Perinteiseen tapaan toteutettu tasohyppely kärsii hieman liian helposta vaikeustasosta, vaikkakin täydellinen läpipeluu onkin sitten jo haastavampaa. Tätä ei kuitenkaan liiemmälti ole tarjolla, joten arvostus on myyntilukujen mukainen.

Wii Sportsia on vähän hankala pisteyttää. Omakohtaisten kokemusten perusteella Sports on yksi vallankumouksellisimmista peleistä koskaan. Tavallisen kadullakulkijan silmin Sports edustaa jotain paljon enemmän kuin vain videopeliä. Videopelejä kauemminkin pelanneelle kyseessä on uusi kokemus, kun pelaamiseen saa eläytyä hauskanpidon ja yhdessä pelaamisen merkeissä.

Tärkein syy Playn hankkimiseen on sen sisältämä lisäohjain. Minipelit ovatkin hauskimpia kahdestaan ja varsinkin Laser Hockey on osoittautunut varsinaiseksi hermopeliksi. Sisällön puutteen takia tähtiä ei voi kuitenkaan kahta enempää antaa.

Wiille siirretty Zelda -seikkailu ei ehkä aivan lunastanut odotuksia, mutta siitä huolimatta se on konsolin ehdotonta eliittiä ja Prime 3:n ja Galaxyn ohella pakkohankintoja, mitä tulee perinteisiin peleihin. Graafinen suunnittelu on niin tasokasta että välillä unohtaa pelaavansa SD-konsolilla.

Ilmeisen kiireellä Wiille kasattu CoD3 ei lunastanut odotuksia millään tasolla. Ainoastaan kontrollit antoivat luvan odottaa enemmän Wiin FPS -saralta. Muuten peli oli buginen ja turhauttava kokemus.

Wiin julkaisun aikaan promokuvat ja videot vaikuttivat lupaavilta, mutta lopputuloksena olikin varsin epäonnistunut ja hengetön ensimmäisen aallon fps. Vaikka kömpelöt kontrollit kestäisikin, tappaa kehno kenttäsuunnittelu loputkin peli-ilosta. Paikoitellen pelin visuaalisuus oli sentäs siedettävällä tasolla.

Hyvä esimerkki siitä että liikkeentunnistus voi antaa oikein toteutettuna lisäarvoa. Vähäisen sisällön ja nettipelin puutteen takia tälle ei voi viittä tähteä antaa. Jos kuitenkin etsii hyvin toteutettua Wii -kaahailua ja arcadehenkisyys on se juttu niin suosittelen lämmöllä Excite Truckia.

Mahtavaa huumoria sisältävä Paper Mario sarja koki pienen muutoksen Super Paper Mario -osassaan. Aiemmin sarja on perustunut vahvasti vuoropohjaiseen taisteluun, mutta tällä kertaa kyseessä on kaksiulotteinen (tai kaksi ja puoli) tasoloikinta, mutta sisältäen silti kevyitä roolipelielementtejä. Itse pidin aiemmasta Cubelle julkaistusta osasta enemmän, mutta arvosanaksi silti neljä tähteä.

Prime 3 eroaa suhteellisen paljon sen edeltäjistä ja tämä johtuu täysin uudesta tavasta ohjata. Uusi ohjaustapa myös toimii. Samuksella on nyt helppo ja nopea katsoa ja tähdätä mihin haluaa. Lisäksi pelissä on muutamia hyviä gesture -liikkeitä, kuten energialasson heittäminen nunchakulla.

Kenttäsuunnittelultaan peli on taattua Metroid -laatua. Kokonaisuutena peli sijoituu ykkösen ja kakkosen väliin, ykkösosan ollen sarjan paras peli.

Galaxy on audiovisuaalisuudessaan ja pelattavuudessaan Wiin ehdotonta kärkeä. Sunshinessä oli ehkä jossain määrin tylsät ympäristöt, mutta Super Mario Galaxy vie pelaajan avaruuteen. Mariolla siis pompitaan ainutlaatuisesti eri kokoisilla ja muotoisilla planetoideilla. Vallankumouksellinen peli.

Heroes 2 avasi pelin Wiillä laadukkaiden FPS-pelien saralla. Kontrollit ja niiden muokkausmahdollisuudet toimivat vielä tänäänkin esimerkkinä tuleville Wiin FPS-peleille. Moninpelin 32-pelaajan peli oli sekin teknisesti hyvä saavutus. Yksinpeli oli kuitenkin varsin perinteinen kokemus, joten se ei pahemmin mieleen jäänyt.

Toimiva 2D-hyppely, joka todistaa (yhdessä LBP:n kanssa) että genre on vielä voimissaan. Erityismaininta kauniille visuaaliselle annille ja funkille ääniraidalle.

HC-melettäjät pitäköön suunsa kiinni. Brawl on kaikinpuolin parannusta aikaisempaan osaan. Sisältöä on massiivisesti. Pelkästään pelimoodeja on kymmeniä. Ainoastaan nettipelin toteutus ei ole aivan onnistunut.

Varsin toimiva kevytkuntoilupeli. Minipelit toimivat hetken hupina, mutta laihduttajalle tämä voi olla oiva työkalu seurata painon kehittymistä.

Yksi parhaista Mario Kart -kokemuksista ikinä. Nettipeli, rattiohjaus, visuaalisuus... kaikki vain yksinkertaisesti toimii. Tätä peliä ei vain saa ottaa liian vakavasti.