Nyt peli löysi tiensä toistamiseen testipenkkiimme, ja syy on tutun trendikäs. Wonder saa nimittäin uuden elämän päivitetyn Switch 2 -painoksen avulla, joten Marion ja mittavan ystäväjoukon uusvanha seikkailu paistattelee jälleen niin digitaalisten kuin fyysisten kauppapaikkojen paraatipaikoilla. Täyden hinnan kera, totta kai.
Puistopyrähdys piristää
Tässä vaiheessa alkuperäisen seikkailunsa ilolla jo tahkonneet saattavat kohottaa kulmakarvojaan, sillä lopputulos pyöri mallikkaasti ensimmäisenkin Switchin sisuksissa. Koko titteliltään melkoisen huonosti suuhun sopiva Super Mario Bros. Wonder – Nintendo Switch 2 Edition + Meetup in Bellabel Park tarjoaa kuitenkin nimensä mukaisesti jonkin verran tuoretta sisältöä.
Kyseinen Bellabel Park avautuu Wonderin maailmankartalle uutena kohteena ja integroituu kokonaisuuteen sen verran sulavasti, ettei sen jälkijättöistä lisäystä asiaan vihkiytymätön edes noteeraa. Perinteisiä lisäkenttiä ei nähdä, vaan soolosisällön pääruoka koostuu ylimääräisistä pomomatseista – tarkemmin sanottuna Wonder-siemenistä erinäisiä voimia saaneita Koopalingeja vastaan. Kohtaamiset eivät ole järin vaikeita tai pitkiä, mutta usein sitäkin mielikuvituksellisempia, joten kyseessä on kiva ekstra.
Lisäksi mukaan ympätään erinäisiä haastetehtäviä esimerkiksi kelloa vastaan. Näiden suorittamisesta kerätyillä poleteilla pääsee ehostamaan leiriään oman makunsa mukaisesti. Moninpelaajille tarjotaan muutamia hektisiä minipelejä, jotka on kokattu ehdalla Nintendo-reseptillä.
Kokonaisuutena lisukkeista voisi sanoa, etteivät ne ehkä olisi ansainneet sentään erillistä roolia pelin tittelissä. Nyt kokonaisuus tuntuu kuitenkin mukavan tuhdilta, ja etenkin kimppapelaajat saavat paketista enemmän irti. Siltikin alkuperäisen Switch-version omistajien kannattaa syvällä sisimmässään miettiä fanituksensa astetta, sillä pelkkä päivityspaketti tuoreemmalle raudalle maksaa noin 20 euroa.
Kevyesti köykäinen päivitys yhä timanttiselle pelille
Wonderinsa alun perin väliin jättäneille pelin ostopäätös pitäisi olla helpompi. Kyseessä on nimittäin edelleen yksi parhaista ja monin tavoin kekseliäimmistä 2D-tasoloikista, mitä markkinoilla on viime vuosina nähty. Pelattavuus on etenkin alkupuolella armeliaan leppoisaa, joten se sopii hyvin myös perheen pienemmälle yleisölle. Onpa mukana myös mahdollisuus hyödyntää kuolemattomuutta, mikäli homma ei muuten ota luonnistuakseen.
Matkan karttuessa saa kokeneempikin loikkailija kuitenkin keskittyä vaikeampien kenttien suorittamiseen tosissaan. Parhaiden Nintendon luomusten tapaan nimenomaan kaikkien salaisuuksien ja bonusten haalimiseen tarvitaan kosolti taitoa, kärsivällisyyttä sekä aikaa.
Graafinen ilme on yksinkertaisesti ihastuttava niin mielikuvituksellisten maisemien kuin hauskasti elehtivien hahmojen osalta. Väsyneet vertaukset sarjakuviin tai lauantaiaamujen piirrettyihin pitävät tälläkin kertaa kutinsa. Lopputulosta on suorastaan ilo katsella niin ison television kuin myös Switch 2:n oman ruudun kautta. Lataustauot ovat minimaalisia ja teknisesti kaikki edustaa muutenkin moitteetonta tasoa.
Santun alkuperäistä arviota lainatakseni: ”mitään huonoa sanottavaa tästä on oikeastaan vaikea keksiä.” Toki tässä vaiheessa kuuluu valittaa närkästyneellä äänensävyllä nykymenosta ja ilkeiden jättikorporaatioiden kyltymättömästä rahanhimosta, kun samoja nimikkeitä tuodaan kaupan hyllylle yhä uudelleen marginaalisin ehostuksin sekä täydellä hinnalla. Vaan toisaalta, jos loistava lähdemateriaali saa tällä tavoin uutta yleisöä, liekö se lopulta keltään pois, päinvastoin. Etenkin ensikertalaiset tasoloikan ystävät, mars kauppaan.
