Kohti tuntematonta
Marion uusin seikkailu alkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Putkimies on tällä kertaa päätynyt Flower Kingdom -valtakuntaan ystäväjoukkonsa kera. Bowser tulee jälleen pilaamaan hilpeän tunnelman, mutta prinsessan sijaan hän varastaakin Wonder Flower -kukkasen. Marion tehtäväksi jää pelastaa valtakunta ilkeän Bowserin tuholta.
Tarinan alku vaikuttaa useita kertoja nähdyltä ja tylsältä (mitä se onkin), mikä ei aseta odotuksia kovinkaan korkealle. Kuitenkin jo parissa ensimmäisessä kentässä huomaa, että tuttu ja turvallinen on heitetty romukoppaan. Uudistettu graafinen ilme on piristävän veikeä ja varsinkin erilaiset hahmoanimaatiot pistävät hymyn huulille. Pelimaailma tuntuu elävältä ja dynaamiselta. Viholliset reagoivat Marion läsnäoloon kiukkuisilla ilmeillä, ja hahmot sujahtavat putkiin erilaisin tyylein. Lisäksi uusia vihollisia ja erikoiskykyjä on mukava määrä.
Suurin muutos pelattavuudessa on kuitenkin jokaisesta kentästä löytyvä Wonder Flower. Kukkasen kerättyä maailma muuttuu mitä erilaisemin tavoin. Oikeastaan koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan, ja tämä olikin ehdottomasti paras osa koko pelissä. Pelikenttä voi muuttua esimerkiksi painovoimattomaksi avaruudeksi, kilpajuoksuksi tai pelihahmo voi muuttua näkymättömäksi. Tapahtumat ovat jopa pitkäaikaiselle Mario-fanille uusia ja ennalta-arvaamattomia. Ideat pysyvät myös tuoreina, sillä niitä ei turhaan kierrätetä uudelleen, ja jotkut kohtauksista nähdäänkin vain yhden kerran.
Keräilijän unelma
Pelityyliä pystyy vaihtamaan helposti uusien badge-merkkien avulla. Niitä käyttämällä saa käyttöönsä erilaisia erikoiskykyjä, esimerkiksi korkeamman hypyn, liitohatun tai seinään tarttuvan liaanin. Merkkejä on useampi erilainen ja haasteen edessä sopiikin kokeilla, josko joku toinen merkki voisi tarjota apua kiperään tilanteeseen.
Yksi positiivinen muutos on myös se, että kentissä ei ole enää aikarajoitusta. Nurkkia saa koluta nyt täysin omassa rauhassa. Muutos on pieni, mutta sillä on suuri merkitys pelattavuuteen. Jokaisessa kentässä on kolme suurta kolikkoa sekä yhdestä kolmeen Wonder Seed -siementä, joiden etsiminen helpottuu huomattavasti, kun rajoittava kello ei tikitä uhkaavasti taustalla. Keräilijät haluavat myös päästä jokaisen kentän lopussa sijaitsevan lipputangon päähän.
Joissain kentissä on myös vaihtoehtoisia ulospääsyreittejä, joiden löytäminen on toisinaan haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Salaisten kenttien kautta pääsee Special World -maailmaan, jossa sijaitsee seikkailun vaikeimmat kentät. Näitä varten kannattaakin elämiä olla kerättynä, sillä ne pistävät todellakin hyppelijöiden taidot koetukselle.
Yhteistyön voimaa
Seikkailu on koettavissa myös muiden pelaajien seurassa netin kautta. Aluksi vieraiden kanssa hyppely vieroksutti, mutta kokeilu kannatti, enkä sen jälkeen halunnut palata enää yksinpeliin. Nettipelissä ei ole vihakommentteja tai kilpailua. Avuliaimpia palkitaan sydänpisteillä, joilla ei tee mitään, mutta ne näyttävät muille pelaajille, että olet hyvä tyyppi.
Vaikka minkäänlaista ääni- tai teksti-chattia ei tuotokseen sisällykään, koin siitä huolimatta yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa. Kommunikointi tapahtuu vain muutaman merkin voimin tai jättämällä jälkeensä pahvihahmoja. Hahmot toimivat tsekkauspisteinä muille pelaajille ja niistä voi olla suuri apu haastavimmissa kohdissa.
Joissain erikoiskentissä täytyy löytää viisi Wonder Seed -siementä, jotka on piilotettu ympäristöön. Erityisesti näissä kentissä yhteisöllisyys lämmittää sydäntä, kun toisilleen tuntemattomat loikkijat auttavat toisiaan siementen löytämisessä minimaalisin kommunikointikeinoin. Tämä muistutti minua paljon menneiden vuosien Journey-tuotoksesta, jossa kommunikointi toisten pelaajien kanssa oli myös hyvin minimaalista, mutta toisaalta hyvin voimakasta. Kukapa olisi uskonut, että samanlaisia tuntemuksia pääsisi kokemaan koko perheen Super Mario -pelissä.
Moninpeli onnistuu myös saman ruudun ääressä jopa neljän toverin kanssa. Yhdessä pelaaminen toimii hyvin, vaikka meno äityy helposti kaoottiseksi sekoiluksi jo kahden pelaajan kesken. Yhteistyöstä voi olla kuitenkin hyötyä erityisesti haastavimmissa kentissä, kun pelaajat pystyvät rientämään osumaa saaneen kaverin apuun. Vaikeustaso on pääosin helpon puolella ja teos voisikin sopia erinomaisesti myös perheen pienempien tai kokemattomimpien kanssa koettavaksi. Haastavissa tilanteissa voi vaihtaa Yoshi- tai Nabbit-hahmoihin, jotka eivät ota osumaa vihollisista.
Pelaamisen riemua
Teos pyörii Nintendo Switchillä ilman minkäänlaisia hidasteluja tai bugeja. Kontrollit ovat juuri niin tarkkoja ja toimivia mitä Mario-peleissä on totuttu näkemään. Jokainen osa-alue on loppuunsa hiottu ja toimii saumattomasti. Mitään huonoa sanottavaa tästä on oikeastaan vaikea keksiä. Noin kymmentuntisen päätarinan läpäistyä ei pelaamista vain malta lopettaa. Maailma on onneksi täynnä kerättävää ja löydettävää useiksi tunneiksi.
En halunnut ennakkoon katsoa liikaa trailereita tai muuta sisältöä nimikkeestä ja tämä olikin paras ratkaisu itselleni. Odotin jotain ”ihan jees” -tasoista tuttua ja turvallista tasohyppelyä, mutta sen sijaan mielikuvituksellinen ja piristävän erilainen kenttäsuunnittelu pääsi yllättämään minut kerta toisensa jälkeen. Super Mario Bros. Wonder pääsee heittämällä Nintendo Switchin pelivalikoiman parhaimmistoon. Putkimiehen uusinta seikkailua voi suositella lämpimästi jokaiselle konsolin omistajalle.
