CoDeiinia tuttuun kolotukseen – tarkastelussa Modern Warfare 4:n moninpeli

Modern Warfare 4: vähän uutta, paljon nannaa.

Call of Dutyn uusin vuosipäivitys on kuin Kalle Päätalon tuotanto: tiedät mitä saat, mutta materiaalia riittää pelattavaksi vuosikymmeniksi. Yksinpeli osoittautui yllättävän hyväksi ainakin pelisarjan sisäisessä vertailussa, vaikka kokonaisuus onkin lyhyen napakka.

Tuskin kukaan ostaa uusinta CoDia yksinpelin vuoksi, mutta iloisena yllätyksenä moninpeli on vähintään yhtä toimiva kuin yksinpeli.

Rättätätä, kuten jo vuosikymmenien ajan.

Choose your destiny

Modern Warfare 4:n moninpeli jakautuu kolmeen osioon: tavalliseen moninpeliin, extraction shooter DMZ:aan ja Warzone 2.0 -battle royaliin. Näistä jälkimmäinen on erikseen hankittava ilmaispeli, eikä uusin versio tuota siihen muuta kuin uuden kentän ja tuotantokauden.

Sen sijaan pääsemme keskittymään kahteen ensinnä mainittuun: tavalliseen moninpeliin ja DMZ:aan. Hauskasti pelin juoni sijoittuu ensisijaisesti Korean niemimaalle, jossa se kuuluisin demilitarisoitu alue sijoittuu oikeassakin maailmassa – tarinan juoni tosin laajentaa tätä aluetta hieman isommaksi.

DMZ on muutamista sarjan aiemmista osista tuttu keräilyammuskelu, jossa panokset ovat korkeita: kuolon koittaessa kaikki tehtävään viedyt varusteet menetetään. Seikkailu on PvPvE, jossa juonta puskee eteenpäin erilaiset tehtävät, joissa kentälle pudotettu kolmikko taistelee tietokoneen ohjaamia vastuksia vastaan suorittaen vaihtelevia operaatioita, sekä tietysti keräillen resursseja ja varusteita. Pian kentälle tupsahtelee myös kilpailevia ihmispelaajia, joita voi halunsa mukaan joko vältellä tai räimiä.

Taistelu ei ole aivan yhtä hardcorea kuin vaikkapa Marathonin vastaava toiminta, sillä käytössä on lukuisia keinoja vakuuttaa varusteensa tappion varalta. Kaikesta huolimatta meno ei ole kovin kasuaalia verrattuna perinteisen nopeatempoiseen CoD-röpöttelyyn, mikä on luultavasti useimpien pelaajien pääasiallinen moninpelitapa.

Aseporno on viety taas seuraavalle tasolle.

Varsinainen pääruoka

Tavallinen moninpeli taas on monella tapaa tuttua, vaikkakin jälleen kerran omilla painotuksillaan. Nyt Modern Warfare 4 pyrkii laskemaan kierroslukemia hieman, sillä vaikka hahmot voivat edelleen rynniä ja liukua pitkin kenttiä, on aiemman osan todella levoton omnimovement-liikkuvuus, joka muutti taistelun melkoiseksi maxpayneilyksi heittäytymiseksi, purettu.

Lukuisat peruspalikat ovat tuttuja: Pelaamalla käyttöön avataan varusteita ja aseita, pyssyjä käyttämällä taas niiden tasoa voi korottaa, joka avaa käyttöön uudenlaisia käytettävyyttä muokkaavia lisäosia. Hauskana ominaisuutena jokaisen komponentin räknäämisen sijaan aseseppää voi pyytää valitsemaan optimaaliset komponentit lyhyen, keskipitkän tai pitkän kantaman taisteluun. Lisäksi valittavissa on valmiita asekokonaisuuksia, jotka sisältävät ylimääräisen erikoistaitoja avaavan apex-komponentin.

Moninpeli on enimmäkseen deathmatchia erilaisilla varianteilla: on alueen valloitusta, kohteiden murtautumista ja 48 pelaajan isommalla kartalla pelattavaa sotataistelutilaa. Onpa mukana myös Counter-Strikesta kopioitu Collateral, jossa varusteet on ostettava itse ja yksi joukkue pyrkii räjäyttämään pommin kohdealueella toisen puolustaessa.

Lähtökohtaisesti kentät ovat hyvin napakan kokoisia, mikä pitää pelin sopivan nopeatempoisena. Itse opin kentät melko hyvin jo muutamassa peli-illassa, mutta toisaalta Kill Block -tila generoi satunnaiskenttiä loputtomasti. Itse en preferoinut mitään pelitilaa toisten yli, vaan lähtökohtaisesti heittäydyin mukaan satunnaispelin tarjoamiin vaihteleviin pelitiloihin.

Demilitarisoitu alue on yllättävän militarisoitu.

Harkitse pelituntisi hintaa

Lähtökohtaisesti moninpeli on se syy, miksi yhteenkään Call of Dutyyn kannattaa käyttää roposiaan, semminkin kun listahinta on sen 70 euroa. Pelkällä yksinpelikampanjalla tuntihinnaksi tulisikin vähintään kymmenen euroa. Ahkeralla moninpelaamisella tuntihinnan saa hyvällä mielellä alle euroon, sillä pelattavaa riittää.

Itselleni perinteinen moninpeli oli riittävän mielenkiintoista perustellakseen ostopäätöstä jo ilman DMZ-pelitilaa. Itse en keräilyammuskelin sykettä nostavasta stressistä niin piittaa, mutta hahmotan kyllä, miksi pelimuoto vetoaa aktiivisimpiin ja taitavimpiin pelaajiin. 

Onneksi Modern Warfare 4 tarjoaa hyvällä tavalla kaikkea kaikille: kasuaalia räimyttelyä deatmatchissa, massiivista sodankäyntiä Ground Warissa tai hikoilua DMZ:ssa. Ja mikäli taaloja ei halua iskeä tiskiin, on Warzone 2.0 edelleen oikein mainiota pelattavaa.