Edeltäjiään timanttisempaa mutta paikoin synkkää sooloräiskettä - testissä Modern Warfare 4:n kampanja

Arvostelussa Call of Duty: Modern Warfare 4:n yksinpelikampanja. Moninpeli käsitellään myöhemmin erikseen. 

Olipa Call of Dutyista mitä mieltä tahansa, niiden asema räiskintäpelien kuninkuusluokassa vuodesta toiseen hakee alalla vertaistaan. Vaikka sarjan taso ailahtelee, yleensä voi olla varma, että Activisionin (nykyään Microsoftin) lypsylehmä märehtii tasaisen tappavasti myyntilistojen piikkipaikoilla. 

Takaisin raiteille

Viime aikoina kuitenkin yksi osa-alue on ollut muita selkeämmin tuuliajolla. Kenties nykyisen games as service -villityksen vuoksi kampanjat on harmittavan usein hutaistu tyystin vasemmalla kädellä kasaan tai heitetty jopa kokonaan romukoppaan. 

Jo toista kierrostaan vetävässä Modern Warfare -saagassa yksinpeliosiot ovat perinteisesti muodostaneet keskimääräistä tärkeämmän ja hiotumman osan kokemusta, mutta tämäkin kaava särkyi edelliskerralla. Modern Warfare III:n hätäisesti kyhätty tarina ja etenkin puolivillainen kenttien toteutus jättivät fanit kylmiksi vuonna 2023.

Onneksi jopa pelialalla virheistä saatetaan joskus oppia, sillä uunituore Call of Duty: Modern Warfare 4 tarjoaa täysverisen kampanjan, joka asettuu sarjan mittapuulla ehdottomasti sinne kärkipäähän. 

Maailma on tulessa, taas

Trailereita tai ylipäätään mitään markkinointimateriaalia nähneille ei liene uutinen, että tällä kertaa modernin konfliktin keskiöön nousee Korean niemimaa. Pohjois-Korea käynnistää täysin yllättäen täysimittaisen invaasion Etelä-Koreaan, mutta asiat eivät ole tälläkään kertaa niin yksioikoisia kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Tarina vie pelaajan sulavasti ympäri maapalloa, kun pelkän täysimittaisen sodan kuvaamisen sijaan iso osa tehtävistä koostuu pienemmistä kahakoista. 

Eikä peli olisi Modern Warfare -tittelin arvoinen, ellei piinkova erikoisjoukko Task Force 141 sekä ennen kaikkea kapteeni John Price linkittyisi oleellisesti tapahtumiin. Juoni jatkuu itse asiassa suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Mukana on onneksi lyhyehkö kertausvideo, sillä myös aiemmat nimikkeet läpikahlanneilla lienee vaikeuksia muistella, kuka petti kenet ja miten liittolaisuudet tällä hetkellä menevätkään. 

Useista päähahmoista ja lokaatioista huolimatta nelososa saa sekavahkon alun jälkeen nivottua tarinansa edeltäjiään huomattavasti paremmin kasaan, ja ennen kaikkea pitämään sen mielenkiintoisena. Etenkin loppupuoliskolla panokset ovat ainaisen maailmanrauhan säilyttämisen sijaan enemmän henkilökohtaisia, mikä toimii hienosti. Positiivisena puolena jenkkikeskeisyys on aiempaa vähemmän esillä, eivätkä tähtilipun liehuttajat ole automaattisesti tarinan suurimpia sankareita. 

Yleistunnelma on sarjan nykyhengen mukaan hyvin synkkä ja brutaali. Ehkä suurin syy lienee oma ikääntyminen, mutta pariin otteeseen ”sankareille” pakotetut ratkaisut kolkuttelevat jo hyvän maun rajoja. Tähän totta kai vaikuttaa osaltaan aihepiirin aiempaa selkeämmät yhtäläisyydet maailmalla oikeasti tapahtuviin kamaluuksiin, kun rakas itänaapurimmekin on kuvioissa vahvasti mukana. Sentään takavuosien ”No Russian” -tyyliseen shokkihakuisuuteen ei sorruta, mutta pelaajaa ei silti päästetä puhtain käsin tästä sopasta. 

Monipuolista möhinää

Pelimekaanisesti mietittynä Modern Warfare 4 on kuin hittipotpuri sarjan parhaista tehtävistä. Vaikka kampanja jää melko lyhyeksi, ei sen aikana ole käytännössä yhtään tylsää hetkeä tai selvästi heikompaa osiota. Mukana on niin täysimittaista vyörytyssotaa, hiippailua vihollislinjojen takana, suoraan James Bondin oppikirjasta lainattua agenttitoimintaa, sekä sopivissa määrin erilaisten tuhokoneiden ja vauhdikkaiden kulkupelien hyödyntämistä. 

Yksi merkittävistä kokonaisuuksista on selvästi avonaisempi tehtävä. Kyseisen kartan kolme kohdetta saa suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Välineet haasteiden taklaamisen on tarkoitettu etsittäväksi omatoimisesti maailmasta. Tehtävän aluksi mieleen tulvivat muistot edellisosan hirveistä Open Combat Missioneista, mutta onneksi tällä kertaa kyseessä ei ole laiska moninpelipuolelta varastettu hutaistu, vaan talvinen temmellyskenttä tarjoaa mielenkiintoisen kokemuksen. Fiksuna ratkaisuna pikasiirtyminen suoraan varsinaisille tehtäväalueille on myös mahdollista, mikä samalla tarkoittaa pientä lisähaastetta huonompien varusteiden vuoksi. 

Kehuistaan huolimatta Modern Warfare 4:n kampanjalta ei sentään kannata odottaa mitään genreä mullistavaa. Se on yksittäistä avoimempaa osiota lukuun ottamatta yhä äärimmäisen skriptattua teatteria, joka lavastetaan pelaajan ohjastaman hahmon ympärille. Koko ryhmä esimerkiksi odottaa pelaajan saapumista ennen kuin ovista lähdetään vyörymään, ja sarjalle perinteiset viime tingan pelastumiset seuraavat toisiaan. Puitteet ovat kuitenkin pykälän uskottavampia. Joukkuetoverit vaikuttavat jopa saavan vihollisia hengiltä tositoimien aikana. Taistelun tiimellyksessä pystyy uppoutumaan illuusioon, että kuuluu osaksi isompaa yhteenottoa – kunhan ei yritä liian hanakasti kurkkia kulissien taakse.  

Käyrä takaisin nousuun 

Audiovisuaalinen toteutus ei jätä toivomisen varaa. Etenkin dramaattisten valaistusefektien käyttöön on selvästi panostettu. Näyttävissä ympäristöissä on kiitettävästi vaihtelua, eikä tällä kertaa päädytä rämpimään sarjan kliseisimmissä lokaatioissa, kuten Lähi-idässä tai faveloissa. Tuttuun tyyliin tarinankuljetusta hoidetaan osittain esirenderoitujen videoiden kautta, ja ratkaisu toimii hyvin. Suurimman Hollywood-tähden viittaa kattauksessa kantaa Mads Mikkelsen, joka hoitaa melko pieneksi jäävän tonttinsa takuuvarmalla ammattitaidolla. 

Vaikka vuoristoratamainen matka on laadukas, vaihteleva ja mukaansa tempaava, on se samalla myös kovin kompakti.

Mikäli Call of Dutyn moninpeli ei ole omin juttu, on Modern Warfare 4:n suositteleminen pelkän kampanjan vuoksi silti hieman hankalaa. Vaikka vuoristoratamainen matka on laadukas, vaihteleva ja mukaansa tempaava, on se samalla myös kovin kompakti. Riippuen miten paljon aikaansa käyttää avoimen maailman tutkimiseen, ensimmäiseen läpipeluuseen ei kulu kuin viidestä kahdeksaan tuntia. Toisaalta väkisin lisätunteja ynnäämällä kokemus kärsisi luultavasti tyhjäkäynnistä, sillä enemmän harvoin tarkoittaa parempaa. 

Nyt täytyy vain toivoa, että tämä laatutaso säilyisi myös tulevissa osissa.