Myös Microsoftin ja Sonyn konsolit saavat omat versionsa, joiden julkaisijana toimii Nacon. Kuten harmittavan usein tapana on, tälläkin kertaa sekava kehityskaari näkyy monin tavoin valmiissa tuotteessa. Tosin valmis lienee väärä sanavalinta, sillä RENNSPORTin tapauksessa hiomistyö on jäänyt vielä pahoin kesken.
Virkamiehen autounelmia
Askeettinen ja erittäin koruton fiilis huokuu kaikesta läpi. Jo yksinkertaiset valikot tuovat mieleen lähinnä tuulahduksia menneisyydestä. Tämä ei toki ole pelkästään huono asia, sillä kaiken ei tarvitsekaan olla turboahdetun iholle tunkevaa. Tylsän virkamiesmäinen toteutustapa ei silti suoranaisesti kutsu pelaajia luokseen tai ainakaan motivoi jatkamaan. Esimerkiksi voittoja voisi edes yrittää juhlistaa kisojen päätteeksi muutoinkin kuin pelkät kokemuspisteet ruudulle läimäyttämällä.
Kehittäjät ovat painottaneet alituiseen, että tarkoituksena on valloittaa nimenomaan esport-markkinat sekä luoda uusi ekosysteemi moninpelaajien temmellyskentäksi. Tämän huomaa niin sanotun uramoodin parissa. Kompakteissa turnauksissa mitalisijoille kohoamalla avataan sisältöä pykälää nopeampien luokkien ratissa. Tapahtumat sisältävät harjoitussessiot, aika-ajot sekä varsinaisen kilpailun. Tyyli edustaa sinänsä genren peruskauraa, ja hyvin toteutettuna saattaisi tarjota oivaa ajanvietettä sekä treeniä ennen moninpeliin loikkaamista.
Ongelmaksi nousee puistattavan tylsä sekä helppo tekoäly. Konekuskit seuraavat lähes poikkeuksetta omaa raidemaista ajolinjaansa tiukassa jonomuodostelmassa juurikaan pelaajan liikkeistä piittaamatta. Syheröisillä kaupunkiradoilla vastusta tarjotaan edes hitusen, mutta avarampien areenoiden loivemmissa mutkissa koneaivot eivät tohdi painaa kaasua käytännössä lainkaan. Voitto irtoaa miltei aina ensi yrittämällä, mikäli oma auto pysyy vähänkään radalla. Konekuskien tasolle ei suoda minkäänlaista säätöä, mikä on tänä päivänä lähes hämmästyttävä puute. Vaikka aneemisesta yksinpelistä sattuisi jostain kumman syystä innostumaan, on lyhyet turnaukset joka tapauksessa taputeltu illan tai parin tahkoamisella.
Verkot solmussa
Soolopuolen aneemisuus ei tullut valtavana yllätyksenä ottaen huomioon kehittäjien painotukset. Mikäli RENNSPORT mielii vallata elintilaa verkkokaahareiden kalentereista, tulee sille melkoinen kiire parsia paketti kasaan ennen kuin peli joutaa ennenaikaisesti unholaan. Erinäisiä bugeja nimittäin riittää enemmän kuin kotitarpeiksi.
Muutamina esiin tulleina juttuina mainittakoon muun muassa aika-ajojen sekoilut, kirjautumisongelmat kehittäjien pakollista ja kankeaa tiliä käyttäen sekä tulostaulujen päättömyydet, unohtamatta muutamaan kertaan koko roskan resetoineita kaatumisia. Esimerkiksi aika-ajoissa suoritus saatetaan yksinkertaisesti hylätä ilman syytä, tai koko autoa ei pääse edes starttaamaan varikolta. Jälkimmäisen kohdalla ainoiksi vaihtoehdoiksi jää poistua tapahtumasta tai odotella valikoissa viitisen minuuttia, kunnes ajastin juoksee nollaan. Sen jälkeen toivon mukaan pääsee itse kisaan mukaan.
Toisinaan ilman vertailukelpoista tulosta jääminen palkitaan paalupaikalla, mikä varmasti saa radalla parhaansa antaneet kilpakumppanit hyppimään riemusta. Samaa sumeaa logiikka hyödynnetään tulostaulujen kanssa. Historiaa oman profiilin alta tutkimalla osa tuloksista heittää täysin häränpyllyä todellisuuteen verrattuna.
Kunhan radalla pääsee kisaamaan ongelmitta, on verkkopuolella tarjolla vallan asiallista vääntöä. Seuraakin riittää crossplayn tuella yllättävän mukavasti. Pikakisojen ohella kalenterissa esitellään muutaman minuutin välein starttaavia tapahtumia eri ehtoineen. Ainakin toistaiseksi mittelöt ovat pysyneet mukavan tiukkoina sekä kanssasuhaajia pääosin kunnioittavina. Aggressiivinen rangaistusjärjestelmä jakaa varoituspisteitä hanakasti niin osumista kuin oikaisuyrityksistä, mikä osaltaan auttaa siisteyden ylläpitämisessä.
Toki pisteitä tuntuu napsahtavan melko herkästi molemmille osapuolille pienenkin kontaktin aikana, joten ruutujen takana huudellaan melko tiheästi oikeusmurhaa tekoälytuomariston suuntaan. Usein oikaisuiksi lasketaan myös tahaton ulkokurvin rajan ylittäminen tai radalle ilmestyy hetkellisesti kielletyn ajosuunnan merkki jopa keskellä suoraa, joten työnsarkaa kehittäjille riittää vielä kosolti tälläkin saralla.
Nurinkurin päiväni murmelina
Kenties pahimpana munauksena Xbox-version rattituki on melko lailla täysin rikki. Uunituore Logitech G RS50 toimii ongelmitta vielä valikoissa. Asetuksia säädettäessä haamuratti pyörii kiltisti samaan tapaan kuin edessä nököttävä kapistus, joten kaikki hyvin tähän saakka. Radalla ohjauspyörän kääntelyllä ei olekaan enää mitään vaikutusta mihinkään, vaan ainoastaan tärinät tuntuvat näpeissä auton syöksyessä vailla kontrollia lähimpään seinään.
Aina yhtä avulias Google paljastaa, että kyseessä on todellinen ongelma käytännössä kaikkien isojen rattivalmistajien tuotteiden kanssa nimenomaan Xboxilla. Korjaava päivitys saapuu ”mahdollisimman pian”. Eräänlaisena purkkapatenttina pelin voi asettaa näppäimistö-/ohjainmoodiin, jolloin ratin liikkeet tunnistetaan. Ajaminen onnistuu näennäisesti, mutta Force Feedback -tuki uupuu täysin. Toisin sanoen rattiin saa joko voimavasteet tai ohjattavuuden, mutta ei molempia samaan aikaan. Uskomatonta.
Vaikka arvostelun perussävy alkaa käydä jo selväksi, on ajettavuus sentään hyvällä tolalla kaikkien ongelmien alla. Positiivisena puolena täytyy todeta, että RENNSPORT tarjoaa yllättävän pätevän kokemuksen tattien vatkaajille. Ohjaimella suhaaminen muodostaa kelvollisen sekoituksen hauskuutta ja haastavuutta. Pidon rajat oppii tuntemaan liipaisinten kautta, kanttareiden ylitykset jännittävät sopivasti ja esimerkiksi lukkojarrutusten varominen kuuluu olennaisena osana kokemukseen, kunhan oletuksena ylisuojelevia ajoapuja malttaa hieman höllentää.
Teknisen toteutuksen osalta jälkeä voisi kuvata keskinkertaiseksi. Jo aiemmin mainittu koruttomuus on vahvasti läsnä etenkin radan ulkopuolella, eivätkä kisojen aikaiset näkymätkään saa varsinaisesti leukoja loksahtamaan. Todellisuus on melko lailla karumpaa kuin markkinamateriaalien upeat kiiltokuvamaiset visiot. Rataympäristöt sentään mallinnetaan kelvollisesti, eikä vauhdintunnetta tai ruudunpäivitystä voi moittia. Automallit ovat sen sijaan yllättävän askeettisia siihen nähden, että valikoima käsittää satojen kiesien sijaan kourallisen GT-kilpureita.
Edessä ei niin lupaava tulevaisuus
Lukuisat bugit vaikuttavat maallikon silmään siltä, että ne ovat luultavasti ja toivottavasti liiskattavissa ajan saatossa, mikäli kehittäjän paukut sekä ennen kaikkea kiinnostus siihen riittävät. Merkittävin ja hankalimmin poistettava ongelma lienee, ettei RENNSPORT lupauksistaan huolimatta tarjoa niin sanotuille kovan linjan autopelaajille mitään konkreettista syytä panostaa juuri tähän nimenomaiseen tuotteeseen. Markkinat pursuavat jo erinomaisia autopelejä, jotka vieläpä toimivat moitteetta, muodostavat elinvoimaisen yhteisön sekä tarjoavat ennen kaikkea kosolti mielekästä sisältöä.
Valmiina kokemuksena myytävä RENNSPORT tarjoaa ongelmiensa ohella ainoastaan kovin ohuen kattauksen ratoja, autoja tai ylipäätään koukuttavaa sisältöä julkaisussaan. Menopelejä pääsee säätämään kisakohtaisesti asetusten sen salliessa, mutta turhanpäiväisiä maali- ja teippipaketteja kummallisempaa kustomointia ei kannatta odottaa. Kuin kirsikkana kakun päällä hapokkaat mikromaksut nostavat päätään jo ulkonäköpakettien kohdalla, mikä viimeistään saa uskon loppumaan. Kai tämä aihio voi ajan saatossa vielä hyväksi muuttua, mutta tuskinpa kovin monia aidosti kiinnostaa odottaa moista ihmettä tapahtuvaksi.
