Loistava toteutus, mutta ei nyt oikeen napannut.

Lepakkomies on lyönyt itsensä läpi vahvasti niin elokuvien, pelien, kuten myös alkuperäisesti sarjakuvien saralla. Batmanin voidaankin sanoa siis vallanneen melko vahvasti jokaista median-alan.

Ihan ei Arkham CIty yllä Asylumin tasolle, mutta bättiksen viimeisin on silti kokemisen arvoinen. Edeltäjän mainio metroidvania-rakenne on melko lailla poissa, vaikka muutamat salapaikat ovatkin alussa tavoittamattomissa. Myös tarinallisesti jäädään jälkeen Arkham Asylumista, kun peliin on väkisin tungettu kaikki Gothamin kummajaiset fanipalveluksena ja lopussa juoni vain töksäytetään tökerösti loppuun.

Rocksteadyn kehittämä parin vuoden takainen Batman: Arkham Asylum yllätti kaikki täysin. Lisenssiin perustuva peli, joka ei ollut vain hyvä vaan kuului lähes joka pelaajalla vuoden 2009 parhaimpien pelien listalle. En ole poikkeus tässä katraassa vaan ylistin Arkham Asylumin maasta taivaaseen ja rankkasin sen omilla kirjoillani yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.

Rocksteady onnistuu "mahdottomassa", ja parantaa lähes jokaisella osa-alueella parin vuoden takaista Arkham Asylumia. Toimivaa taistelumekanismia ei ole muutamaa uutta erikoisliikettä lukuunottamatta muutettu, eli jopa turhankin paljon rivivihollisten mättämistä sisältävä juoni pysyy taisteluiden osalta viihdyttävänä alusta loppuun. Mekanismi toimii kombojen pohjalta, eli muutaman iskun tai väistön saatuaan aukeaa mahdollisuus erikoisiskuun. Liikkeitä on erilaisia, aseen tuhoamisesta useamman maassa makaavan lopulliseen tinttaamiseen.

Jatko-osassa on vähemmän titaaneja, mutta täysin toisistaan poikkeavia vihollisia ja tarinoita.

Tästä ei yön ritarin turpakäräjät parane Arham Cityn sisällissodassa!