Risto Karinkannan blogi

Game Pass, PlayStation Plus, Switch Online... Kilpailukykyisiä tarjouksia riittää, mutta palvelusta maksettua hintaa ei lasketa pelkästään euroissa.

Jo muinaiset intellivisionäärit

Pelipalveluiden historia on yllättävän vanha. Jo 80-luvun alun Intellivision-konsoli yritti tarjota muutaman vuoden ajan PlayCable-palvelua, jossa uusia pelejä pystyi lataamaan kaapelitelevisioyhteyden avulla. Tämä siis ennen internetin keksimistä! Harmillisesti idea ei kantanut, mutta visio jäi. Myös videovuokraamoiden tapaan toimivia virityksiä kokeiltiin, mutta sittemmin Vantaalla on virrannut runsaasti vettä.

Modernit iteraatiot tilauspalveluideasta saatiin EA Playn ja PlayStation Now -palveluiden kautta, jotka näkivät päivänvalon herran vuonna 2014. Erityisesti itse kuikuilin kevyesti lukittautuneena PC-miehenä pleikkaritarjonnan suuntaan, sillä monet yksinoikeusnimet ovat jääneet itseltäni edelleen kokematta. Valikoiman laajuus osoittautui pettymykseksi, sillä kirkkaimpia kärkinimiä ei tarjottu PC-pelaajille. Yhdeksän vuotta myöhemmin tämäkin asia tulee korjattua, kun The Last of Us saapuu vihdoin Steamiin 3.3.2023.

Sittemmin markkinat ovat tehneet tehtävänsä, ja sulautumisen kohteiksi ovat päätyneet niin PlayStation Now kuin EA Play. Vielä kovemman konsolidoituvan markkinan kohtalon on kokenut esimerkiksi Google Stadia, jonka pilvipalvelua ei saatu kerta kaikkiaan kilpailukykyiseen kuntoon. Amazon Lunan kohtalo on hieman epäselvä, mutta palvelu potkii ilmeisesti edelleen rapakon takana.

The Last of Us Part I

Kilpailua hiki otsalla

Markkinoiden mullistus on ymmärrettävää, sillä viime kädessä valikoiman laajuus on kuningas. Kilpailua tarvitaan pitämään vakiintuneet tarjoajat varpaillaan, ja tämän vuoksi tervehdin suurella ilolla Epic Gamesia – siitä huolimatta, että pääasiallinen ostopaikkani on useimpien PC-pelaajien tapaan Steam.

Television puolella valikoiman hajaantuneisuus herättää närää. Vaikka Netflix on lähtenyt tunkemaan itseään pelipuolelle, on samaan aikaan varsinaisella sarjapuolella tiukkaa. Kuluttajia närästää tarve ostaa useampi palvelu kerrallaan. Telkkarifaneille HBO:n ja Netflixin ostaminen on peruskauraa, mutta jos Mahtisormuksia varten tarvitaan vielä Amazon Prime, alkaa nuppia puristaa. Syystäkin useat penninvenytyslehtijutut kehottavat tarkkailemaan automaattilaskutusten määrää.

Sama ongelma koskee pelimaailmaa. Pelkkää FIFAn uusinta iteraatiota kavereiden kanssa pelaaville yksi palvelu voi vielä riittää, mutta monipuolisesta mausta kärsiville tai useita laitteita käyttäville tarve useammalle palvelulle on ilmeinen. Silti taloudelliset seikat eivät ole ensimmäisenä mielessäni, sillä käytän ostettuihin peleihin varmasti enemmän rahaa kuin kuluttaisin niitä tarjoaviin palveluihin. Ongelma on palveluiden muissa ominaisuuksissa.

No One Lives Forever kotelo

Valitse vapaus

Kun ostat fyysisen pelituotteen, pysyy se sinulla lähtökohtaisesti ikuisesti. Ostamalla palvelun saat satunnaisen valikoiman pelejä määräajaksi – yleensä vieläpä pari ankkurijulkaisua ja sen päälle kasakaupalla puoliturhaa tauhkaa, joiden voimin valikoimaa voidaan markkinoida massiiviseksi. Enpä tiedä, kuinka moni on niin kaikkiruokainen, että jahkaisi tahkota läpi kaiken mahdollisen.

Suurimman paineen tuottaa julkaisuiden katoaminen listalta. Jos en pelaa heti, löytyykö haluamaani tarjontaa enää ensi kuussa? Tämä on kapsahtanut itseeni Netflixissä, josta Rick ja Morty poistui juuri, kun olin aloittanut katsomaan sarjaa kesällä. Onneksi verkosta löytyy yhä p-kirjaimella alkavia kaljuuna- ja rommihenkisiä palveluita.

Huomaan, että ironista kyllä pelipalvelut pelillistävät pelaamista. En paljasta suuria yrityssalaisuuksia kertomalla, että luetuimpia uutisjuttujamme ovat uusimpien Playstation Plus -pelien listaukset. Tämä tuottaa samanlaista hormonisäpinää kuin uhkapelaaminen, jossa jokaisesta kuukausittain raaputettavsta arvasta paljastuu yllätyksiä. Mitämitä, katso täältä uusimmat (melkein) ilmaiseksi käyttöön avautuvat pelit, juuri sinulle!

Myönnän, että hieman väliinputoajana myös Steam kumppaneineen tarjoaa vain käyttöoikeuden peliin. Luotan kuitenkin siihen, että Valven konkurssitilanteessa pelaajien käyttöoikeudet pelastettaisiin tavalla tai toisella, sillä luottamuksen romahdus tulisi kalliiksi myös julkaisijoille. Tunnettuna esimerkkinä katoavaisuudesta No One Lives Foreveriä ei oikeuksien epäselvyyden vuoksi saa edelleenkään nettipalveluista. Toisaalta Alan Wake poistui hetkeksi lisenssiriidan vuoksi myynnistä, mutta tämä ei vaikuttanut valmiin kappaleen omistaneisiin pelaajiin.

Kaipaan kaoottiseen elämääni kontrollia, jossa voin laskea ohjaimen alas ja keskittyä muihin elämänalueisiin ilman painetta katoavista peleistä. Vastaavasti luen mielelläni kuratoituja suosituksia, mutta en halua palveluntarjoajan määrittelevän millaisia pelejä minun olisi syytä pelata ja koska. Sanokaa mitä sanotte, mutta omistamisen ihanuus tulee hallinnan tunteesta ja siitä, että omassa tuvassa on oma lupa. Koskas se Steamin seuraava alennus alkoikaan? Olisi nimittäin muutamia nimikkeitä toivelistalla...