Marvel Tōkon: Fighting Souls on messevä ja ihanan japanilainen joukkomäiskintä

KonsoliFINissä keväällä 2020 aloittanut populaarikulttuuri-intoilija ja jokapaikanhöylä. KonsoliFIN Podcastin juontaja ja tuottaja loppuvuodesta 2020 alkaen, podcast-puolen päätoimittaja alkuvuodesta 2026 alkaen. Kirjoittanut myös aikoinaan Pelaajalle verkkouutisia.

Guilty Gear -kehittäjä Arc System Works tuo tutut Marvel-hahmot kaksiulotteisiin taisteluympyröihin japanilaisella tvistillä marinoituna, pääosin varsin onnistuneesti!

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Kuvassa koko hahmokatras

80–luvun lopulla perustettu Arc System Works on kulkenut pitkän tien kansainvälisessä peliskenessä. Matkan varrelle mahtuu muun muassa sangen erikoisia käännöksiä, kuten vaikkapa Michael Jackson's Moonwalkerin ja Ghouls 'n Ghostsin Sega Master System -versiot tai legendaarisen vaikean Battletoadsin Mega Drive -näkemys. Parhaiten lafka tunnetaan kenties kuitenkin Guilty Gear- ja BlazBlue-sarjoista sekä muutaman vuoden takaisesta Dragon Ball FighterZista. Virtuaalinen turpaanveto on siis porukalla jo verissä, voisi sanoa.

Tällä kertaa Arc tuo joukon kuuluisia Marvel-hahmoja areenoille. Sony Interactive Entertainmentin suosiollisella avustuksella julkaistu Marvel Tōkon: Fighting Souls tuo kaikkiaan 20 taistelijaa areenoille, mukanaan sellaisia nimiä kuin vaikkapa Wolverine, Hämähäkkimies ja Kostajat. Turpakäräjille osallistuu myös joukko harvemmin nähtyjä tapauksia, kuten Aaveajaja, neiti Marvel sekä Danger ja Magik.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Hulk hyökkää Kapteeni Amerikan kimppuun vehreissä maisemissa

Verkkohypen perusteella tappelupelien harrastajat ovat olleet hyvin innoissaan Fighting Soulsista. Eikä ihme, sillä lähtökohtaisestihan tällainen yhteistyö kuulostaa unelmien täyttymykseltä. Ennakkotestausten perusteella nimike on tuntunut jakavan mielipiteitä aika paljonkin, PC-version ollessa käytännössä pitkälti pelikelvoton. Arc on pyrkinyt palautteen perusteella hiomaan magnum opustaan, ja julkaisun jälkeen on nähty parikin tasapainottavaa päivitystä. Mutta miltä meno maistuu: juuri nyt?

Rytmitykseltään mätkintä on aivan erilaista MvC:hen verrattuna (lue: vähemmän sekopäistä), vaikka vauhtia ja räjähtelyä riittää tässäkin.

”X-Men, welcome to die!”

Marvel Tōkon: Fighting Souls on siis sivulta päin kuvattu taistelupeli, jossa kahta ulottuvuutta rikotaan välillä nakkelemalla vastustajaa joko ylöspäin tai seinästä läpi. Teosta on verrattu ennakkoon paljon erityisesti Marvel vs. Capcom -sarjaan, mutta Fighting Souls on tag team -DNA:staan huolimatta aivan oma juttunsa. Vaikka matsit käydään 4 vastaan 4 -järjestelmää käyttäen, porukalla on ainoastaan yksi energiapalkki. Rytmitykseltään mätkintä on aivan erilaista MvC:hen verrattuna (lue: vähemmän sekopäistä), vaikka vauhtia ja räjähtelyä riittää tässäkin.

Taisteluissa pelaaja voi vaihdella yhden päähahmon ja kolmen lisähahmon välillä, jotka voidaan kutsua taisteluun tukemaan hyökkäystä. Mähinöissä voi hyödyntää myös aktiivista tag-järjestelmää, jossa joukkueen ”johtaja” voidaan vaihtaa toiseen taistelijaan kesken ottelun ottaen tämän samalla suoraan hallintaan. Matsin alussa voi käyttää ainoastaan päähahmoa ja yhtä avustajaa, ja koko jengi avautuu vähitellen käyttöön tiettyjen ottelun aikana täytettävien ehtojen myötä. Näihin lukeutuu esimerkiksi Wall Break -mekaniikka, joka käynnistyy, kun areenan raja-alueella pamautetaan joko messevä combo tai muu voimakkaasti vahingoittava liike, ja vastustaja lentää seinän läpi toisaalle.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Hämähäkkimies ja Vihreä Menninkäinen ilmassa, ja Hämis on juuri paiskaamassa kasan autoja pahista kohti

Aiemmin mainittu yhteinen terveyspalkki laajenee matsin aikana sitä mukaa, kun pelaajan joukkueesta avautuu uusia hahmoja käyttöön. Avustajamekaniikkaa puolestaan hallitaan Assemble Gauge -mittarin avulla, ja kunkin hahmon liikkeet määräytyvät sen hyökkäystyypin perusteella, jonka pelaaja on hahmoa valitessaan määrittänyt. Esimerkiksi Forward Assist -tyypin hahmot käyttävät etupäässä kauemmas yltäviä hyökkäyksiä, kun taas Downward Assist -hahmot ovat parempia torjumaan ilmasta tulevia hyökkäyksiä.

Crossover-mekaniikan turvin avustajahahmot voidaan myös vaihtaa aktiivisiksi ja ottaa hallintaan joko juuri ennen hyökkäyksen osumista tai välittömästi sen jälkeen. Kunkin ukkelin liikekavalkadi sisältää kevyet, keskivahvat ja raskaat normaalihyökkäykset sekä Unique Attack -erikoishyökkäyksen, joka perustuu kullakin hahmolla heille ominaiseen kykyyn. Kapteeni Amerikka nakkelee kilpeään, Rautamies ampuu sarjan säteitä, Storm paiskoo tornadoita ja niin edelleen.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Tähtilordi jysäyttää Aaveajajaa pyssyllä kupoliin

Sitten olisi vielä kolmas mittari eli Skill Gauge. Malttakaa mielenne, vedän kohta henkeä. Tämä toimii ”bensatankkina” voimakkaampien EX-hyökkäysten suorittamiseen. Kun mittari on täynnä, sitä voidaan käyttää näyttävään Ultimate Skill -hyökkäykseen, ja yhdessä Assemble Gaugen kanssa useiden ultimaattisten hyökkäysten ketjuttaminen on mahdollista koko joukkueen voimin. Lisäksi Fighting Souls lainaa piirun verran Mortal Kombatin ja Tekkenin pelikirjasta, sillä pelaaja pystyy aktivoimaan X-Ray-hyökkäyksen tyylisen viimeisen puristuksen Tōkon Assemblen muodossa. Tämän pystyy aktivoimaan vain siinä vaiheessa, kun vastustaja on voittamassa kolmen kierroksen ottelua lukemin 2–0. Sitten pitäisi olla vielä kaikki kolme lisähahmoa käytettävissä ja täydet Assemble- ja Skill Gauge -palkit. Jos hyökkäys onnistuu, usein varsin näyttävien tapahtumien päätteeksi joukkueen päähahmo viimeistelee vastustajan.

Japanilainen piirrostyyli yhdistettynä Marvel-hahmoihin tarjoaa juuri sellaisen kombinaation, josta etukäteen haaveilinkin.

”Thanks bub, I needed the workout.”

Pakollisten verkko- ja paikallismoninpelivaihtoehtojen ohella Marvel Tōkon: Fighting Souls tarjoaa myös vaihtelevanlaatuista yksinpelikivaa. Reaaliaikamäiskeeseen nojaava Arcadia Rumble -tila jäi chibi-hahmoineen itselläni hyvin nopeasti unholaan, All-Star Arenassa taas voi haastaa itseään erilaisten tavoitteiden parissa. Show'n tähti on kuitenkin eittämättä Episode Mode, joka tarjoaa draamankaaren kaikkiaan viidelle neljän hengen joukkueelle. Täysin uniikkeja tarinat eivät kuitenkaan ole, sillä monien hahmojen tiet risteävät useampaan otteeseen ja jokainen tarina huipentuu käytännössä aina huimaan taisteluun samoja pahiksia vastaan. Draaman visuaalinen tyyli uppoaa kuitenkin täysillä allekirjoittaneeseen, sillä se yhdistelee digitaalista sarjakuvaa hienosti tuotettuihin animepätkiin. Faneille puolestaan on luvassa nannaa lukuisien viittausten myötä, ei pelkästään muuhun Marveliin vaan myös muihin peleihin. Katson sinua merkitsevästi, oi Deadpool.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Hämähäkkimies Arcadia Rumble -areenalla

Kaiken kaikkiaan audiovisuaalinen anti on aivan huippua. Japanilainen piirrostyyli yhdistettynä Marvel-hahmoihin tarjoaa juuri sellaisen kombinaation, josta etukäteen haaveilinkin. Animaatiot ovat näyttäviä ja eloisia, mutta silti helppoja seurata ilman puuroutumista. Musiikki vaihtelee genreltään hevimetallista synthwaveen ja jopa jazziin, ääniefekteissä on potkua ja ruudulla on mäiskettä ja vilinää aivan riittämiin. Joku voisi jopa sanoa, että liikaakin, mutta itse pystyin kyllä sopeutumaan tähän tykitykseen hyvin.

Turpasaunaa aloittaessani mietin, että Fighting Souls sopii itse asiassa todella hyvin aloittelijoille, kunhan perusmekaniikoihin pääsee sisään. Tässä auttaa ansiokkaasti pelin alussa oleva tutoriaali, joka opastaa kädestä pitäen mäiskinnän saloihin, eikä näyttävien kombojen vetäminen ole myöskään monimutkaisten ja pitkien näppäinsarjojen takana. Jonkun ajan päästä oli kuitenkin todettava, että muistettavaa on silti kieltämättä paljon (omaan makuuni ehkä hieman liikaa) ja tekniikoiden opettelun avulla erotellaan selkeästi jyvät akanoista. Sanoisin jopa, että nettiin ei ole mitään asiaa ilman perinpohjaista harjoittelua, sillä kasuaalipelaajalla tulee aika nopeasti vanhempaa ikävä. Välillä tuntui myös siltä, että countereiden tekeminen on vähän arpapeliä, ja joskus oli itsellenikin hieman epäselvää, että mitenkäs minä tämän ja tuon liikkeen triggeröin. Ja välillä ei meinaa onnistua sitten millään.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Loki ja Blade hyökkäävät kohti Magik-hahmoa

Eivät nämä toisaalta isoja mokia ole, sillä enimmäkseen ohjaus on tarkkuudeltaan kiitettävällä tasolla. Ja kyllä nappeja hakkaamallakin saa näyttäviä taisteluita aikaiseksi. Onkin pitkälti makuasia, kuinka paljon nämä asiat häiritsevät ja onko tottunut aiemmin esimerkiksi Guilty Gearien ja Dragon Ball FighterZin riehumiseen vai kenties Mortal Kombatin hidastempoisempaan mätkeeseen.

MARVEL Tōkon: Fighting Souls_Sarjakuvaruutu, jossa Deadpool velikultailee

”The dream hasn't failed. Human and mutants will find a way to exist peacefully.”

Marvel Tōkon: Fighting Souls osuu omalla kohdallani melkein napakymppiin. Se on audiovisuaalisesti aivan upea, minkä lisäksi tarinatila on käsikirjoitukseltaan ja tyyliltään todellista huippuluokkaa risteävyystoistostaan huolimatta. Mekaniikoiltaan se on mukaansatempaava ja hauska, mutta varsin monimutkainen ja sitä myöten aika rauhaton tappelupeli – kannustimia salojen opetteluun onneksi riittää. Ja eihän tämä tosiaan mikään Marvel vs Capcom ole, mutta eipä sen toisaalta tarvitsekaan olla, sillä teos on ehdottomasti omannäköisensä eläin.

Arc System Worksin peleihin tottuneet ovat varmasti kuin kotonaan tämän kanssa. Jos taas on tottunut enemmän Tekkeniin ja Mortal Kombatiin kuten allekirjoittanut, kannattaa silti antaa tällaiselle kulttuuripläjäykselle mahdollisuus. Eikä Arc ole ihan heti tätä hylkäämässä, sillä lisäsisältöä on luvattu pitkäksi aikaa ja päivityksiäkin tulee tasaiseen tahtiin. Kenties se PC-versiokin saadaan jossain vaiheessa kunnolla kuosiin!