Ace Comba 8: Wings of Theve -pelin otsikkokuva
Arvostelu

Näillä taivailla ei hiljaisia hetkiä vietellä, vaan meno on kuin moukarihäkissä

Tero Lepistö

Tero "TeRm0z" Lepistö on pyörinyt foorumilla vakituisesti vuodesta 2004. Vaikka pelaaminen kuuluu edelleen tiiviisti elämään, arjen puristuksessa rakkaalle harrastukselle uhrattu aika pienenee vääjäämättä ja samalla pelimaku jalostuu. Nykyään parhautta edustavat (kaahauspelien lisäksi) sopivan tiiviit juonelliset toimintapläjäykset, jotka jättävät takaraivoon muitakin tunteita kuin turhautumista. Virtuaalimaailmoiden lisäksi suhtautuu tarpeettoman intohimoisesti automaailman ilmiöiden seuraamiseen ja yleiseen viisasteluun.

Ace Combat on kuulunut Japanilaisen Bandai Namcon (omaa sukua Namco) repertuaariin yhtä kauan kuin PlayStation on hallinnut konsolimarkkinoita. Tai tarkemmin sanottuna jopa hieman pidempään. Alun perin Air Combatina tunnettu teos saapui mittelemään kolikkopelihallikävijöiden roposista jo vuonna 1993, kun uusien ja uljaiden 3D-pelien esiinmarssi oli kiihkeimmillään alan todellisessa murrosvaiheessa.

Taivas aukene

Vaikka arcadekabinetit ovat käytännössä enää kaunis muisto nuoruusvuosilta, porskuttaa samaan sarjaan luettava Ace Combat yhä tasaista liitoaan kotikonsoleila. Sarjan peruspilaritkaan eivät ole järin isosti muuttuneet vuosikymmenten varrella. Myös tuoreimmassa Ace Combat 8: Wings of Thevessä lentokoneiden ja erityisesti hävittäjien ystäviä pyritään ensisijaisesti hurmaamaan komealla ulkonäöllä sekä nopeasti omaksuttavalla ja räjähtävällä toiminnalla. Pitkäkestoisuuden nimissä kakkua kuorrutetaan tunteisiin vetoavalla yltiödramaattisella tarinalla, ehtaan japanilaistyyliin. 

Pilotti

Arkistoja kaivamalla mieleen muistui, miksi Ace Combat 7: Skies Unknown ei vuonna 2019 vakuuttanut ihan niin täydellisesti kuin sitä kohtaan asetetut odotukset antoivat ymmärtää. Parina poimintana mainittakoon, että tuolloin pelaajan ohjastamaa tuhokonetta vähäteltiin ärsyttävästi, eikä se ole tietenkään kivaa kenellekään. Myös oman laivueen tekoälyn täydellinen saamattomuus sai mielen matalaksi, kun kulissit tehokkaasta joukosta sortuivat nopeasti. Ainakin näihin epäkohtiin on (todennäköisesti arvostelumme ansiosta) puututtu. 

Mestari merihädässä 

Tällä kertaa tarina vie tapahtumat vuoteen 2029. Käsillä on merkittävä konflikti fiktiivisten Sotoan tasavallan sekä Keski-Usean federaation välillä. Pelaajan ohjastama Rex aloittaa tarinansa merihädästä, josta hänet pelastetaan läheiselle lentotukialukselle. Hän päätyy melko absurdien käänteiden jälkeen paikkaamaan legendaarista Wings of Theve -ässäpilottia, ja omaksumaan uuden identiteetin kansakunnan suurimpana toivona. Toisin sanoen tällä kertaa hypätään miltei kylmiltään sankarin rooliin, vaikka varsinaiset kannukset eivät ole edes omia. 

Pelaajan johtama Joker Flight -eliittilaivue käy epätoivoiselta vaikuttavaa mutta päättäväistä sissisotaa ylivoimaista miehittäjää vastaan. Yhä tiiviimmäksi muodostuvan iskuryhmän ansiosta sodan kulku alkaa hiljalleen kääntyä. Suuria tunteita ja moninaisia juonenkäänteitä mahtuu vajaa 20-tuntiseen tarinaan enemmän kuin keskimääräiseen iltapäivien saippuaoopperaan, mutta sekavan alun jälkeen koukerot onnistuvat imaisemaan mukaansa. 

Mukana liihottavat siipimiehet ja -naiset ovat jälleen äärimmäisen puheliaita jopa häiritsevyyteen asti. Pohdiskeluista voi kuitenkin toisinaan aistia jopa hieman syvällisyyttä sotimisen, sankarimielikuvien ja oikeudenmukaisuuden teemojen osalta. Etenkin loppupuoliskolla mielleyhtymiltä muuan Hideo Kojiman tuotoksiin ei voi välttyä, mikä lienee pelaajasta riippuen joko hyvä tai huono asia. 

Kehityskelpoinen komppania

Vaikka laivueen jäsenten loputon lörpöttely välillä sotkee keskittymistä varsinaiseen tehtävänantoon, on tiimin osalta nähtävissä huikeaa kehitystä siinä tärkeimmässä, eli tehokkuudessa taistelukentällä. Pelaajan tehtäväksi jää edelleen hoidella käytännössä satamäärin vihollisen kohteita niin maalla merellä kuin ilmassa, mutta tällä kertaa muut osallistuvat edes jossain määrin talkoisiin. Ristiohjaimesta annettujen pikakäskyjen perusteella kaverit osaavat esimerkiksi hyökätä määrättyihin kohteisiin tai suojata selustaa tiukoissa paikoissa, mikä luo orastavaa immersiota tiimityöstä. 

Tehtävien rakenteen osalta ei pyörää niin sanotusti keksitä uudelleen. Mukaan mahtuu tuttuun tyyliin puhtaita ilma-taistoja, vihollisten tukikohtien tuhoamista maalla ja merellä, aina yhtä ihania suojelutehtäviä sekä näiden hybridejä. Usein tavoitteet muuttuvat kirjaimellisesti lennosta.

Sotakone vastassa

Muutamaan otteeseen oudot reunaehdot tehtävien onnistumiselle saavat hermot kiristymään. Esimerkiksi kymmenen minuutin aikana tuhotut useampi kymmenen lentokonetta, tankkia, ohjuspatteristoa sekä risteilyalusta kätyreineen eivät jostain syystä riitäkään oman armeijan etenemiselle, vaikka annetut pisterajat ylitettäisiin moninkertaisesti. Pääsääntöisesti tekeminen pysyy kuitenkin mielekkäänä. Kehittäjät ovat äityneet irrottelemaan etenkin vihollisten sotaleluilla, jotka eivät edes yritä imitoida realismia, vaan homma vedetään positiivisella tapaa överin eeppiseksi. 

Oman elämänsä supersankari 

Realismia sanana ei Ace Combatiin kuulukaan yhdistää kuin korkeintaan lisensoitujen koneiden osalta. Lentomallinnuksen saa valita yksinkertaistetun ja expertin väliltä, joista jälkimmäinen on ehdottoman suositeltava tapa ampaista taivaalle. Myös expertillä fysiikanlakeja uhmataan melko huoletta, kun lentämisen perimmäinen tarkoitus on tarjota hauskuutta. Balanssi saadaan hienosti kohdilleen – taistoissa olonsa tuntee ylivertaiseksi Tom Cruiseksi, mutta samaan aikaan eri konetyyppien erot voi havaita selkeästi. 

Auringonlasku tehtävän jälkeen

Ässänä taivaalla liihottamisen fiilistä ehostetaan hienolla audiovisuaalisella toteutuksella. Koneet näyttävät totta kai esikuviltaan, mutta eniten aikaa ja vaivaa kehittäjiltä lienee palanut nimenomaan muiden yksityiskohtien hiomiseen. Pilvien sisällä ruudulle kerääntyvä kosteus, pienet usvavanat koneen siivissä tiukoissa käännöksissä tai vaikkapa lähellä maanpintaa korostuvat koneen jyrinät kielivät tekijöiden rakkaudesta lajiin sekä lisäävät roppakaupalla immersiota. Kokonaisuus kruunataan tyylikkäillä valaistusefekteillä. Eeppisimmät tehtävät päättyvät totta kai komeaan auringonlaskuun tai -nousuun. Kornia, mutta ah niin hyvin teemaan sopivaa. 

Takaisin maanpinnalle

Kampanjan lopputekstien pamahtaessa ruudulle on mukava taputtaa itseään olalle ja ajatella, miten uskomattoman etevä lentäjä sohvaperunasta kuoriutuikaan. Nämä harhaluulot karisevat onneksi nopeasti verkon puolella. Ace Combat Onlineksi nimetty pelimuoto tarjoaa ensisilmäyksellä melkoisen viidakon erilaista avattavaa ja tutkittavaa. 

Urakka aloitetaan luomalla oma avatar, jolla lähdetään jalkapatikassa ihmettelemään tukikohdan tarjontaa. Kyseisellä aula-alueella pääsee tuunaamaan sekä avaamaan koneita, tekemään harjoituslentoja, tutustumaan muihin pelaajiin sekä vaikkapa pelaamaan julkaisijan legendaarisimpia tuotoksia, kuten Pac-Mania. 

Omalla kohdalla tarpeettoman monimutkaisiksi kuorrutetut aulat aiheuttavat lähinnä ärsytysreaktion, kun ainoa todellinen intressi olisi päästä vaivattomasti pelaamaan. Ace Combat kärsii jossain määrin samasta efektistä, mutta pienen totuttelun jälkeen online-puoli toimii onneksi loogisemmin ja sulavammin kuin pahimmissa verrokeissaan. 

lentolaivue valmiina, Ace Combat

Varsinainen lentäminen erottaa jyvät nopeasti akanoista, ja kokeneemmilta ihmisvastustajilta tulee takuulla turpaan. Kynnystä kuitenkin madalletaan riittävän monipuolisella kattauksella sisältöä. Isossa osassa tehtäviä yhteistyö sekä tekoälyn ohjastaman perustykinruoan tuhoaminen ottaa roolia. Tasojen noustessa ja uusien lelujen avautuessa huomaa kuin vaivihkaa olevansa jo syvemmin mukana verkkokarkeloissa. 

Nykyajan vitsauksena kokonaisuus tuntuu kuitenkin melkoisen ylitsevuotavalta Live Service -ratkaisulta kausipasseineen sekä melkoisen hapokkaine grindaustavoitteineen mehevimpien herkkujen osalta. Joten aika näyttää, miten satunnaisempia ja lompakon nyörinsä kurissa pitäviä pelaajia kohdellaan pitkässä juoksussa. 

Ace Combat 8: Wings of Theve on ehdottomasti positiivinen yllättäjä, vaikka tavallaan kovin turvallista jatko-osaa edustaakin.

Ace Combat 8: Wings of Theve on ehdottomasti positiivinen yllättäjä, vaikka tavallaan kovin turvallista jatko-osaa edustaakin. Sarja ei kenties patsastele otsikoiden ykkösnimenä, kun esimerkiksi tämän syksyn kovimpia hittejä etukäteen nimettiin, mutta kokonaisuus yksinkertaisesti viihdyttää. Kampanja onnistuu ehdottomasti paremmin kuin edeltäjänsä, ja uudelle tasolle nostettu nettipeli takaa runsaasti lisätunteja aiheeseen syvemmin hurahtaville. Ainoa suurempi moite on, että VR-tuki on heivattu tyystin pois, joten lasit saavat jatkaa pölyttymistään rauhassa. Mutta se lienee omaa tyhmyyttä, kun moiset meni joskus ostamaan.

Arvosteltu alustalla
Lisätiedot

Kiitokset julkaisijalle arviokoodista.