Beyond the Dark: Nightwatch hukkaa hyvän idean huonoon toteutukseen

Beyond the Dark: Nightwatch on asymmetrinen kauhupeli, jossa yksi pelaaja ohjaa pakoilevaa hahmoa ja toinen avittaa häntä valvomalla talon turvakameroita. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja hauskalta idealta. Valitettavasti lopputulos on kaukana mielikuvista.

Kaksin aina kauheampaa

Pelaajan ohjaama hahmo (The Explorer) kaapataan ja kuljetetaan isoon taloon keskelle erämaata. Herättyään ensimmäisenä ajatuksena on tietenkin pakeneminen. Läheiseltä pöydältä löytyy muutamia esineitä, joista yksi on robottimainen WB-86-avustaja. Tämä aktivoi The Overseer -roolin, eli toinen pelaaja saa näkyvyyden talon turvajärjestelmään sekä The Explorerin inventaarioon. Yhteistyön voimin kaksikon pitäisi päästä karkuun kauhujen talosta, jossa kuolettava monsteri jahtaa ja vaanii – ja tappaa.

Iloinen WB-86 avustaa.

Pari asiaa on hyvä ottaa huomioon. Beyond the Dark vaatii kaksi pelaajaa ja kaksi Switch 2 -konsolia verkon yli pelattuna. Samassa lähiverkossa The Explorer voi hyödyntää myös alkuperäistä Switch-rautaa GameShare-ominaisuuden kautta, mutta kuvanlaatu ei ole kovinkaan hyvä jaon kautta.

Kerrasta poikki

Taloa tutkiva hahmo hiippailee ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Ensin kytketään sähköt päälle ja sen jälkeen lähdetään tutkimaan lukaalin käytäviä. Vastaan tulee niin elokuvateatteria kuin kirotun näköistä leikkihuonetta. Kaverilla on näkyvyys huoneisiin pikselisen yökamerastriimin kautta, ja hänen on tarkoitus varoitella lähestyvästä vaarasta. Ruudun yläkulmassa on myös ahdistuneisuusmittari, joka reagoi läheisiin monstereihin. 

Pelistä oli todella vaikea saada siistiä kuvakaappausta, joten pressipaketti apuun.

Kommunikaatio on ensisijaisen tärkeää – tai näin ainakin kuvittelisi – mutta loppujen lopuksi pelaaminen tuntuu olevan puoliksi arpapeliä ja puoliksi turhautumista. Hauskuus on kaukana, kun ensimmäisen puolen tunnin sisällä kuolee viisi kertaa ymmärtämättä koko pelin tai talon logiikkaa ja kokee kuoleman jälkeen samat ensiaskeleet uudestaan ja uudestaan: hidas heräämisanimaatio, The Overseerin aktivointi ja sähköjen palautus. Talossa liikkuva pahuus tappaa kerrasta, jos ja kun(!) se saa kiinni. Välillä mörkö ilmestyy kuin tyhjästä ja kaivaa sinut jopa kaapin sisältä kuolettavaan syleilyyn. Luulin, että Silent Hill: Townfallin surkein osuus olisi jättänyt minut jo rauhaan!

Teinikään ei innostunut

Teos luottaa synkkyyteen. Talon hämmentävä sisustus ja varsinkin musiikki luovat mainiosti pelottavaa tunnelmaa, mutta valitettavasti graafisesti moni asia jättää toivomisen varaa. Jälki on usein suttuista, ja GameSharen kautta koettuna moni asia tökkii.

Nightwatch muistuttaa monessa mielessä (esi)teineille suunnattuja kauhukokemuksia, ollen yhdistelmä Five Nights at Freddy's -pelisarjaa, Robloxin Doorsia tai kieroutunutta Poppy Playtimea. Valitettavasti pelaaminen luottaa täysin vihollisen väistelyyn, eikä epäselvät tavoitteet auta: oma 13-vuotias pelikamuni heitti Switchin nurkkaan alle tunnin pelaamisen jälkeen. Ja hän on kuitenkin pitkän linjan Roblox-pelaaja ja kokenut siellä melkoisia kikkareita. Nightwatch ei tunnu reilulta, hauskalta taikka palkitsevalta: se kiristää hermoja heti alusta asti. Kuoleman jälkeen kierros pisteytetään ihan vain kiusalla.

Tuttu ilmoitus taas ruudussa.

Teos sisältää (onneksi) roguelike-elementtejä, sillä ratkaistut pulmat ja tietyt esineet pysyvät hallussa myös kuoleman jälkeen. Tekijöiden ajatus on ilmeisesti, että pelaajat heitetään ensimmäisessä kentässä suoraan syvään päähän ja uiminen opetellaan hukkumisen kautta. Itse koen lähestymistavan turhauttavaksi ja typeräksi, sillä ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ehkä peli-ilo löytyisi grindaamisen jälkeen, mutta ensimmäinen taso oli meille jo tarpeeksi. Nimike sisältää ymmärtääkseni kolme eri kenttää.

Hyvä idea ei auta, jos toteutusta ei saa työstettyä hauskaksi kokonaisuudeksi. Beyond the Dark: Nightwatch on malliesimerkki siitä.