Tää on taivaallista rallia

Tiimiä tai tallia ei tarvita, kun raketit puskevat aluksia kulkemaan tuhatta ja sataa.

Tähtien sodan varsinaiseen saagaan ei ole lähivuosina syntynyt uusia elokuvia, joten pelintekijät joutuvat käyttämään mielikuvitustaan ja galaksin muita tunnelmia pelien pohjalle – saman huomasi myös hetki sitten julkaistun Zero Companyn kehitystiimi. Pimeän uhasta vuodelta 1999 voi olla monta mieltä, mutta sen upeimpiin kohtauksiin kuuluu vauhdikas rakettirekikilpailu. Galactic Racer nappaa tämän ajatuksen ja jalostaa siitä poikkeuksellisen vauhdikkaan kilpa-ajopelin.

Vauhdin näkee kuvasta, vaikka käytännössä tässä mennään vielä hiljaa, runsasta kolmeasataa.

Vauhtia ja vaaratilanteita

Aivan ensimmäisenä pieni varoituksen sana: olen tätä juttua kirjoittaessani vahvasti epämukavuusalueellani. Urheilu- ja autopelit eivät ole ykkössuosikkejani, vaikka Wipeoutit ja Mario Kartit ovatkin olleet melkoista hupia vuosien varrella. Mistään ajosimulaattorista ei Galactic Racerin kohdalla voida puhua, mutta jo ensimmäisessä tiukassa kurvissa huomasin Wipeoutin olevan virheellinen pohjakalibraatio ohjaamiselle: mutkan mennessä pitkäksi pamahti alukseni tuhannen tuusan pirstaleiksi. 

Pari minuttia myöhemmin kisakauteni oli ohi, sillä parin kolarin jälkeen näytölle pamahtaa game over. "Tästä tulee vielä vaikeaa", tajusin huokaisten. Näitä räjähdysanimaatiota pääsinkin sitten katselemaan pelin mittaan melkoisesti, sillä Galactic Racer muokkaa perinteistä kisakonseptia roguelitemaisilla efekteillä. Kisakautta ei ole edes tarkoitus läpäistä ensimmäisellä yrityksellä.

Mustan ritarin viittaa henkivä päähenkilö Shade pääsee osallistumaan kisaan hieman sivuoven kautta, sillä kilpailun järjestäjä sponsoroi salaa hänen osallistumismaksunsa. Yhden kauden aikana pelaaja voi valita osallistumisreitin, joka johtaa viimein loppukilpailuun. Kaikki etapit eivät ole tavallisia kisoja, vaan mukaan mahtuu satunnaiskohtaamisia, erikoiskokeita ja erityisen vaarallisia eliminaatiokisoja, joissa vain kärkikolmikkoon selviäminen estää putoamisen. Palkinnoksi tarjolla on uusia osia, krediittejä ja muuta hyödyllistä. Käytännössä loppuvastusta ei ole mahdollista voittaa ilman melko priimaksi tuunattua alusta.

Muokkauksia on monenlaisia. Suorituskykyä voi parantaa suorilla esimerkiksi nopeutta tai kääntyvyyttä parantavilla pisteillä, erikoisominaisuuksia tarjoavilla komponenteilla, uusia aseiden ja suojien kaltaisilla aktivoitavilla taidoilla sekä visuaalisilla elementeillä.

Roguelitemäinen reitinvalinta on tärkeää.

Kohti ääretöntä, ja sen yli

Tarjolla on kolme erilaista alusta: automainen kiituri (landspeeder), moottoripyörämäinen speeder bike sekä erityisen ketterästi kääntyvä skim speeder. Viimeisessä episodissa bonuksena muutamia kilpailuja pääsee ajamaan myös supernopealla rakettireellä.

Uudet alukset avautuvat käyttöön kierroksilla kerättyjen tuunauspisteiden avulla. Itse läpäisin pelin helpon jykevällä kiiturilla, mutta uskon ketterämpien vaihtoehtojen olevan jopa parempia, kunhan pelaaja on valmis väistelemään muita aluksia. Itse nautin kiiturin aggressiivisesta massasta, jolla köykäisemmät alukset voi yksinkertaisesti puskea pois tieltään.

Ajaminen on uskomattoman vauhdikasta, mutta yllättävän teknistä. Useimmat radat on mahdollista läpäistä kaasu pohjassa käyttämällä ilmajarrutoimintoa, joka kääntää alusta jyrkästi. Pelaajalla on seurattavanaan jatkuvasti lukuisia mittareita, joilla ajosuoritusta voi parantaa. Rakettibuusti latautuu taustalla ja lisäksi käyttöön avautuu vielä voimakkaampi ramjet-moottori. Se tuottaa kuitenkin lämpöä, jonka määrää on seurattava: ylikuumentuessaan pelaajan alus räjähtää.

Lisäksi pelaajalla voi olla asennettuna parhaimmillaan viisi erilaista erikoistaitoa, ja ympäristö voi tuottaa kuumuuden, kylmyyden tai happosyöpymän kaltaisia erikoisvaikutuksia. Pienet kolhut seiniin voivat rikkoa komponentteja, jotka on mahdollista korjata reaktiotestillä. Tämä kaikki on tehtävä samalla kun maisemat vilahtelevat silmissä ja vastustajat tökkivät selkään ja kylkeen.

Rakettirekikisoissa mennään joskus kirjaimellisesti tuhatta ja sataa.

Vaikeaa arkadea

Galactic Racer on yllättävän vaikea peli ollakseen arkademainen kilpa-ajopeli. Aluksen räjähdys on jatkuvasti pienen ohjausvirheen päässä, eivätkä vastustajat anna armoa. Helpommilla vaikeusasteilla käytössä on sentään kuminauhaefekti, jossa kovakaan sössiminen ei päästä vastustajia aivan liian kauas. Moninpeli onkin sitten eri asia – tästä kokemuksesta kirjoitan vielä erillisen artikkelin.

Muutama törmäys kisan aikana johtaa keskeytykseen, joka yleensä riittää koko kisaturnauksen keskeytykseen ja uudelleenyritykseen. Tämä on rogueliten henki, uusi kierros hieman päivitetyn aluksen kanssa on onneksi aina muutaman napinpainalluksen päässä. Itse laitoin kuitenkin vaikeusasteen nopeasti helpoimmalle vähentääkseni seinään heitettyjen ohjaimien kulumaa.

Armottomuudestaan huolimatta tarjolla on jotain aidosti ainutlaatuisen mielenkiintoista. Galactic Racer on kova koville, mutta toisaalta sen erilaiset innovaatiot ovat mahtavia. Roguelitemainen aluksen kehittäminen ja erilaiset ajamisen ohella räplättävät laitteet tarjoavat kiehtovan kokonaisuuden ja erään lähiaikojen parhaista Tähtien sota -kokemuksista.