Mass Effect on vahvasti Biowaren vanhempien Knights of the old republicien tyyliin tehty eeppinen avaruusooppera. Hieno juonenkerronta ja luontevalta tuntuva interaktiivinen dialogi ovat ilman muuta tämän kohtuullisen toimintapainotteisen roolipelin parasta antia yhdessä huolella suunnitellun pelimaailman kanssa.
GTA IV on kaikinpuolin hiottu ja ainutlaatuinen pelikokemus. Pelattavuus, visuaalinen ilme ja etenkin äänimaailma ovat parasta A-luokkaa. Alkuun peli iskee lujaa, ja Rockstarin tuotosta on nostamassa jo vuoden parhaan pelin kärkikamppailuun. GTA kaatuu kuitenkin omaan ylivertaisuuteensa. Se tarjoaa pelaajalle jopa liian paljon tekemistä, jotta mielenkiinto kestäisi alusta loppuun. Tehtäväkuviot on koettu jo aiemmissa osissa, ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä yksitoikkoisemmaksi ja tylsemmäksi peli muuttuu.
Vaikka yksinpeli ei jaksanut kantaa omalla kohdalla aivan sinne loppuun saakka, jäi pelistä hyvät muistot sen kotimaisen verkkoskenen ansiosta. Kun 20-pelaajan Suomi-partio pääsee vauhtiin, on jälki sen mukaista :)
Peli edustaa lokalisoinnin kohdalla parasta mitä pleikkarilla nähty tähän mennessä. Roolihahmot todella saavat sielun hyvän ääninäyttelyn myötä. Imi mukaansa.
Ollut nautittava kokemus kaikinpuolin. Tykkää pelata tälläisiä monipuolisia verkkosotia, kun et ole sidottu vain siihen ahtaaseen rooliin jalkaväen miehenä, jossa kivääri ja mies on se kaikkeus.
Maisemien puolesta lähellä omaamme, löytyy koivikkoa ja vehreää maalaismaisemaa vesistöineen. Tämän pelin mukavia erikoisuuksia on maiseman osittainen hajoaminen, joka varsinkin talojen kohdalla on osa taktisuutta, ainakin näin sinkomiehen näkökulmasta :) Äänimaailma parasta mitä kuultu tähän asti, myös mukana siinä sopassa josta syntyy se Battlefield -tunnelma.
IGN oli oikeassa. Paras pelidiili koskaan.
Mukana maailman paras räiskintä ja kaksi sen lisäriä, hulvattoman hauska TF2 sekä aivoja venyttävä Portal.
Tulisipa Episode 3 jo.. Half-Life kannattaa kokea jo lähes pelkästään mainion tarinankerronnan takia. Välivideoita ei ole ja tarkkasilmäiset saavat pienistä yksityiskohdista paljon irti.
Pakkohankinta.
Haukkoja on tullut jauhettua ipanasta saakka, niin ainahan uusin on testattava.
Aivan liikaa turhia, täysin skeittaamiseen liittymättömiä tehtäviä. Esimerkkinä mainittakoon katoilla kiipeily Bam Margeran kanssa. Tähän vielä päälle paskat kävelykontrollit. Oikeasti, Neversoft? Oikeasti? Huonot ääninäyttelijät(kieltämättä sivuseikka, mutta harvoin tuntee näin suurta myötähäpeää). Liikaa uusia ominaisuuksia. Peli on muutenkin täynnä jo ennestään turhaa tilpehööriä.
Onhan tämä GTA, siitä ei pääse yli eikä ali. Ei tätä silti vain jaksa pelata samalla innolla kuin aikaisempia. Tiedä sitten johtuuko se iästä vai mistä, mutta yhden läpipeluun jälkeen Nikon seikkailut ei enää oikein kiinnosta.
Silti yksi nykyisen sukupolven parhaista peleistä.
Komppaan Esaa, tosin mun mielestä ehkä jopa hiukan riisuttu versio. AI on myös liian agressiivinen, jolla varmaan pyritään nopeuttamaan pelejä entisestään. Nopein tapa voittaa on lähes on suora hyökkäys, joka on mielestäni tylsää. Space Race voitto FTW!
Silti pirun koukuttava, niin kuin aina.
Tälläiselle sunnuntai-kuskille ihan sopivan oloinen formula-peli. Täysin lokalisoitu.
Video tuli joskus tehtyä Monacon katuradasta: http://www.youtube.com/watch?v=GHZwZ8se_Mg
Tarjosi kohtuullisen yksinpelin päälle erinomaisen verkkopelin.
Mukava suoraviivaista toimintaa, ollakseen kuitenkin myös roolipelaamista. Video siitä piti muistoksi jättää: http://www.youtube.com/watch?v=4deT59H9EDA
Tässä samoja hyviä aspekteja kuin Battlefield-pelisarjassa, kun monipuolisuus tekee taistelusta värikkään. Siihen päälle vielä 32 pelaajan serverit ja erinomainen verkkokoodi. Nami.
Täydestä lokalisoinnista lisäksi vielä plussaa.
Video tuli aiheesta joskus tehtyä: http://www.youtube.com/watch?v=N3e2jloBk1Q&fmt=18
Esipuhe tulevasta ja hyvä sellainen. Haastetta riittää niin yksin- kuin verkkopelin puolella. Silityslautakin sai uuden ilmeen, kun siihen bygattiin kiinni ratti ja alle polkimet.
Video Lontoon katuradasta: http://www.youtube.com/watch?v=QrpkOl0Xp-U&fmt=18
Kaikesta upeasta huolimatta, lievähkö pettymys. Silti kokemisen arvoinen ja hieno peli!
Graafisen ulkoasun ei kannata antaa hämätä, kyseessä on todella ihan oikea golf-peli. Verkon puolelta löytyy peliseuraa helposti, eikä tarvitse olla mikään kalakaveri sen suhteen. Aitoja onnistumisen tunteita, kun haastavuutta kuitenkin riittää.
Gran Turismo5: progolue oli valitettavasti minulle pienimuotoinen pettymys. Ratoja oli vain muutama ja useimmat näistä olivat simppeleitä ovaaleita muutamalla mutkallaan. Nettipeli puolella kisailu tuntui parhaimmillaan turhauttavalta, ei siksi etteikö ajaminen olisi onnistunut mutta röyhkeät kilpakumppanit romuralleineen ja ihmeelliset haamuauto ratkaisut sekä kilpailu valikot toivat niin keskeneräisen kuvan pelistä.
Everybodys golf tuo mukavaa vaihtelua räiskintäpelien keskelle. Anime ulkonäöstään huolimatta peli sisältää varsin tiukan golf simulaattorin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Yksinpeliä tarjoaa kymmenittäin samankaltaisia kilpailuja eri sää ja sääntö olosuhteissa. Tähän on tietysti mausteena lisätty pienimuotoinen hahmon kehitys sekä avautuvat radat sekä mailat. Muuten yksinpeli on pelin suurin heikkous.
Metal Gear solid4 vie neliosaisen sarjan hienosti päätökseen. Tarinassa ei olla liiemmin oikaistu vaan useimmat aiempien osien luomat kysymykset saavat tarvittavat vastaukset. Tarinan kerrontaa tehostetaan vielä runsailla puhekohtauksilla ja välianimaatioilla joita ei kuitenkaan pakoteta katsomaan mikäli haluaa suoraan toimintaan.
Pelissä on paljon potentiaalia, mutta paras terä on hukattu todennäköisesti kiireeseen. Aitoon Conan-tyyliin pelistä löytyy lihaksikkaita miehiä, litrakaupalla verihurmetta sekä paljaita tissejä.
Pelistä muuten löytyy yksi ärsyttävimmistä loppupomoista.
Ei voi kuin yhtyä Dragonflyn kommenttiin pelistä. Poikkeuksena lähinnä se, että en itse juuri "hypettynyt"-pelistä, vaan pahin pettymys tuli lähinnä heikon musiikkivalikoiman sekä laimentuneen huumorin takia.
Tönkkö ohjattavuus ja tehtävien samankaltaisuus (lainaan tämän dragonflyltä) tuntuu kuuluvan GTA:n tyyliin, valitettavasti. Näiden lisäksi pelissä on, San Andreaksen tapaan, hieman liikaa "sosialisointia" sekä turhia minipelejä.
Pelimoottorissa selkeää parannusta Guitar Hero 3:een nähden, eteenkin HO/PO-systeemi on kokenut huikean muutoksen parempaan, mutta valitettavasti itse pelin sisältö on hieman unohdettu. Aerosmithiltä on aivan liikaa materiaalia "kultaiselta" 70-luvulta ja samalla kuitenkin unohdettu osa 80-luvun ja lähes kaikki 90-luvun hitit.
Kings and Queensistä kuitenkin iso plussa!
+ Erittäin hyvää viihdettä sohvabileisiin!
+ Mukavuutta tuo astetta vaikeampi peli, kuin edeltäjänsä.
- X-nappulaa joutuu käyttää lliikaa "skippeihin". (paina sitä äksää jo!) =)
Näiden veijarien matkassa viihtyy niin isompi, kuin pienempikin pelaaja.
Tarina on sopivan mittainen ja tutkittavaa löytyy ympäri galaksia.
Ääninäyttely on suhteellisen tasokasta, jopa suomeksi.
Paikoin graafiselta anniltaan pistää kampoihin Pixarin animaatio-elokuvillekkin..
Narikon ja Kain tarina on kuvattu elokuvamaisesti.
ääninäyttely, grafiikka ja juoni on täyttä rautaa.
Pelin puutteena voisi mainita lyhyen keston, mutta vaikeusastetta nostamalla pelin kestoa voi pidentää tarpeeksi paljon.
Suosittelen kaikille mättö-pelien ystäville, tarinaa on kuitenkin paljon kilpailijoitaan enemmän.
Astetta realistisempaa jääkiekkoa, joskaan HD-grafiikat eivät tässä pelissä aiheuttaneet säväreitä.
Tekoäly pelaa kuitenkin rehdisti, toisin kuin kilpailijan näkemyksessä jääkiekosta.
Ainoa puutte on liigojen vähyys, mutta muutoin peli on silkkaa rautaa.
Lost: Via Domus seuraa Lost televisiosarjan kahden ensimmäisen kauden tapahtumia tuntemattoman valokuvaajan silmistä. Ottamatta kuitenkaan televisiosarjasta mukaan sitä tärkeintä, eli jännitystä. Peli on tylsä ja itse pelaaminenkin on vain näennäisesti läsnä. Pelaaja juoksee paikkaan A, keskustelee jonkun sarjan hahmon kanssa, juoksee paikkaan B ja välivideo alkaa. Tarina on sinänsä mielenkiintoinen, mutta tylsä ääninäyttely ja tönkkö dialogi pilaavat tunnelman.
Pelissä ei vain ole tarpeeksi sitä jotain, mikä tekee televisiosarjasta niin hyvän.
MGS4 on niitä harvoja pelejä, joissa on online-mahdollisuus, mutta yksinpeli kiinnostaa enemmän kuin verkossa pelleily. Monet kuitenkin näyttävät pitävän verkkomaailmaa suhteellisen mielenkiintoisena, sieltä löytää parhaina iltoina jopa 2000-3000 pelaajaa. Itselleni verkkomaailma on kuin hidastetun filmin katselua, vauhdin tunne katoaa kokonaan ja kokemus jää usein kovin laihaksi. Yksinpelistä en osaa vielä sanoa paljoakaan, kun Act ykkönenkin on vielä kesken. Innolla odotan, mitä uutta Kojima productions on saanut aikaan aikaisempien osien jatkoksi. Huumori ainakin tuntuu säilyneen.
Vauhtia ja toimintaa, paljon erilaisia aseita, paljon pelimuotoja ja pelaamisen vapaus pelikentillä! Siinä päällimmäiset ajatukset, jotka tulevat mieleen Warhawkista. Arcademaisuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta itseeni se kolahtaa aivan täysin. Tilastojen runsaus isona plussana, niitä tulee monesti katseltua pitkäänkin lukuisten pelikierrosten jälkeen. Hinta- ja laatusuhde kohdallaan, toteutus huippuluokkaa. Jaksaa kiinnostaa vielä yli vuosi julkaisun jälkeenkin.
Continue -ruutu tuli minulle tutuksi taistellessani Hayabusalla loputtomien vihollislaumojen läpi. Peli on haastava jo helpoimalla vaikeustasolla, mutta samalla peli on myös erittäin palkitseva ja yleensä kuolemaan johtaviin virheisiin syy löytyy sohvan ja telkkarin välistä. Kontrollit ovat täyttä timanttia, mutta toisaalta taas kamera poukkoilee välillä miten sattuu. Tämä vaikeuttaa aika-ajoin vihollisten hahmottamista.
Yksinpeliä kokeilin muutaman tehtävän, vaikutti ihan hyvältä. Grafiikka ei ole niin näyttävää kuin Call of Duty 4:ssä, mutta äänimaailma ja strategisuus korvaa tätä puolta erittäin paljon. Samaa ei voi sanoa teknisestä toteutuksesta - pelistä pystyy kyllä nauttimaan, jos elää yhteysviiveen kanssa, mutta tämän pelin kupla poksahtaa saman tien kun tulee uutta ja parempaa tilalle. Olisi ansainnut 4-5 tähteä, nyt annan vain kolme hyvästä yrityksestä. Turhauttavaa todeta, että pelaan peliä melkeinpä puolipakolla, että saisin tarpeeksi vastinetta rahoilleni ja ei harmittaisi niin paljoa.