Legendaarisen Akira Toriyaman Dragon Ball on kohonnut vuosien saatossa kulttimaineeseen niin animen kuin mangankin muodossa. Valitettavasti peli-inkarnaatiot ovat toistaiseksi jääneet hyvästä yrityksestä huolimatta puolivillaisiksi kokemuksiksi. Onneksi tuorein tulokas Dragon Ball FighterZ ei ratsasta pelkästään maineikkaalla lisenssillä vaan pyyhkii surutta lattiaa liki kaikilla lähivuosien mätkintäpeleillä.

Sanoiko joku, että lisenssipelit ovat kuraa?

Heti FighterZiä käynnistellessä huomaa kuinka antaumuksella BlazBlue- ja Guilty Gear -mätkinnöillä maineeseen kohonnut Arc System Works käsittelee arvokasta Dragon Ball -lisenssiä. Peli näyttää nimittäin tavallistakin tyylikkäämmältä animesarjan jaksolta. Toki päräyttävän alkuvideon jälkeen loikataan valikon virkaa toimittavaan aulatilaan, jonka simppeli toteutus huokuu aiempia konsolisukupolvia. Aulassa vipeltää myös muita intoa puhkuvia verkkopelaajia, mutta kukapa vielä tässä vaiheessa uskaltautuisi intternetsin ihmeellisille turpakäräjille? Herranjestas, en ainakaan minä.

Treenimontaasin paikka

Avuksi saapuu kätevä tutoriaalimoodi, joka valaa varsin tehokkaasti uskoa menestymismahdollisuuksiin myös verkon puolella. Jokainen hahmo tuntuu tottelevan kontrolleja enemmän kuin mallikkaasti, eikä erikoisliikkeiden suorittaminenkaan vaadi epäinhimillisiä taitoja. Kylmän pohjoisen, hyvänä päivänä koko Suomen parhaaksi Super Street Fighter II -pelaajaksi itsensä tituleeraava journalisti on simppeleiden mekaniikkojen kanssa kuin kotonaan. Tutoriaalivaiheen taistelutkin hoituvat toinen toisensa perään ilman otsalle kihoavia hikikarpaloita. Homma iskostuu 2D-mätkintäveteraanin selkärankaan ihastuttavan helposti. Näinhän sen pitäisikin mennä!

KAMEHAMEHAMEHAA!

Taisteluissa vihollista kurmotetaan pääsääntöisesti kolmen hengen kööristä koostuvalla tiimillä. Kontrolloitavaa hahmoa voi vaihdella vaikkapa lennosta, mikä antaa oivan mahdollisuuden näyttäviin yhteistyöhyökkäyksiin. Näyttäviä ovat myös toinen toistaan eeppisemmät erikoisliikkeet, joissa viholliset saattavat lennellä pitkin vuorenseinämiä tai aina avaruuteen saakka. Kaikkea toimintaa säestää epileptikkoja kauhistuttava valoshow ja ihastuttavan ylilyöty tekemisen meininki. Mikä parasta, pelaaja ei ole missään vaiheessa toiminnan suhteen kujalla, vaan homma pysyy enimmäkseen hanskassa jopa niiden hektisimpien räimeiden ajan. Tekniikka ei natise liitoksissaan koskaan, mikä on ruudulla tapahtuvan toiminnan määrään suhteutettuna suoranainen ihme.

Tutoriaalin jälkeen on aika loikata tarinamoodin puolelle, onhan tarjolla FighterZiä varten kynäilty juonentapainen. Stoori ei valitettavasti onnistu vakuuttamaan saati koukuttamaan oikein millään tasolla. Jonkinmoiseen jumalrooliin asettuva ja pelaajalle jutusteleva protagonisti ei nyt vain ole idea sieltä parhaimmasta päästä. Tarinamoodissa loikitaan eteenpäin pelilaudalla, joka heittää vastaan niin juonitaisteluita kuin näitä edeltäviä videoalustuksiakin. Universumin läpikotaisin tunteva fanipoika tai –tyttö viihtynee varmasti kampanjan parissa kaikkien kolmen tarinakaaren verran – itselläni homma tyssäsi harmittavasti jo ensimmäisen aikana. En syytä tästä FighterZiä, vaan puskista ilmestynyttä Monster Hunter: Worldia, joka tuli ja nappasi elämästä yllättäen liki kaiken vapaa-ajan.

Aina on aikaa hakata hyvä kaveri

Tappelupelin laatu mitataan silti perinpohjaisesti vasta saman sohvan äärellä, mukavan kaveriporukan kesken. Sen osa-alueen Dragon Ball FighterZ hoitaa onneksi enemmän kuin mainiosti. Nopeasti samaistuttavan mätkinnän pariin on helppo loikata, eikä seuraksi istahtavien nyyppien suvereeni löylyttäminenkään onnistu nopean oppimiskäyrän ansiosta järin pitkään. Voin hyvinkin kuvitella tahkoavani FighterZiä vielä vuosienkin päästä armotonta kettuilua ymmärtävien rakkaiden ystävieni kera. Nimikkeelle on myös helppo ennustaa menestystä eSportsin puolella, sen verran katsojaystävällistä hurmeinen meininki kokonaisuudessaan on.

Kun peliseuraa ei saa valjastettua samalle sohvalle, on aika loikata verkon ruuhkaisille taistelutantereille. Mutta voi taivahan talikynttilät, en todellakaan ollut valmistautunut näin brutaaliin turpiinvetoon. Muutama ensimmäinen ottelu hujahti hetkessä ohi ilman ainokaistakaan osumaa viholliseen, eikä kehittymistä ole sittemmin ollut suuresti nähtävissä. Teknisesti homma kuitenkin toimii mukavasti, eikä tappioista voi syyttää verkkoviivettä saati pelimekaanisia seikkoja. Oma vikani, säälittävä surkimus kun olen.

Dragon Ball -fanin unelmamätkintä

Dragon Ball FighterZistä on vaikea keksiä varsinaista nillitettävää – ellei laske aavistuksen puolivillaista kampanjamoodia. Hulppean näyttävä toiminta yhdistettynä kiitettävästi toimiviin mätkintämekaniikkoihin luovat yhden viime vuosien parhaista taistelupeleistä, katsoo kahinoita sitten Twitchistä tai tahkoaa samalta sohvalta kaverin kera.