Maailma on jännä paikka. Jos joku olisi kolmisen vuotta sitten uskaltanut väittää, että Square Enixistä kehkeytyy yksi laadukkaimmista länsimaisten pelien julkaisijoista, olisi häntä todennäköisesti läpsitty märällä monnilla kasvoille. Final Fantasyllä ja Dragon Questillä pitkään ratsastanut japanilaisjätti osti kuitenkin reilut kaksi vuotta sitten brittiläisen Eidoksen. Samalla Squaren julkaisukirjastoon tuotiin täysin uutta länsimaista väriä. Tämä näkyi vahvasti myös Xbox Community Networkin järjestämässä The Gathering -tapahtumassa.
Tomb Raider
Kolmiulotteisten toimintaseikkailujen äidiksi syystäkin tituleerattu Tomb Raider ehti välissä jo vähän väljähtämään. Crystal Dynamicsin otettua ohjat käsiinsä sarjan suunta on kuitenkin ollut ylöspäin. Tomb Raider Legend ja viimeistään Lara Croft and the Guardian of Light näyttivät, että tässä tytössä piisaa edelleen potkua. Pelisarjan uusin osa, pelkistetysti Tomb Raideriksi nimetty seikkailu aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä. Neiti Croftin aikaisemmat tutkimusretket jätetään unholaan. Pelin pääosassa nähdään nuori ja hyvin erilainen Lara. Jättimäinen rintavarustus ja tiukat minisortsit jäävät historiaan tehdäkseen tilaa kypsemmälle otteelle.
Tomb Raiderissa vasta 21-vuotias Lara Croft lähtee etsimään seikkailuja ja jännitystä Japanin lähettyvillä majailevalta saarelta. Hänen matka-aluksensa Endurance joutuu kuitenkin myrskyn riepottelemaksi. Seurauksena Lara ja laivan miehistö joutuvat erilleen. Myrskyn tyynnyttyä seikkailijatar löytää itsensä synkän luolaston katosta siististi pakettiin sidottuna. Tie vapauteen käy kivun ja tuskan kautta, sillä siteet täytyy heikentää polttamalla. Irti päästyään Lara putoaa suoraan kylki edellä maassa törröttävään metallitankoon ja parahtaa tuskasta. Liikkuminen jatkuu vaivalloisesti kylkeä pidellen.
Peli tekee selvän pesäeron edeltäjiinsä heti alkuhetkistä lähtien. Näytetyt kohtaukset ovat kauttaaltaan synkkiä ja jopa ahdistavia. Ahtaissa luolissa seiniä valaisevat pehmeästi värisevät soihdut. Ulkona puolestaan myrsky piiskaa kalliomaisemaa sateella ja tuulella. Toisinaan taivaalla välähtelevät salamat. Maisemat pursuavat tunnelmaa ja hahmot yksityiskohtia. Välinäytöksissä ääninäyttely, musiikki ja animaatiot pelaavat erinomaisesti yhteen tarjoten tunteellisen kokemuksen. Pelitapahtumien aikana ääniraidalla luotetaan ambienssiin.
Uusittu Lara Croft ei ole kahdella pyssyllä tulittava ja takaperin voltteja loikkiva sankaritar. Sen sijaan hän joutuu kamppailemaan esittelyn aikana selviytymisestään arkisemmissa merkeissä. Luolissa häntä ahdistelevat niin salaperäiset alkuasukkaat kuin vihainen susikin. Viholliset kukistetaan tai niiltä karataan pärjäämällä reaktiotesteissä. Vaikka demossa ei nähdäkään varsinaista taistelua, sen pitäisi kuulua edelleen Tomb Raiderin perusteisiin. Crystal Dynamicsilla toimintaa kehittämään on omistettu oma pieni tiiminsä. Intiimimmät kohtaukset saavat tavallisemmankin vaaran tuntumaan uhkaavammalta. Tarinan selviytymisluonnetta korostaa Laran väsyneen surullinen toteamus, kun hän runttaa paniikinomaisesti suden kuoliaaksi: ”Olen pahoillani, mutta sen piti olla joko sinä tai minä.”
Mielenkiintoisten ympäristöjen tutkiminen ja ongelmanratkonta ovat edelleen tärkeässä roolissa Tomb Raiderissa. Pulmat eivät kuitenkaan luota pelkästään erilaisten vipujen vääntelemiseen. Näytetyssä lyhyessä pätkässä Laran täytyy raivata tulen avulla tien tukkiva puuportti tieltään. Ongelman ratkaiseminen vaatii hieman fysiikkapohjaista kikkailua ja ympäristön havainnoimista. Jälkimmäisessä auttaa uusi ”selviytymisaisti”, joka korostaa ympäristöstä tärkeitä kohteita hieman Assassin's Creedin kotkanäön tapaan. Pakko sitä ei tietenkään ole käyttää. Myös Laran liikkuminen poikkeaa totutusta. Hahmoanimaatiot muistuttavat enemmän Unchartedia kuin aikaisempia Tomb Raidereita: nuori nainen juoksee hieman huojuen hyppyjen yltäessä perille vain juuri ja juuri.
Peli on luonteeltaan lineaarinen. Ympäristöt antavat kuitenkin joitakin vihjeitä tulevista reiteistä. Esittelijän mukaan käytännössä kaikkiin näkyviin paikkoihin pääsee ennemmin tai myöhemmin seikkailun aikana. Aivan yksin Lara ei saarella ole, vaan myös muita matkustajia on selvinnyt haaksirikosta. Demon toisessa osiossa hän törmää susien kiusaamaan oppi-isäänsä. Vakavasti loukkaantunut mies kaipaa ensiapua. Lisäksi parivaljakko haluaa lähettää hätäsanoman läheisen radiomaston läheltä. Tarvikkeiden noutaminen käy pienestä seikkailusta. Samalla Larasta alkaa paljastua selviytyjän piirteitä.
Lyhyehkön 30 minuutin esittelysession perusteella uudistunut Tomb Raider vakuuttaa. Moni asia jäi vielä selvittämättä, eikä esimerkiksi kontrolleihin saatu otettua tuntumaa. Crystal Dynamics näyttää kuitenkin keskittyvän oikeisiin asioihin. Myös tuotantoarvot ovat kohdallaan. Vuoden päästä nähdään, pysyykö laatu korkealla kautta linjan.
Hitman: Absolution
Hitmania riepovat Max Paynen ja Tomb Raiderin tavoin uudistusten tuulet. Kaljupäinen salamurhaaja palaa kuuden vuoden tauon jälkeen pelissä, joka on jo ehtinyt herättämään närää faneissa. Viides Hitman muistuttaa ensi näkemältä enemmän Splinter Cell: Convictionia kuin sarjan aikaisempia osia. Agentti 47 väijyy suojan takana, kun poliisit kokoontuvat keskelle synkkää kirjastoa. Sähköjen ollessa poikki ainoastaan ikkunoista tunkeutuvat valonsäteet ja ajoittaiset salamaniskut valaisevat arvokkaalta näyttävää sisätilaa.
Hitman: Absolutionin audiovisuaalinen toteutus on kohdallaan. Vaikka alla rullaakin uusi pelimoottori, tuotteen tunnistaa tanskalaistiimin jäljeksi värimaailman ja tyylin ansiosta. Uuden teknologian ei pitäisi näkyä ainoastaan ulkoasussa, vaan sen pitäisi tarjota myös parempaa tekoälyä ja enemmän mahdollisuuksia kehittäjille.
The Gathering -tapahtumassa Hitman: Absolutionista näytettiin vajaan 20 minuutin mittainen demo. Käytännössä saman materiaalin voi tosin jo katsoa YouTubesta. Esittelystä selviää, että pelisarjan viides osa etenee lineaarisemmin kuin aikaisemmat painokset. Pelaaja voi toki valita lähestymistapansa tilanteisiin. Esimerkiksi alun kirjastokohtausta voisi kuvata Batman: Arkham Asylumin monien ympäristöjen kaltaiseksi puoliavoimeksi tilanteeksi. Vihollisten välttelemisessä ja nitistämisessä pelaajaa auttaa niin ikään Lepakkomiehen etsivänäköä muistuttava selviytymisvaisto, joka korostaa Agentti 47:ää etsivät poliisit ja näiden kulkureitit ympäristöstä. Vaikeimmilla vaikeustasoilla näistä avuista ei kuitenkaan pääse nauttimaan.
Huomaamatonta lähestymistapaa suosiville peli antaa mahdollisuuden anastaa kaadetuilta vihollisilta valepuvun. Esittelypätkän huvittavin kohtaus syntyykin, kun neliseiska tallustelee poliisipuvussa keskelle hippikommuunia. Hätäisin asukeista ryntää vessaan ja yrittää vetää huumekasvejaan pöntöstä alas – ihan niin kuin olohuoneen puolella pönöttävät 20 muuta ruukkua eivät pistäisi tarpeeksi silmään. Demon aikana nähdään myös käsikirjoitettua toimintaa, kun Agentti 47 väistelee helikopteria kattorakennuksen puitteissa. Samalla taustalla pauhaa hiiviskelystä poiketen aggressiivisempi musiikki. Niiltä pahamaineisilta Inception-torviltakaan ei vältytä.
Hitman: Absolutionista näkee selvästi, että kehittäjät ovat lähteneet tavoittelemaan laajempaa yleisöä. Aikaisempaa elokuvamaisempi ja käsikirjoitetumpi toteutus vetoaa varmasti perinteisempien toimintapelien ystäviin. Väijyttävien vihollisten pölinät sekä humoristiset yksityiskohdat auttavat rakentamaan tunnelmaa. Sarjan alkuperäistä pohtivaa lähestymistapaa kaipaavia se ei lämmittäne. Mikäli merkit pitävät paikkansa, pääsevät muut pelaajat kuitenkin nauttimaan pätevästä toimintahiiviskelystä sitten joskus ensi vuonna.
Deus Ex: Human Revolution – The Missing Link
Kolmas Deus Ex tarjoilee jo kaupasta ostettuna kiitettävästi pelattavaa. Alun perin noin kymmenen tunnin kokemukseksi kaavailtu projekti paisui ja päätyi lopulta helposti yli 20 tuntiin venähtäväksi eepokseksi. Suuret visiot jatkuvat ladattavan lisäsisällön parissa, sillä The Missing Link -laajennukselle povataan peliaikaa kuudesta kahdeksaan tuntia – enemmänkin, mikäli jaksaa koluta kaikki kulmat ja lukea jokaisen piilotetun inforyöpyn.
The Missing Linkin tarina sijoittuu keskelle Adam Jensenin seikkailua Human Revolutionissa. Laajennus selittää päähenkilön kolmen päivän katoamista. Belltowerin vangiksi ja kidutettavaksi joutunut Jensen joutuu luottamaan perustaitoihinsa, kun häneltä riistetään hänen lisäkykynsä. Tarinan pitäisi tarjota tuttua Deus Ex -meininkiä, sillä lisäosaa suunnittelemassa on ollut tärkeimpiä tekijöitä Eidos Montrealin päätiimistä, mukaan lukien pääpelin käsikirjoittaja. Halu kunnioittaa pelisarjan perinteitä ja perusarvoja on ollut niin syvä, että alkuperäinen Deus Ex pyöri käytännössä jatkuvasti Human Revolutionin pääsuunnittelijan työpisteellä toimistolla.
The Missing Linkissä tunnelman takaa Michael McCannin laajennusta varten säveltämä uunituore musiikki. Visuaalisesti laajennus näyttää yllättävän skarpilta ylimääräisen hiomisajan ansiosta. Se tarjoaa emopelin tapaan Jensenille valinnanvaraa lähestymistavan suhteen. Pelaaja voi kiertää vihollisyksiköt käyttämällä ilmastointikanavia ja liikkumalla suojissa tai antaa luotien hoitaa puhumisen. Matkan varrella nähdään joitakin uusia pelillisiä kikkoja, kuten esimerkiksi aikaisemmin Adamin arsenaaliin kuuluneella typhoonilla varustettuja tykkitorneja.
The Missing Linkin näkeminen ja erityisesti McCannin uusien sävellysten kuuleminen sai tuntemaan entistä enemmän syyllisyyttä siitä, ettei emopeliä ole vielä ehtinyt läpäisemään. Laajennus ilmestyy ladattavaksi 1200 Microsoft-pisteen hintaan 18. lokakuuta. Deus Ex: Human Revolution ja sen lisäosat eivät luonnollisesti ole ainut projekti, jonka parissa Eidos Montreal paiskii pitkiä päiviä. Kanadassa muhii myös Thief 4. Studion yhteisövastaava tosin totesi välittömästi, että siitä projektista on turha kysellä yhtään mitään.
