Legenda ei koskaan kuole – vai miten se menikään?

Kelvollinen jatko-osa parsii yhteen ominaisuuksia Amplituden muista strategiapeleistä.

Amplitude Studios on erikoistunut ensisijaisesti näppäriin strategiapeleihin, joiden nimi sisältää sanan "Endless". Merkittävin poikkeus on vuoden 2021 Humankind, joka sovitteli Civilizationien tappajan viittaa harteilleen. Omissa kirjoissani se lähes onnistuikin, joten odotukset fantasiateemaista Endless Legend 2:ta kohtaan ovat korkeat.

Kaupunki rakentuu kaupunginosa kerrallaan.

Legend of Humankind

Fantasiateemastaan huolimatta tarjolla on puhdasverinen 4X-strategiapeli, jonka taustanarratiivi voisi sijoittua aivan yhtä hyvin niin scifi-ympäristöön kuin ihmiskunnan historiaan. Ja kappas, juuri näin julkaisija on tehnyt Humankindin ja Endless Spacen kanssa. Ei se mitään, kyllähän hyvää perusmekanismia kannattaa kierrättää, vaikka sitten vuosikymmenestä toiseen – mitä muuta Civilizationit ovat?

Tällä kertaa nimenomaan Humankindin vaikutus näkyy silmiinpistävimmin. Erityisesti kaupunginrakennus ja taistelutila ovat velkaa kehittäjän edelliselle 4X-pelille, kaikeksi onneksi hyvällä tavalla. Fantasiamaailma tarjoaa kuitenkin sen edun, että eri rodut ovat selkeämmin toisistaan eroavia, toisin kuin ihmiskunnan historiassa, jossa jokainen keksii enemmän tai vähemmän samat ratsumiehet ja lentokoneet.

Muutoin 4X:n kaikki elementit ovat oikein näppärästi paikoillaan: kaupunkeja laajennetaan, maastoa tutkitaan, sotia soditaan ja tiedettä tutkitaan. So far, so good.

Jopa on tutun näköistä taistelua, kukas sen Humankindin aikanaan kehittikään?

Kaupungit talouden moottorina

Kaupunkien kehitys on ratkaisevaa, sillä niiden lukumäärä on suhteellisen vähäinen. Jopa suurimmat kartat ovat lopulta kohtuullisen tiiviitä, jolloin valtakuntien rajat tulevat vastaan nopeasti alkupelissä. Rajanvetoa avittavat pienet valtiot, joita pelaaja voi integroida itseensä houkuttelemalla, lahjomalla tai sotimalla.

Heksapohjainen ruudukko vaatii optimointia, sillä kaupungit rakennetaan kaupunginosa kerrallaan. Heksojen välille syntyy synergioita, sillä vierekkäiset alueet voivat tarjota toisilleen etuja tai haittoja – tehdas vuoren vierellä on hyvä, asuintalot tehtaan vieressä paha. Optimoinnilla on mahdollista saavuttaa jopa merkittäviä eroja, sillä esimerkiksi puolustuslinnake tarjoaa sotaedun lisäksi buustia naapuriruuduille. Parhaat jipot oppii vain kokemuksen kautta.

Taistelu toteutetaan samoin kuin Humankindissa, eli armeijat erotetaan liikkumaan kartalla vuoropohjaisen taistelun kautta. Nyt eroja muodostuu siitä, että pelaajilla on käytössään voimakkaita sankareita, joilla on erilaisia erikoisiskuja käytössään. Myös päivitetyt yksiköt saavat helposti tällaisia erikoisliikkeitä. Yksikkövalikoima on melkoisen suppea, mutta erilaiset päivityspolut luovat hieman varianssia. Käytännössä taistelut kannattaa pelata aina manuaalisesti läpi, sillä pelaaja kykenee asemoimaan joukkonsa aina voimakkaammin kuin automaattinen ratkaisu. Pitkän päälle tämä on hitusen puuduttavaa.

Suurin ero perinteiseen strategiasotimiseen löytyy magiasta ja tehtävistä. Pelaajalla on jatkuvasti päällä erilaisia tehtäviä, joista osa liittyy pääjuonen edistämiseen, muut taas voivat tuottaa erilaisia bonuksia tai houkutella pieniä valtoja puolelleen. Mielenkiintoisesti juonitehtävien läpäisy, eli narratiivinen voitto, on eräs tapa voittaa peli muiden tuhoamisen tai puhtaan pistevoiton ohella. Käytännössä tehtävien vaikeusaste nousee jyrkästi, joten aivan aloitusyksiköillä ei juonen vaatimia taisteluita ja muita kommelluksia marssita läpi.

Juoni etenee valintojen ja tapahtumien kautta.

Master of Legends

Endless Legend 2 vaikuttaa jopa yllättävän paljon odotusten mukaiselta. Sen ohjekirja kannattaa kuitenkin lukea huolella, sillä tutoriaalivinkeistä huolimatta monet perusasiat jäävät herkästi huomaamatta. Kriittisin itseltäni ensisilmäyksellä ohi mennyt asia on uusien kaupunkien perustaminen. Kaikki sotilasyksiköt voivat perustaa aluetta valtaavia leirejä, jotka kasvavat ajan myötä kaupungeiksi. Tämän missaaminen ensimmäisellä yritykselläni oli suora uudelleenkäynnistyksen paikka.

Fantasiaympäristö tarjoaa erilaisia kikkoja, jotka eivät sopisi aivan yhtä hyvin perinteiseen Civilization-sapluunaan. Maasto esimerkiksi muuttuu, kun merenpinnasta nousee uusia alueita muutamia kertoja pelin aikana. Myös sankarien kehittäminen on toki Master of Magiceista tuttua, mutta muutoin genressä harvinaisempaa herkkua.

Lopputulos on kelvollinen, semminkin kun mukana on kourallinen uusia ideoita. Mistään aivan maata mullistavasta julkaisusta ei ole kyse, mutta mukana on sen verran paljon tuoretta ja tuunattua peliaikaa, että meno on kuin Pohjois-Koreassa: ei voi valittaa.