Nyt kun on tämä peli tullut läpi pelailtua niin kai tästä muutaman sanan voisi sitten sanoakkin.

Ensiksikin, peli on äärimmäisen helppo.
Toiseksi, pelin päähahmo liikkuu omasta mielestäni hieman kankeasti.
Kolmanneksi, pelin juoni nyt on hieman mitä on.
Neljänneksi, pelin grafiikatkaan eivät aina päätä huimaa.

Annampa täydet. Tässä syyt:

- Mike Patton.
- Uskomaton määrä yksityiskohtia.
- Tunnelma joka tasapainoilee huumorin, mäiskeen, jännityksen ja kauhun välimaastossa kokoajan.
- Rytmitys.
- Tylyys.
- Rakkaus lähdemateriaalia kohtaan.
- Ulkonäkö.
- Kentät.
- Koin oikeasti tunteita.
- Kun peli pääsee vauhtiin, ei sitä voi jättää kesken.

The Darkness on lisenssipelinä kaikin puolin sieltä mallikkaimmasta päästä. Lähes virheetön ulkoasu, laadukas ääninäyttely, lukuisat yksityiskohdat ja niin mukaansa tempaava kuin mielenkiintoisesti etenevä juoni siivittävät mukavasti yksinpelin läpi. Ainoastaan muutama selkeämmin todellisuudesta irrallinen tehtävä on laskemassa joukkion tasoa, mutta nekin valottavat sitä enemmän synkkää tarinaa. Yksinpeli on harvinaisen vahva kokemus, mutta valitettavan kertakäyttöinen.