Sony muisti taas Japanin hittipelejä
2-3 miljoonan myynnin vaativan tuplaplatinapalkinnon sai PlayStation Portablen Monster Hunter Portable 2nd G, joka ilmestyy keväällä Euroopassa nimellä Monster Hunter Freedom Unite.
BioShock on onnistuneesti koukuttanut pelaajia jo niin PClla, Xbox 360:lla kuin sittemmin PlayStation 3:llakin, eikä syyttä. Oma myöhäinen heräämiseni ehti jo herättää skeptisyyden poikasen peliä kohtaan, sillä epäilevänä pelaajana ehdin jo kauhistua muutamista negatiivisemmista kommenteista pelaajien keskuudessa. Se, että annoin sen ensihypen laantua ja tartuin peliin vasta nyt, saattoi ainoastaan parantaa kokemusta, sillä onhan se niinkin, että useat megahypetetyt pelit eivät kaiken sen taukoamattoman hehkutuksen jälkeen ole enää pystyneet räjäyttämään pottia.
Tosiaankin tämä on kärsivällisen miehen jääkiekkopeli, realistinen ja toimiva, pelattavuudeltaan loistava. Sliderit ovat avainsana. Pieniä narinan aiheita toki löytyy kuten sekavat valikot. . Kiekon liike, fysiikka, animaatiot loistavat, vaikka garfiikka onkin keskivertoa. Kontrollit paranneltu viimevuodesta että "2k märkäkorvatkin" pääsevät helposti mukaan. Realistisen jääkiekon ystävälle pakkohankinta. Älä tuijota grafiikkaa vaan sitä miten peli elää, käyttäytyy ja mille se tuntuu.
Parasta konsoliautoilua edelleen. Tärkein, eli ajomalli, on kohdallaan. Ajaminen on tarpeeksi haastavaa että siitä nauttii, mutta ei saa turhautumaan. Autoja paljon, mutta ratojakin olisi mukaan muutama lisää sopinut.
Komean näköinen, mutta jotenkin keskinkertainen autopeli. Ajomalli hiukan liian helppo jotta ajamisesta oikein nauttisi. Kaupungit ajoalustoina on ihan hyvä idea, mutta kun muuta liikennettä ei ole, niin ei ne eroa normaalista radan kierrosta juurikaan. Kisa muotoja monia joista osa ihan mukavia osa taas ärsyttäviä ja väkisin tehdyn oloisia.
Peli jossa on monia ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta hyvät ominaisuudet kuitenkin painavat vaa'an vahvasti plussalle. Juonessa hiukan liian vähän vaihtelua, joka aiheuttaa puutumista loppumetreillä. Mutta pelin maailma ja tunnelma kuitenkin pakottavat palaamaan pelin pariin säännöllisesti.
Loistava peli, jonka pariin palaa mielellään. Pelin taisteluiden helppous on toisaalta jopa positiivinen asia. Ei tarvitse kyllästymiseen asti hakata jotain vaikeaa kohtaa läpi. Tämä ainakin minulla estää kyllästymästä ja turhautumasta peliin. Hiukan ärsyttävästi viholliset hyökkäävät aina samoissa paikoissa, joten kulkiessaan niitä osaa odottaa. Hiukan buginen peli on. Yhtä tehtävää en saanut suoritettua loppuun ja muutamia ruudulle jumineita tekstejä on ollut. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kaunis ja hyvässä mielessä erillainen roolipeli.
Pelin päähahmon Faithin sisko lavastetaan syylliseksi murhaan ja Faithin tehtäväksi jää siskon pelastaminen ja siinä sivussa muu totuuden kaivelu. Juoni on perushuttua ja tulevia tapahtumia ei ole mitenkään vaikea arvata. Toisaalta juonen kuljetus piirretyn, hieman animetyylisen, grafiikan avulla toimii erittäin hyvin.
Jaksoi viihdyttää loppuun asti, sekä tarjoamaan näyttävät kulissit ihmisrodun eloonjäämistaistelulle tuota vihamielistä muukalaista vastaan.
Kelpo FPS-mäiskettä lajin ystäville. Aseiden monipuolisuus, paikoin pelottavat miljööt ja nuo monikymmenpäiset niljakkaiden örmelöiden laumat tekevät tästä kokemisen arvoisen. Normaalilla vaikeustasolla ei turhautumista tullut vastaan edes pomojen kohdalla. Tarina ei eeppisyyden osalta ole mikään oscar-voittaja, mutta ihan käypästä tavaraa kuitenkin. Peli on täysin suomeksi lokalisoitu, ääninäyttelyä myöten.
Pettymys on päälimmäinen tunne, tarina päättyi hetki sitten. Pelitunteja takana reilu 30. Teknisesti hieno peli kaatuu tarinaan ja erityisesti sen lyhyyteen ja muuhun tekemisen puutteeseen. Ajaminen erilaisilla menopeleillä ei jaksa kiinnostaa loputtomiin. Kouluarvosana kahdeksan, tähdillä kolme.