niistä on saatu kauppoihin vasta kaksi kappaletta. Joidenkin lähteiden mukaan syynä alkuperäiseen viivytykseen oli Bungien päätös muuttaa erästä oleellista yksityiskohtaa Halo 3:n juonessa. Sittemmin viivästyksiä ovat ilmeisesti aiheuttaneet Bungien ja Marvelin sopimusriidat sekä tekijöiden osallistuminen muihin projekteihin. Kaksi viimeistä lehteä julkaistaneen Pohjois-Amerikassa vuoden loppuun mennessä.

Kirjasen päätarina on Lee Hammockin kirjoittama ja Simon Bisleyn kuvittama Last Voyage of Infinite Succor (Suom. Infinite Succorin viimeinen matka). Juonen keskiössä taistelee eliitti Rtas 'Vadumee eli pelaajille tuttavallisemmin Half-Jaw, jonka tehtävänä on ratkaista floodin valtaamaan emoaluksen ongelma. Graphic Novelin selkeästi pisin tarina syventää jälleen kerran muukalaisliittouman ja etenkin eliittien sisäisiä motiiveja. Bisley tukee ytimekästä toimintaa tykittämällä paneelit täyteen ylitsevuotavan yksityiskohtaista kuvamateriaalia, joka suorastaan huokuu tunnelmaa. Asettelu ja kerronta kärsivät paikoittain juurikin Bisleyn räjähtävästä tyylistä ja vähän turhanpäiväiseltä tuntuvasta toiminnasta. Tarina antaa muistutuksen siitä, kuinka tappavan ahdistava Flood osaa olla.

Jay Faerberin, W. Andrew Robinsonin ja Ed Leen yhteistyön tuloksena syntynyt Armor Testing on yksinkertaisuudessaan kaunis. Lyhyt tarina kertoo siitä, kuinka uutta MJOLNIR-haarniskaa testattiin ennen sen päätymistä Master Chiefin käyttöön. Kuvallinen kerronta ei sisällä mitään ihmeellisiä kikkailuja: paneelit on aseteltu selkeästi ja taide on yksinkertaista. Toiminnantäyteisen pätkän mielenkiintoisin kohta sijoittuu loppuun, jossa paljastetaan pieni mielenkiintoinen yksityiskohta Spartan-sotilaista.

Johnsonin selviäminen floodin kynsistä on ollut aina yksi Halo-universumin suurista mysteereistä. Mangataiteilija Tsutomu Nihein Breaking Quarantine käsittelee juuri kyseistä aihetta. Johnsonin pakoretki Forerunner-rakennuksen sokkeloista maalautuu Nihein tyyliin intensiivisesti. Tunnelmaa lisää oivasti dialogin puuttuminen kokonaan. On vain mies, ase ja iso joukko rumia avaruusmutantteja.

Bret Lewisin ja Jean ”Moebius” Giraudin Second Sunrise over New Mombasa tarkastelee Halon inhimillistä puolta. Tarinan päähenkilön tehtävänä on huolehtia huonosti sujuvan sodan suodattamisesta tavallisten pulliaisten sietämään muotoon eli käytännössä estää heitä näkemästä totuus. Työ vaikeutuu huomattavasti, kun Covenant hyökkää New Mombasaan. Kaupunki ajautuu välittömään kaaokseen, ja prioriteetit vaihtuvat nopeasti. Pian tärkeintä on saada tieto hyökkäyksestä ulos maailmalle. Moebius onnistuu rakentamaan hallittuine sävyineen ehjän kokonaisuuden, jota rikkovat vain pari epäonnistunutta paneeliratkaisua. Tarina on kirjan parhaimmistoa, sillä se ei keskity toimintaan vaan tarinan inihimilliseen puoleen.

Graphic Novelin tarjonta ei rajoitu näihin neljään sarjakuvaan. Kirjan 128 sivusta loppuja koristaa todella komea kokoelma eri artistien tekemää Halo-taidetta. Viimeistään tämä setti tekee laadukkaasta kirjasta pakkohankinnan sarjan ystäville. Se on kokonaisuudessaan uniikki taideteos ja kunnianosoitus rakasta sarjaa kohtaan.